Harju kuvailee, että kappaleiden sanat eivät kerro hänen elämästään, mutta enemmänkin jostain hänen lävitseen kulkeneesta tunteesta tai ajatuksesta. Kuva: Carolina Husu
Pikkukunnan pojasta tuli metallimies, jonka musiikki vei mukanaan – nykyään Frans Harju tuntee kiitollisuutta juuristaan Satakunnan maaseudulla
Siikaisissa kasvanut Frans Harju ryhtyi isänsä jalanjäljissä metallimieheksi, mutta tuttavan sparrauspuhe aloitti uramuutosten sarjan. Nykyään hän elättää itsensä musiikilla ja haaveilee saavuttavansa vielä enemmän.Tilaajalle
Duunariperheen poikana Frans Harju ei nuorena osannut kuvitellakaan, että hän työllistyisi kolmikymppisenä luovalle alalle. Kuva: Carolina HusuYli kahdeksan miljoonaa kuuntelua Spotifyssa, paljon soittoaikaa radioaalloilla ja useita keikkoja pitkin kesää. 32-vuotias artisti Frans Harju on kulkenut nykyiseen pisteeseen kaikkea muuta kuin suoraviivaista tietä.
”Päällimmäinen tunne on kiitollisuus, sillä en pidä mitään itsestäänselvyytenä.”
Harjun nöyrä asenne omaan tekemiseen kumpuaa siitä, millaisista lähtökohdista hän on musiikkimaailmaan ponnistanut. Siirrytään siis vuosituhannen vaihteeseen ja Satakunnan pohjoisosassa sijaitsevaan pieneen Siikaisten kuntaan.
Frans Harju oli omien muistikuviensa mukaan ujo, herkkä ja hieman pelokas lapsi. Kun hän miettii, miten olisi 10-vuotiaana suhtautunut tavatessaan nykyisen itsensä, vastaus tulee nopeasti.
”En olisi tunnistanut itseäni, mutta toisaalta olisin kysynyt, voinko olla tuollainen jo nyt”, Harju pohtii.
Harju ei nuorena osannut kuvitellakaan, että hän työllistyisi kolmikymppisenä luovalle alalle. Tilanne olisi varmasti erilainen, jos perhepiirissä olisi ollut muusikoita tai näyttelijöitä, mutta duunariperheen pojan urahaaveet olivat hyvin maanläheisiä.
Koulunkäynti ei ollut Harjulle erityisen helppoa tai mukavaa, joten hän lähti kotikuntansa naapurikaupunkiin Kankaanpäähän opiskelemaan metallimieheksi isänsä jalanjäljissä.
Frans Harju
Syntynyt 1991 Siikaisissa Satakunnassa.
Asuu Helsingissä.
Tehnyt musiikkia ammattimaisesti kolmisen vuotta. Tunnetaan muun muassa kappaleista Minä sydän sinä, Muukalainen ja Ainoa tie.
Keikkailee kesällä ympäri maata erikokoisilla paikkakunnilla.
Suoritti kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnon Sataedussa vuonna 2010. Siirtyi metallialan töiden kautta asiakaspalvelutöihin ja opiskelemaan opistoissa teatteria ja musiikkia.
Nauttii rauhallisista ajanvietteistä, kuten kävelylenkeistä, podcastien kuuntelusta, tenniksen pelaamisesta ja avantouinnista.
Lapsuudenperheestä Suomen musiikkimaailmaan on ponnistanut toinenkin artisti, Fransin kaksoisveli Mikko Harju.
Metalliala ja käsillä tekeminen tuntuivat kiinnostavalta, mutta tehdastyön kulttuuri aiheutti nuoren miehen sielunmaisemassa kitkaa.
”En tiedä, oliko se intuitio vai sydän, mutta jokin sanoi aika kovaa, että minulla voisi olla metallilimbon sijaan muutakin annettavaa maailmalle”, Harju muistelee.
Lopullisen sysäyksen alanvaihtoon antoi tuttavan pitämä sparrauspuhe. 2010-luvun alussa Harju lähti töihin tamperelaiseen salaattibaariin, ja uudenlainen työympäristö sai Harjun puhkeamaan kukkaan aivan uudella tavalla.
”Olin yhtäkkiä ihmisten ilmoilla ja puhuin asiakkaiden kanssa. Ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta oli se edeltävään verrattuna melkoista.”
Seuraava suunnanmuutos koittikin pian, sillä Harju keksi hakea Lahden kansanopiston teatterilinjalle. Koulutus kestää vuoden ja moni käyttää sitä ponnahduslautana esimerkiksi yliopistotasoisiin näyttelijäkoulutuksiin. Pääsykokeissa metallimiestä oli vastassa esimerkiksi Kallion ilmaisutaidon lukion käyneitä näyttelijänalkuja.
”Pääsykokeiden jälkeen minusta tuntui, etten ole ikinä onnistunut missään yhtä hyvin”, Harju muistelee.
”En tiedä, oliko se intuitio vai sydän, mutta jokin sanoi aika kovaa, että minulla voisi olla metallilimbon sijaan muutakin annettavaa maailmalle.”
Lahdessa vietetyn vuoden aikana Harju antoi luovan puolensa tulla kunnolla esiin. Olihan hän aina laulanut, ja eri instrumenttejakin hän oli vuosien varrella kokeillut ja opetellut parikymppisenä beatboxaamaan.
Hän uskaltautui ajattelemaan, olisiko musiikista mahdollista tehdä uraa. Seuraavan vuoden hän viettikin Oriveden opiston musiikkilinjalla.
