Aulis Jalkasen taiteen materiaalit löytyivät luonnosta. Navetassaan hän teki veistoksiaan sekä hioi ja murskasi kiviä taidettaan varten. Kuva: Mari Arvinen
Metsätyömies taltioi koko elämänsä havainnot taiteeksi – Aulis Jalkanen piti kynttiläänsä vakan alla, mutta lopulta mittava elämäntyö saatiin esille kotimuseoon
Aulis Jalkanen purki tuntemaansa yksinäisyyttä taiteeseensa. Hänen suurin haaveensa oli perustaa oma perhe. Se ei koskaan toteutunut, ja hän koki epäonnistuneensa.Tilaajalle
Metsätyömies ja ITE-taiteilija Aulis Jalkanen vuonna 2022 Kuru Pallakselta -maalauksensa edessä. Jalkanen menehtyi vuonna 2023 mutta ehti nähdä kotitilalleen avatun museonsa avajaiset. Kuva: Anja JääskeläinenSuonenjoen Herralanmäen metsän siimeksestä löydettiin pari vuotta sitten varsinainen kulttuuriperinnön kultaesiintymä. Maaseudun sivistysliitto teki ITE-taiteen (itse tehty elämä) kartoituksia Pohjois-Savossa, ja tuolloin paljastui paikallisen metsätyömiehen ja kirvesmiehen Aulis Jalkasen (1935–2023) tuhansien taideteosten tuotanto.
Jalkanen tiedettiin kyllä taitavaksi öljyvärimaalariksi ja muutenkin käteväksi käsistään. Hän oli kuitenkin pitänyt omaperäisimmän taiteensa kotitilansa uumenissa omana tietonaan.
”Auliksen todellista lahjakkuutta ja monipuolisuutta ei tunnettu”, kertoo ITE-Aulis ry:n sihteeri Merja Korhonen.
Noin 5 000 työstä koostuva, taiteilijan koko elämän mittainen tuotanto pitää sisällään maalauksia, kohopainografiikoita, veistoksia, piirustuksia, runoja, karikatyyrejä, hiottuja kiviä ja jopa sävellyksiä.
”Käsittämätöntä, että joku ihminen on ollut niin luova ja tuottelias.”
Yhtenä syynä vastentahtoiseen lapsettomuuteen lienee ollut Inkeri-äiti, joka ei innostunut miniäehdokkaista.
Jalkanen eli lähes koko ikänsä kotitilansa rauhassa metsän keskellä. Hänen isänsä kuoli jatkosodassa, ja tuolloin ainoastaan seitsemän vuoden ikäisenä hän alkoi pitää huolta kotitilastaan äitinsä kanssa.
Kotitilalla oli lehmiä ja kanoja, jonkin verran viljelysmaita ja noin 30 hehtaaria metsää. Kotitilan työt kasvattivat Jalkasesta metsätyömiehen, ja hänet pestattiin myöhemmin Metsänhoitoyhdistyksen töihin.
Jalkanen asui kaksin äitinsä kanssa lähes 60-vuotiaaksi asti, tämän elämän loppuun saakka.
Korhosen mukaan metsästä tuli Jalkaselle toinen koti. Hän vietti metsässä paljon aikaa työnsä, taiteensa ja harrastustensa, erityisesti suunnistuksen, vuoksi.
Se että näin mittavan tuotannon tehnyt taiteilija on pysynyt piilossa selittyy hänen vaatimattomalla ja syrjään vetäytyvällä luonteellaan.
Jalkasen naisystävä Eila veistoksena ja maalauksena. Taiteilija löysi lopulta elämänkumppanin, tosin vasta 2000-luvun alussa. Elämänsä ainoan ylinopeussakon hän sai hakiessaan Eilaa kotiinsa kyläilemään. Kuva: Mari ArvinenJalkanen ei nuoruudessaan haaveistaan huolimatta löytänyt elämänkumppania eikä päässyt perustamaan perhettä. Korhonen kertoo, että taiteilija eli pääosan elämästään ilman kumppania kotitilallaan yksinäisyyttä tuntien.
Yksin jäämisen taustalla oli Jalkasen vaatimaton tarkkailijaluonne; hän oli hiljainen sivustaseuraaja, sävyisä ja sopuisa muttei sosiaalisesti ulospäin suuntautunut.
”Ei hän esimerkiksi käynyt nuorena tansseissa.”
Joitain kirjeenvaihtoja, seurustelusuhteita ja ihastuksia – jopa rakkauksia – Jalkasella nuorena oli, mutta ne eivät johtaneet perheen perustamiseen. Yhtenä syynä lienee ollut Inkeri-äiti, joka ei innostunut miniäehdokkaista.
”Ehkä hän ei halunnut heitä pyörimään samaan tupaan.”
Vasta myöhemmällä iällä hän löysi naisystävän, mutta 13 vuoden jälkeen Eilan kuoltua Aulis jäi taas yksin.
