Vesilintujen lähelle pääsee kätevimmin kajakilla. Kuva: Johannes Wiehn
Mika Asikaiselle lintuharrastuksesta tuli työ ‒ videolla hän kertoo linturetkensä havainnoista ja etsii sinipyrstöä
BirdLife Suomen puheenjohtaja Mika Asikainen kiinnostui linnuista nuorena poikana. ”Halu tunnistaa lintuja lähti mökin lintulaudalta. Lintujen talviruokinta oli yhteinen juttu vanhempieni kanssa.”Tilaajalle
Mika Asikainen tarkkailee lintuja kaikkialla, missä hän milloinkin liikkuu. Kuva: Johannes WiehnVanhan omakotitalon pihapiirissä kuhisee. Pikkutikka on nakutellut ja käki kukkunut pitkin kesää. Kirjosiepot ovat väsänneet peräti kolme pesää. Västäräkki viihtyy piharakennuksen katolla, talon seinän raossa asustaa pikkuvarpunen.
”Ihmettelin, kun kerjuuääni kuului seinän sisältä. Emokin lenteli ihmeissään. Poikanen oli päässyt pomppimaan talon rakenteisiin, joten piti purkaa pari vuorilautaa”, Mika Asikainen sanoo.
Kun hän istahti myöhemmin kuistille, pikkuvarpusemo huomasi hänet kuusiaidan päältä ja pyrähti viereen kiittämään.
On heinäkuun alun lempeä aamu, ja Asikainen taluttaa polkupyöränsä kotipihasta hiekkatielle. Kaulalla roikkuu kiikari, selässä kulkee kaukoputki jalustoineen.
”Tuon harjan alla on tervapääskyn pesä”, hän sanoo ja osoittaa naapurin kattoa. Lintuharrastajalla on oman pihan lisäksi selvillä myös kotitien linnusto.
Suuntana on Vuohijärvi, joka siintää aivan vieressä. Vuosi sitten Asikainen osti puolisonsa Sarin kanssa sen rannasta satavuotiaan hirsitalon. Remonttia riittää. Seinähirsiä on uusittu, lattia kaivettu auki ja sen alushiekka vaihdettu singelikiveksi.
Asikainen asettelee kiikarinsa rantakivikkoon rakentamalleen tähystyspaikalle.
”Vaimo naljaili, että se oli ensimmäinen asia, joka tänne valmistui.”
Mika Asikainen
Ikä? 54
Perhe? On
Koulutus? Ympäristötieteen maisteri
Työ? SPR Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtaja
Tekeillä? Vapaa-ajan asunnon remontti
Harrastukset? Lintujen tarkkailu, melonta, uiminen, yhdistystoiminta
Lempilintu? Kuikka
Lempipaikka? Ulkosaaristo
Linnut veivät mukanaan
Suomen Punaisen Ristin Kaakkois-Suomen piirin toiminnanjohtaja Mika Asikainen kiinnostui linnuista nuorena poikana.
”Halu tunnistaa lintuja lähti mökin lintulaudalta. Lintujen talviruokinta oli yhteinen juttu vanhempieni kanssa.”
Käänteentekevä hetki harrastuksessa koitti 12-vuotiaana, kun Asikainen osallistui lintukävelylle Kouvolan Alakylässä Jouko Orolan johdolla.
Retken järjesti Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys. Asikaisen muistiinpanojen mukaan se tapahtui vuonna 1981.
”Kirjoitin retkipäiväkirjaani melkoiset hehkutukset, sillä näimme nuolihaukan ja suokukon. Ne olivat aivan ihmeellisiä lajeja pihalintuja tarkkailleelle.”
Itselleen uuden lintulajin havaitseminen on lintuharrastajalle aina kova juttu. Asikaiselle sellaisia hetkiä koittaa enää harvoin. Hänellä on kasassa yli 350 elistä eli elämänpinnaa. Luku kertoo elämän aikana Suomessa havaittujen lintulajien määrän.
Linnut veivät koululaisen kaiken vapaa-ajan. Äiti piti pojan tervehenkisestä harrastuksesta mutta ehdotti, että jotain muutakin voisi tehdä, sillä lintujen katselu ei tuo elantoa.
”Kun sain 90-luvulla työn BirdLife Suomen järjestösihteerinä, soitin äidille ja kysyin, muistiko hän, mitä oli sanonut. Kyllä äiti muisti.”
Lintuharrastajan sanastoa
Bongari Jonkun muun löytämiä lintuja katsomaan lähtevä lintuharrastaja.
Elis eli elämänpinna Elämän aikana Suomessa havaitut lintulajit.
Havis Nähty tai kuultu lintu sekä myös vihko, johon havainnot kirjataan.
Kompata Kulkea maastossa etsimässä lintuja.
Pihapinna Omalla pihalla havaitut lintulajit.