Nyt jälkikäteen hän ajattelee, että hän ei niinkään valinnut musiikkia vaan musiikki valitsi hänet. Muutama YouTubeen ladattu video johti oikeiden ihmisten tapaamiseen, mikä taas sai isommat pyörät pyörimään.
Tällä hetkellä hänen kuunnelluimmat kappaleensa ovat nimeltään Minä sydän sinä, Muukalainen ja Ainoa tie. Kappaleissa voi kuulla mieleenpainuvan lauluäänen ja oivaltaviksi sanoituksiksi tulkittujen tunteiden lisäksi iskelmävivahteita.
Harju kuvailee, että kappaleiden sanat eivät kerro hänen elämästään, mutta enemmänkin jostain hänen lävitseen kulkeneesta tunteesta tai ajatuksesta. Hän nostaa kappaleiden sanoituksista hattua Kaisa Korhoselle, jonka kynästä on syntynyt hittejä muun muassa Elastiselle ja Erika Vikmanille.
”Olen miettinyt, että maaseudulla kasvamisen suurin arvo on siinä, että ajattelen, mitä olen, enkä sitä, miltä näytän”, Harju sanoo. Kuva: Carolina Husu”Minä kirjoitan ajatukseni ylös yksittäisinä lauseina, mutta Kaisa saa nuijittua ne sellaiseen muotoon, että muutkin saavat selvää”, Harju kuvailee.
Tämä kesä Harjulla kuluu pitkälti erikokoisten paikkakuntien keikkalavoja kiertäessä ja uutta musiikkia tehdessä. Kesän aikana hänet voi bongata yhtä lailla kotimaakunnan kesäkarkeloista Porista ja Raumalta kuin Raahesta ja Ähtäristäkin.
”Kesällä keikkailu on ihan parasta. Eniten odotan Helsingissä Allas Sea Poolilla esiintymistä, sillä se on ensimmäinen iso Helsingin-keikkani.”
”Joskus Helsingissä tuntuu, että kaikki esittävät jotain, mutta Siikaisissa näkee, että kaikki ovat lopulta tavallisia ihmisiä”
Korona-aikana läpimurron tehnyt artisti on oppinut, että kaikkea yllättävää voi sattua koska tahansa eikä musiikin parissa mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuudensuunnitelmia Harjulla on sen verran, että hän toivoo voivansa jatkaa musiikin parissa.
”Tämä on ihanaa, mutta on minulla enemmänkin menestyksen halua.”
Jos hänen pitäisi nimetä jokin konkreettinen tavoite, se voisi olla jäähallikiertue, minkä jälkeen Suomessa viimeistään saa aseman isojen artistien joukossa.
Työn vastapainoksi Harju kuvailee viettävänsä tylsää arkea. Hän nauttii ystävien tapaamisesta, pitkistä kävelylenkeistä, podcastien kuuntelusta, kirjojen lukemisesta ja tenniksenpeluun opettelusta.
Yksi hänen tämän kesän projekteistaan on käydä enemmän lämpimissä vesissä uimassa, sillä hän viihtyy tavallisesti vedessä parhaiten silloin, kun se on avantokylmää.
Satakuntalaisella pikkupaikkakunnalla kasvamisesta on vuosien varrella tullut Frans Harjulle voimavara, jonka arvo vain kasvaa, mitä enemmän ajallista etäisyyttä hän saa kasvuvuosiinsa.
”Olen miettinyt, että maaseudulla kasvamisen suurin arvo on siinä, että ajattelen, mitä olen, enkä sitä, miltä näytän.”
Harjun elämässä tällainen sisäinen voimavara on antanut hänelle jaksamista keikkalavoilla ja kaupungin hälinässä. Hän tietää, että kotiseudulla on elämän turva ja kivijalka, jossa ratkaisevat ihmisen sisältä kumpuavat teot, eivät hänen ulkoiset statussymbolinsa eikä ulkokuorensa.
Työn vastapainoksi Harju kuvailee viettävänsä tylsää arkea. Hän nauttii ystävien tapaamisesta, pitkistä kävelylenkeistä, podcastien kuuntelusta, kirjojen lukemisesta ja tenniksenpeluun opettelusta. Kuva: Carolina HusuHarju käy vanhempiensa luona Siikaisissa keskimäärin joka toinen kuukausi, ja kotiseudulla kuluvat muun muassa kaikki juhannukset. Kesäisin hän ehtii tavata paitsi perheenjäseniään, myös lapsuudenaikaisia kavereitaan, joiden kanssa juttu lähtee heti luistamaan, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vierähtänyt vuosi.
”Joskus Helsingissä tuntuu, että kaikki esittävät jotain, mutta Siikaisissa näkee, että kaikki ovat lopulta tavallisia ihmisiä”, Harju muotoilee.
Palataan vielä haastattelun alkuun ja siihen, mitä Frans Harju mietti 10-vuotiaan itsensä tapaamisesta. Hän pohtii, että olisi aika hankala sanoa sille koulupojalle, mitä tästä tulee, sillä ei kyseinen lapsi olisi uskonut moista väitettä.
Harju haluaisikin valaa uskoa lapsiin ja nuoriin, jotka ovat syystä tai toisesta epävarmoja itsestään, olemisestaan ja siitä, löytävätkö sitä kuuluisaa ”omaa juttuaan”.
”Sillä on väliä, kuka sanoo ja milloin sanoo, että sinä olet hyvä. Olisi mukava, jos voisin omalla esimerkilläni antaa edes jollekulle uskoa siihen, että kaikenlaista voi tehdä ja saada aikaan.”
- Osaston luetuimmat
