Ruokaa saa tilattua halvalla kotiin, mutta hinta siitä on kova

Ihminen on aina kehittänyt palveluita. Palveluita, joille on kysyntää ja joilla voi tienata.

Tämän vuosituhannen ehdottomasti kovin trendi on netissä tapahtuva asiointi. Fyysinen asiakkuus on vaihtunut digitaaliseen toimintaan. Muun muassa Amazon-verkkokauppa toimittaa kotiovelle melkein mitä vain ja vieläpä hämmästyttävällä nopeudella.

Kivijalkakauppojen taistelu olemassaolosta jatkuu. Yhä useampi maaseutukeskittymien ja kaupunkien keskustojen myymälöistä sulkee ovensa, kun kauppa karkaa verkkoon ja kuluttaja päätyy edullisempiin vaihtoehtoihin.

Taajamien katukuvaa häiriköivät ruokalähetit. Ilmiö alkoi vuonna 2014 Helsingistä ja levisi muihin kaupunkeihin. Wolt-niminen ruokalähettifirma alkoi toimittaa ravintoloiden annoksia suoraan asiakkaille. Perässä seurasi Foodora.

Bisnes perustuu alustataloudelle. Tämä yhdistää palvelun tarjoajan ja kuluttajan digitaalisessa järjestelmässä, joka toimii vaivatta älypuhelimella.

Kuluttaja saa annoksen haluamastaan ravintolasta. Ruoka toimitetaan vaikka työpaikalle, kun lounasaikaa halutaan säästää tai kotiin, kun kiireet tai laiskuus yllättävät.

Maksu lähtee automaattisesti asiakkaan antamalta tililtä. Summa sisältää sekä ravintolan osuuden että kuljetuksen.

Ruoka toimitetaan lämpölaatikossa ovelle, eikä lähetin kanssa vaihdeta sanaakaan.

Nyt katukuvaa terrorisoi rämäautojen, polkupyörien, sähköpotkulautojen ja sähkömopojen liikenne, joka ulottuu ajoradoilta jalkakäytäville. Usein Wolt-kuskin näkee mopoineen myös Metrovaunuun ahtautuneena, kun toimitusta halutaan jouduttaa ja laitteen akkua säästää.

Viikonloppuisin on vilkkainta. Silloin ”volttaajat” haluavat pysytellä kotosalla ja nautiskella.

Ravintoloissa on vähemmän asiakkaita ja pikkuautot kuljettavat annoksia kaupunkien ulkopuolelle saakka.

Fyysinen asiakas jättää ravintolaan enemmän rahaa. Nyt kate karkaa korkeina komissioina kuljetusbisnekseen, ylös pyramidin huipulle.

Myös ihmisiä kuljetetaan samalla ansaintaperiaatteella. Uberin ja Boltin kyyti on niin halpaa, että oikein naurattaa.

Kuluneella viikolla uutisoitiin alustataloudessa toimivien kuljettajien järjestäytymisestä.

Edes 14-tuntinen työpäivä ei takaa riittäviä tuloja elämiseen maassa, jossa asuinkustannukset ovat korkeat. Eläkekertymää ei synny.

Tällaisia ”ammatteja”, jotka eivät vaadi kielitaitoa tai kulttuurin tuntemusta, on tarjolla kouluttamattomille maahanmuuttajille. Heidän neuvotteluvaransa on olematon.

Kyseessä on tietoinen halpatyövoiman hyväksikäyttö.

Miten heidän käy, kun he saavuttavat eläkeiän, tai kun liikenne automatisoituu ja robotit kuskaavat tissiposkien lounaat? Millä kielellä he hakevat yhteiskunnan tukea ja millainen sosiaaliturva sitä silloin tarjoaa?

Työperäinen maahanmuutto ei voi perustua halpatyövoimaan ammateissa, joita ei pian enää ole .