

Mikko Jokipiin, 40, tehtäväkenttä on laaja kuin eteläpohjalainen peltolakia. Hän järjestää festivaaleja, tuottaa ja ohjaa elokuvia, vaikuttaa pelialalla, yrittäjänä sekä kaupunginvaltuutettuna.
Nyt on perjantai-ilta, ja olemme Kino Jalasjärvi -elokuvateatterissa, jota Jokipii on pyörittänyt kymmenen viime vuotta rakkaudesta lajiin.
Jokipii on monen polven jalasjärvinen. Hän syntyi ja varttui Jokipiin kylällä, historiallisella Jokipiin tilalla, jossa toimineessa majatalossa Ruotsin kuninkaan Adolf Fredrikin kerrotaan yöpyneen kesällä 1752.
Viljan viljelyksen ohella tilalla harjoitettiin myös sikataloutta 1990-luvun puoliväliin asti. Jokipii kertoo eläneensä onnellisen ja vapaan lapsuuden. Vanhemmat eivät liioin patistaneet jälkikasvuaan maatilan hommiin.
”Olin taitava fyysisten töiden välttelijä. Paskaa lapioin jonkin verran, mutta työkoneisiin en juuri koskenut. Kun parhaat kaverit rassasivat mopoja ja ajoivat traktoreilla, minua kiinnostivat enemmän siskon barbit ja sarjakuvahahmot”, Jokipii muistelee.
Jokipiin nuoruusvuosina Jalasjärven kulttuurielämä oli vilkasta ja nuorille mahdollistettiin paljon asioita. Hän ei ollut poliittisesti aktiivinen nuori mutta löysi tiensä monenlaisiin harrastuksiin ja yhdistyksiin ja päätyi aikansa mukana hengattuaan vastuullisiin tehtäviin.
Jokipii kävi innokkaasti myös harrastajateattereissa ja alkoi haaveilla näyttelijän urasta.
Lukion jälkeen hän lähti toteuttamaan unelmaansa ja ilmoittautui Teatterikorkean pääsykokeisiin. Maaseudun esiintymislavoilta ei ponnistettu heittämällä maankuuluun opinahjoon.
”Menin pääsykokeisiin itsevarmana ja valmistautumatta. Valitsijat eivät olleet samaa mieltä jalasjärveläisen kultapojan uskomattomasta osaamisesta”, Jokipii nauraa.
Teatterikorkean ovien mentyä säppiin hän päätyi Mikkeliin opiskelemaan kulttuurituotantoa. Tapahtumatuotannot alkoivat kiinnostaa nuorukaista.
Vuonna 2003 Jokipii alkoi järjestää Aukusti-festivaalia Jalasjärvellä. Aukustista tuli merkittävä kulttuuritapahtuma Etelä-Pohjanmaalla.
Kesällä 2007 Jokipii ja hänen edesmennyt ystävänsä Jukka Holmsted ottivat astetta suuremman riskin ja järjestivät Mikkelin Visulahdessa ensimmäisen Jurassic Rock -festivaalin. Festivaalista kasvoi suurtapahtuma, joka keräsi parhaimpina vuosina lähes 30 000 vierasta.
Jokipii näki varhaisessa vaiheessa peliteollisuuden ja elektronisen urheilun mahdollisuudet Suomessa. Hän alkoi järjestää e-urheilutapahtumia.
Vuonna 2010 hän perusti videopelibaarin Jyväskylään. Paikka saavutti mainetta, mutta ei menestynyt taloudellisesti.
Kolme vuoden jälkeen yritys oli ajettava alas. Konkurssista tuli yksi elämän vedenjakajista.
”Epäonnistuminen voi olla paras asia, mitä ihminen voi koskaan tehdä.”
Jokipii uupui ja masentui. Hän muutti takaisin lapsuudenkotiinsa. Hän kuvailee aikaa välivaiheeksi, jossa hän ei ollut töissä kuin virallisesti työtönkään.
Jalasjärvellä hän sai idean elvyttää vuosia sitten lakkautetun elokuvateatterin. Vuonna 2013 Kino Jalasjärvi avattiin uudestaan Jokipiin johtaman Mukula-yhdistyksen aktiivien ja kyläläisten yhteisponnistuksena.
Elokuvateatteri auttoi miestä pääsemään jaloilleen.
”Elokuvateatteri tuli mieleeni masennuksen syvimmässä vaiheessa. Sen aikaiselle harmaalle olemukselleni se oli ainoa paikka, jossa koin edes jonkinlaista ihmisarvoa ja hyviä hetkiä.”
Vaikka Jokipii makselee edelleen pelikahvilasta jääneitä velkoja, hän pitää sitä yhtenä arvokkaimmista ratkaisuista, joita on eläissään tehnyt.
”Epäonnistuminen voi olla paras asia, mitä ihminen voi koskaan tehdä. Arvotamme asioita liikaa rahan kautta. Aidot hetket ja kohtaamiset, jolloin koin auttaneeni pelikahvilassa käyneitä nuoria, ovat rahaa arvokkaampia ja tärkeämpiä.”