ITE-Aulis-museon oppaan mukaan Jalkanen ”loi oman fantasiamaailmansa suomalaisesta metsän mytologiasta. Koivunaiset, metsänneidot ja eroottiset kuvat esiintyvät hänen tuotannossaan esimerkiksi veistoksissa, grafiikassa ja kivimurskatöissä”. Kuva: Mari Arvinen, koonnut: Aatu JaakkolaJalkasen taiteessa näkyy hänen täyttymystä vaille jäänyt rakkaudenkaipuunsa, joka yhdistyy metsäkuvastoon. Sitä ilmentää esimerkiksi hänen veistoksissaan, maalauksissaan ja runoissaan esiintyvä mytologien hahmo koivunainen.
”Hän on kenties jo metsässä nähnyt, mitä puun sisällä voisi olla ja sitten kaivertanut sen esiin. Varsinkin nämä naishahmot, ne ovat siinä puussa jo valmiiksi olemassa.”
Aulis Jalkasen veistämiä naishahmoja ja kertomus niiden luomisprosessista runomuotoon puettuna. Kuva: Mari ArvinenJalkanen aloitti taideharrastuksensa tavanomaiseen tapaan lapsena piirtäen ja vesiväreillä maalaten. 1950-luvulla hän sai ensimmäiset öljyvärinsä, Korhonen kertoo. Naapurissa oli huomattu Jalkasen lahjakkuus ja päätetty antaa värit lahjaksi.
Myöhemmin 50-luvulla Jalkanen opiskeli piirustusta ABC-piirustuskoulun kirjekurssilla. Hän seurasi myös taidelehtiä omaksuen niistä vaikutteita. Jalkasen töissä näkyy hänen kokeilunsa eri tyylilajien parissa, esimerkiksi lehtikuvien ympärille luomiensa surrealististen kollaasien kautta.
Jalkanen kehitti omia tekniikoitakin. Esimerkiksi ”hierretekniikalla” hän teki töitä, joissa puuhun kaiverrettu kohokuvio monistetaan sen päälle asetetulle paperille värikynää hiertämällä.
Jalkanen teki vihkoittain kuvassa vasemmalla näkyvän kaltaisia teoksia. Tekniikassa jäljennetään kaiverrettuja kohokuvioita hiertämällä värikynää kuvion päälle asetetulle paperille. Kuvassa oikealla hänen linoleumille kaivertamiaan kohokuvalevyjä. Kuva: Mari Arvinen, koonnut: Aatu JaakkolaJalkanen myös maalasi kokonaisia tauluja käyttämällä värinä itse tekemäänsä kivimurskaa. Liiman avulla hän maalasi sillä esimerkiksi maisemia.
Metsä oli Jalkasen kaiken inspiraation lähde. Hän eli metsässä, ja hänellä oli aina kynä ja paperia mukanaan.
”Puun kolot ja oksan käppyrät herättivät metsäretkillä Auliksen mielikuvituksen eloon”, Korhonen kertoo.
Aulis Jalkasen työpisteen kirjahyllystä löytyi vihkokaupalla hänen runojaan, muuta taidettaan sekä päiväkirjojaan. Vihkojen lisäksi löytyi satoja teoksia eri kierrätysmateriaaleille toteutettuna. Kuva: Mari ArvinenJalkanen keräsi retkiltään mukaansa kaikkea mitä luonnosta vain löysi ja käytti materiaaleja taiteessaan, esimerkiksi kiviä, joita hioi ja säilöi suklaarasioihin.
”Kaikki mitä kaupasta kannettiin tai kolahti postilaatikkoon, oli materiaalia Aulikselle. Hän täytti vatsansa kaurapuurolla ja maalasi sitten tyhjän paketin sisäpinnalle kauniin maiseman tai vaikka muotokuvan”, kertoo ITE-Aulis ry:n puheenjohtaja, kuvataiteilija Mari Arvinen.
Hänen mukaansa Anttilan kuvastot olivat Jalkaselle varsinaisia aarteita. Hän sai kuvaston sääristä, jaloista ja käsistä loputonta innostusta niin abstrakteihin maalauksiin kuin huikeisiin kollaaseihinkin.
Jalkanen keräsi elämänsä aikana mittavan kivikokoelman retkiltään. Hän hioi kivet itse ja säilöi ne esimerkiksi margariini- tai suklaarasioihin. Kuva: Mari ArvinenJalkasen mittavan elämäntyön paljastuttua perustettiin yhdistys, joka otti tehtäväkseen pitää huolta sukunsa viimeisen miehen kulttuurisesti arvokkaasta perinnöstä.
Pikavauhtia taiteilijan rakkaalle kotitilalle avattiin ITE-Aulis-kotimuseo, joka kertoo, millaisissa oloissa taiteilija kasvoi, eli ja teki töitä.
”Kotimuseo on kokonaistaideteos, joka huokuu metsän henkeä, taituruutta ja kekseliäisyyttä, kaipuuta, luovuutta ja lempeyttä”, Korhonen kuvailee.
Jalkanen asui elämänsä viimeiset ajat palvelutalossa, ja hän ehti vierailla museon avajaisissa vuonna 2023 ennen menehtymistään saman vuoden lopulla.
ITE-Aulis-kotimuseon kesäkauden avajaiset pidetään 23.6.
- Osaston luetuimmat