Staijata Seisoskella seuraamassa lintujen muuttoa.
Tiira Joko lintusuku tai BirdLife Suomen ylläpitämä tietokanta, jonne voi kirjata lintuhavaintonsa.
Vuodari eli vuodenpinna Kalenterivuoden aikana Suomessa havaitut lintulajit.
Kaikki äänet tietokannassa
Elokuussa jopa neljänsadan kurjen parvet lentävät Vuohijärven yli ja jatkavat Lampisaareen yöpuulle. Nyt Asikainen näkee tähystyspaikaltaan vain rantasipin.
Vastarannalla siintää UPM-Kymmenen Kalson viilutehdas.
”Tosin täällä monet puhuvat yhä Kymiyhtiöstä.”
Asikainen laskee Seabirdin vesille ja tekee kierroksen kajakillaan. Yleensä hän suosii tunnin tai parin lenkkejä etsiessään vesilintuja.
Vuohijärven Kinansaareen hän on melonut tekemään vakiolinjalaskentaa. Se tarkoittaa sitä, että hän kävelee kesäkuun toisella viikolla kuusi kilometriä pitkän viivasuoran linjan ja merkitsee muistiin kaikki lintuhavainnot.
Tänä kesänä hän on nähnyt meloessaan poikueita vain sinisorsalla. Kuikan ja tukkakoskelon jälkeläisistä ei tule havaintoja nytkään. Kun kajakki on vedetty rantaan, puusta kuuluu säksätystä.
”Lehtokertun varoitusääni”, Asikainen toteaa.
Ainakin kerran vuodessa käy niin, että hän kuulee äänen ja joutuu pohtimaan tosissaan, mikä lintu on kyseessä. Viimeksi sellainen oli diyy, joka kuulosti ensin kapustarinnan lentoääneltä ja sitten tundrakurmitsalta. Jokin kahlaaja se kyllä oli.
Kansainväliseltä Xeno-canto-verkkosivustolta löytyy ääninäyte lähes kaikista maailman linnuista. Tunnistamista voi harjoitella myös puhelinsovelluksilla.
”Hyvä niin. Tuollaiset kasvattavat ihmisten kiinnostusta luontoa kohtaan.”
Ruosteisen keinun kitinää
Asikainen nousee pyörän satulaan ja polkee muutaman kilometrin metsään, joka alkaa Vuohijärven työväentalon luota. Pyörä saa jäädä parkkipaikalle ja kaukoputki polun alkuun.
Metsäkierroksen ensimmäinen havainto on mustarastaan jäännökset. Varpushaukka on käynyt aterioimassa.
Kun polku kohoaa, alkaa kuulua samanlaista kitinää kuin ruostuneessa keinussa kiikkuessa. Vihervarpusen lentoääni.
Asikainen avaa puhelimensa. Keväisin hänellä on mukana aina havaintovihko, mutta keskikesällä havaintoja on vähemmän ja ne on helppo tallettaa kännykkään.
Punarinta vinkaisee. Hippiäinen varoittelee. Sitten lentoäänen virittää käpylintu. Mutta onko kyseessä pikkukäpylintu vai harvinaisempi isokäpylintu?
”Todennäköisesti pikkukäpylintu.”
Harjun rinne ja supat ovat otollinen ympäristö kevätmuutolla pysähtyvälle sinipyrstölle. Asikainen on etsinyt sitä täältä monasti. Itse hän ei ole vielä saanut sinipyrstöstä havaintoa Kymenlaaksossa eikä saa nytkään. Sen sijaan äänessä on uhanalainen töyhtötiainen.
”Melkein joka toinen suomalainen lintulaji on luokiteltu vaarantuneeksi tai silmälläpidettäväksi”, sanoo Asikainen, joka toimii toista kaksivuotiskauttaan BirdLife Suomen puheenjohtajana.
Pitääkö olla huolissaan? Ehdottomasti, jos Asikaiselta kysytään. Entä mitä lintukadosta huolestunut voi tehdä?
”Äänestää vaaleissa ehdokkaita, jotka kannattavat vanhojen metsien ja kosteikkojen suojelua ja ajavat soiden suojelua ja ennallistamista.”
Harrastuksesta tuli työ, kun Asikainen työskenteli jonkin aikaa BirdLife Suomen järjestösihteerinä ja noin kymmenen vuotta sen toiminnanjohtajana. Kuva: Johannes WiehnPaljusta havaittu helmipöllö
Mika Asikainen havainnoi lintuja kaikkialla missä liikkuu. Ulkomaanlomiin ja työmatkoihin kuuluu lintujen tarkkailua, ja kokousviikonloppuina hänen johdollaan pääsee aamuisille lintukävelyille.
Useimmiten hän tarkkailee kuitenkin lähilintuja, ja joskus aika mukavastakin asennosta.
