Vain yksi lintulajimme saalistaa hyönteisiä öisin, ja sen hypnoottinen ääni lumosi jopa Aleksis Kiven

On kesäkuun alun yö, ja herään kodissani outoon ääneen. Kuulostaa siltä kuin moottori hyrräisi makuuhuoneeni ikkunan vieressä. Ääni on hypnoottista, sen taajuus nousee ja laskee muutaman sekunnin välein.

Lähden ulos kulkemaan kohti ääntä. Se näyttää tulevan männyn latvustosta. Yhtäkkiä hyrräys katkeaa, ja ylleni lävähtää leveäpyrstöinen lintu. Se päästelee outoja ”brrr-brrr”-ääniä ja läpsyttelee äänekkäästi siipiään yhteen.

Aavemaisesti lintu lentelee ympärilläni, ja näen siitä vain vilauksia vaaleaa yötaivasta vasten. Minulla on kamera valmiina ja siinä tehokas salamalaite. Tuurilla onnistun saamaan muutaman kuvan, jossa kehrääjä näkyy, vaikka pimeydessä tarkentaminen on lähes mahdotonta.

Kehrääjä on erikoinen, oman heimonsa muodostama lintu, jonka hypnoottinen surina kantautuu satojen metrien päähän tyynessä kesäyössä. Jos onnistuu kehrääjän näkemään, sitä saattaa luulla käeksi tai varpushaukaksi.

Kotini sijaitsee mäntyvaltaisella kallioisella mäellä, impivaaralaisissa Aleksis Kiven maisemissa. Tällainen on kehrääjän suosimaa maastoa: korkealta ääni kantaa kauas.

Kivi jopa unelmoi kehrääjästä runossaan Sydämeni laulu:

”Onpa kullan lysti olla, kultakehdoss’ kellahdella, kuullella kehräjälintuu.”

Kehrääjän isot silmät auttavat näkemään pimeydessä. Kuva: Juho Rahkonen

Kehrääjä ei elä kovin pohjoisessa, koska siellä liian valoisat yöt vaikeuttavat saalistusta.

Kehrääjän pituus on 24–28 senttimetriä ja siipien kärkiväli reilut puoli metriä. Painoa linnulla on 56–85 grammaa.

Kaikesta näkee, että kehrääjä on trooppinen lintu. Se viettää Suomessa vain muutaman kesäisen kuukauden. Mutta Suomihan on kesä-, heinä- ja elokuussa parhaimmillaan ihan paratiisi.

Jos kuitenkin tulee kylmä jakso, joka karkottaa kehrääjälle ravinnoksi sopivat perhoset ja kovakuoriaiset, lintu voi vaipua horrokseen ja selvitä sen avulla viileän kauden yli. Tällöin linnun ruumiinlämpö laskee normaalista 40 asteesta jopa alle kymmeneen asteeseen.

Joskus luonnosta voi tavata kuolleelta vaikuttavan kehrääjän, joka kuitenkin yllättäen virkoaa. Kyse on horrostavasta yksilöstä.

Kehrääjä voi ottaa päivällä pienet nokoset männikössä. Kuva: Juho Rahkonen

Päiväsaikaan kehrääjä on muutenkin hyvin huomaamaton ja pysyttelee liikkumattomana. Se istuu oksalla aina pituussuunnassa, ei poikittain, kuten useimmat muut linnut.

Kehrääjän pesä on maassa. Hautovaa lintua on suojavärin vuoksi todella vaikea havaita, ellei sattumalta osu juuri kohdalle.

Kehrääjän ääntä kuulee monesti vielä heinäkuun loppupuolella, jolloin lähes kaikkien muiden lintujen äänet ovat hiljentyneet.