Viime vuosina Jokipii on vaikuttanut myös elokuvatuotantojen parissa.
Vuonna 2020 hän ohjasi ja tuotti Kasino-elokuvan, joka sijoittui eteläpohjalaisen nuorisokulttuurin ytimeen, Kauhajoen maankuululle Kasinolle. Ideana oli kertoa paikallisia tarinoita ja kuvata ilmiötä, jotka yhdistivät maakunnan nuorisoa sadan kilometrin säteellä.
Hän haluaa tehdä maaseutuun tai maakuntiin liittyviä elokuvia, koska sellaisia ei paljon tehdä.
Paikalliset tarinat selvästi kiinnostavat katsojia: Kasino oli vuoden 2020 katsotuin elokuva Etelä-Pohjanmaalla.
”Elokuva tehtiin 15 000 eurolla talkootyönä. Siksi on hiukan harmistuttavaa, jos joku katsoo sitä kunnianhimoisena projektina. Ajatukseni oli, että sitä esitetään vain muutamassa lähiteatterissa, mutta sitten se päätyi isojen kaupunkien teattereihin ja Jussi-gaalan yleisöäänestykseen.”
Jokipii on yhtenä tuottajana syksyllä 2023 ensi-iltansa saavassa Lapua 1976 -elokuvassa ja parhaillaan käynnissä ovat Kasinon jatko-osan Mietaan kuvaukset.
”Jos nuorille mahdollistetaan asioita, he elävöittävät enemmän kotikuntaansa.”
Mikko Jokipii on vuonna 1982 syntynyt tapahtumatuottaja, elokuvantekijä ja yrittäjä.
Syntynyt Jalasjärvellä, asuu Seinäjoella.
Kurikan kaupunginvaltuutettu ja Vaasan vaalipiirin vihreiden toiminnanjohtaja.
Kunnallispolitiikasta: ”Olen saanut hirvittävän paljon ystäviä yli puoluerajojen. Valtakunnan politiikka tuntuu olevan jatkuvaa taistelua ja raastamista toisia vastaan, mutta paikallistasolla, ainakin täällä Kurikassa, kenenkään puolueella ei ole niin suurta merkitystä.”
Ohjannut ja tuottanut 2020 ensi-illan saaneen Kasino-elokuvan. Tuottajana Lapua 1976 -elokuvassa, joka saa ensi-illan syksyllä 2023.
Tuottaa Aukusti-festivaalia, joka järjestetään elokuussa Jalasjärvellä viiden vuoden tauon jälkeen.
Jokipii viihtyy synnyinseudullaan eikä haikaile suurempiin kuvioihin. Hän ei ole juossut rahakkaiden työtarjousten perässä maailmalle.
Kurikkaan kuuluvan Jalasjärven asukasluku on laskenut Jokipiin nuoruusvuosista kahdella tuhannella. Jokipiin mukaan Etelä-Pohjanmaa on huonoin siinä, että alueelta muuttaa pois Suomessa eniten 15–25-vuotiaita nuoria. Syynä on useimmiten koulutuspaikkojen puute.
Vihreiden kaupunginvaltuutettuna hän tekee töitä sen eteen, että kotiseutu pysyisi eläväisenä ja nuorekkaana.
”Jos nuorille mahdollistetaan asioita, he elävöittävät enemmän kotikuntaansa. Jos nuoret kokevat tulleensa kuulluiksi, terve kotisuhde säilyy ja he saattavat muuttaa helpommin takaisin käytyään maailmalla.”
Jokipii suomii maaseutukunnissa vallitsevaa asennetta, että nuoriin ei kannata panostaa, koska he muuttavat joka tapauksessa muualle. Vielä huolestuttavampana hän pitää maaseutunuorten eriarvoistamista.
”Me teemme luokkayhteiskuntaa ajattelemalla, että maaseudulle jäävät asumaan maaseudun asioista kiinnostuneet nuoret ja kaupunkiin lähtevät edistyksellisemmät yliopistonuoret.”

Mietaa-elokuvan kuvaukset pitävät Jokipiin kiireisenä. Mietaa sijoittuu 2000-luvun vaihteeseen, Kurikan Mietaan nuorisoseuralle, joka oli aikoinaan yksi maan suosituimpia nuorison ajanviettopaikkoja.
Elokuvan pääosissa on lähiseudun nuoria amatöörinäyttelijöitä. Ohjaaja liikuttuu usein nähdessään nuorien näyttelijöiden intoa.
”Ilmajokelainen opettaja sanoi aikoinaan nuorelle Hannu-Pekka Björkmanille, että sulla on näyttelijän jalat. Nuoren tulevaisuus voi olla kiinni yhdestä kommentista, joten siinä on suuri vastuu. Meidän harrasteleffamme voi olla ponnahduslauta monelle nuorelle. Tietääkseni pari meidän nuortamme on hakeutunut näyttelijäopintoihin.”