”Istuskelin talvella paljussa ja olin näkevinäni tuijassa jotain. Kun sytytin pihavalon, latvassa kökötti helmipöllö.”
Tavallisesti Asikainen tekee lintukierroksen aamulla heti herättyään. Kävely rantaan tai pieni pyörälenkki. Keväällä harrastukseen kului tunti päivässä, joskus enemmän, joskus vähemmän.
”Aika vähän”, hän harmittelee. ”Kun talon remontti on ohi, linnuille jää taas enemmän aikaa.”
Talvisin hän tekee muutaman pöllöretken eli ajelee illalla autolla, pysähtyy välillä viideksi minuutiksi ja kuuntelee, mitkä pöllöt ovat äänessä. Ajoreitin varrella asustelee viirupöllöjä, huuhkajia, lehtopöllöjä, varpuspöllöjä ja sarvipöllöjä.
Pari kertaa vuodessa Asikainen suuntaa kavereidensa kanssa itäiselle Suomenlahdelle, jonka ulkosaaristo on otollinen paikka staijata eli tarkkailla muuttolintuja. Kyse ei ole siis bongauksesta, jossa kiirehditään katsomaan muiden löytämiä lintuja.
”Lopetin 2000-luvun alussa taistelun tuulimyllyjä vastaan. Sanaan bongaus niputetaan usein kaikki lintuharrastus”, Asikainen huokaa.
Saaristossa matka suuntaa Ulko-Tammioon tai Koivuluodolle, jossa on autiotupa. Venetaksi vie ja hakee sovittuna päivänä, mikäli meri ei myrskyä. Jos aallokko on kova, oleskelu voi pitkittyä.
”Kiehtovinta on yllätyksellisyys. Linnusto voi vaihtua muuttoaikana päivittäin. Aina kun saaren kiertää, toivoo näkevänsä uusia lajeja.”
Kun Asikainen hankki vapaa-ajan asunnon, ensimmäiseksi hän rakensi rantaan tähystyspaikan ja ryhtyi vasta sitten remontointiin. Kuva: Johannes WiehnPikkuvarpusten posliinipesät
Linnut ovat Asikaiselle hyvä syy lähteä liikkumaan. Harrastuksen suolana on yllätyksellisyys, sillä mitä vain voi lentää vastaan.
”Olen aina ollut kiinnostunut lintujen tunnistamisesta. Se on haastavaa, mutta siinä kehittyy.”
Apuna toimii esimerkiksi hyvä lintukirja. Linnut värikuvina -klassikko tunnetaan lintuharrastajien parissa myös nimellä Linnut pilakuvina. Osasta kirjan piirroksista kun lajia ei oikein tunnista.
Lähiretken viimeinen etappi on veneenlaskupaikka. Asikainen asettelee kaukoputken pyöränsä viereen ja laskee karikolla istuskelevat kalalokit: 25 yksilöä. Kymmenen kuikkaa lipuu yksinäisen mustalinnun vanavedessä.
Kalasääski lentää yli kala kynsissään. Se asustelee Tihvetjärvellä mutta käy naapurijärvessä kalassa.
”Näyttää lahnalta”, Asikainen sanoo tähyiltyään kiikarillaan. ”Tai sorvalta.”
Härkälintu on yrittänyt pesiä ruokojen varassa kelluvassa pesässä, onnistumatta. Tervapääsky ja varpunen pesivät viereisen viilutehtaan julkisivussa ja meriharakkapari tehtaan purukasoissa.
Asikainen osoittaa vanhaa sähkölinjaa. Pikkuvarpuset pesivät niissä olevissa ontoissa vaakasuuntaisissa metalliputkissa.
Retken aikana on nähty ja kuultu monia lintulajeja, mutta päivän kohokohta koitti aamulla. Kun Asikainen kävi vähän ennen puoli viittä ulkona, hän sai ensimmäisen havainnon luhtahuitista pihallaan. ”Huit, huit, huit”, se äänteli ilmeisesti Kalsonlahden ruovikossa.
Mikan parhaat lintukohtaamiset
1. ”Koivuluodolla lapintiira tuli istumaan niin lähelle minua ja kaukoputkea, että sain luettua renkaan numerot. Rengastustoimistosta tuli tieto, että lintu on rengastettu 19 vuotta sitten viiden kilometrin päässä. Se on lentänyt melkein parikymmentä vuotta eteläiselle Jäämerelle ja takaisin kotiin.”
2. ”Olin rengastamassa sarvipöllön poikasia. Kaverini lähestyi toisesta suunnasta ja minä toisesta, kuuntelimme molemmat kerjäysääntä. Kun kohtasimme kuusen juurella, tiesimme, että pesä oli tässä puussa. Niinhän se oli ja aika korkealla.
3. ”Se hetki, kun sain kolmannensadannen eliksen. Se tuli grönlanninlokista Helsingin Kauppatorilla.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2024.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
