Pimeällä viinalla ministerin palkoille – 1920-luku oli iloinen vuosikymmen kieltolaista huolimatta tai juuri sen ansiosta

Kieltolaki päättyi Suomessa 5. huhtikuuta 1932 kello kymmeneltä. Vuonna 1919 voimaan tullut asetus ei ollut raitistanut suomalaisia, vaan se johti vain uusiin ongelmiin.

Niitä olivat esimerkiksi viinan kotipoltto ja alkoholin salakuljettaminen ulkomailta. Viinaa trokattiin pirtulaivoilla Suomenlahden yli ja sitten maanteitse sisämaahan aina Pohjois-Suomeen asti.

Epäsuosioon joutunut kieltolaki kumottiin lopulta kansanäänestyksessä, jossa yli 70 prosenttia kansalaisista äänesti lain kumoamisen puolesta.

Kieltolain loputtua anniskelu sallittiin taas ravintoloissa ja ensimmäiset Oy Alkoholiliike Ab:n, eli nykyisen Alkon, myymälät avattiin.

Kieltolaki jätti jälkensä myös suomalaiseen kevyeen musiikkiin ja populaarikulttuuriin yleisemminkin.

Suomalaiselle alkoholipolitiikalle irvailivat erityisesti kuplettilaulajat Tatu Pekkarisen johdolla. Kappaleessa Kieltolakilaulu hän julisti: ”Orkesterin kanssa tässä ryyppy on nyt saatu. Toivomme et kieltolaki Suomessa se kaatuu.”

1920- ja 30-lukujen aikana teemaan ottivat kantaa aikakauden levylaulajat laajemminkin.

Tarjolla oli pääosin väkijuomien ylistystä, esimerkkeinä Wäinö Tuomisen Ryyppymiesten valssi, Lauri Sireliuksen Hoi-voi kuinka tuiskussa ja Matti Jurvan tulkitsema Laulu marjaviinistä.

Osa sävelmistä käsitteli puolestaan salakuljetusta, kuten Elmer Lampan Viinatrokarin laulu ja Eino Kettusen kupletti Pieni laulu kala- ja viinamiehille.

Lakia puoltavia lauluja oli sen sijaan paljon harvemmassa. Hallituksen virallista linjaa kannatti muun muassa Suomen Valkoisen Kaartin soittokunnan Kieltolakimarssi, muta siihenkin oli jostain syystä lisätty sivuteemaksi kansanlaulu Jos kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi.

Toisaalta kieltolain puolesta puhui myös työväenliike, jonka tuntoja ilmaisi kieltolain asettamisen jälkeen tehty arkkiveisu.

”Kesken kevätsään täyttyi toiveet kansan tään, astui kieltolaki voimaan, Suomen kansaa aateloimaan. Tukkimahan tulvat viinan, parantamaan hedelmät työn.”

Mies nauttii alkoholia Ravintola Kappelissa Helsingissä samana päivänä, kun kieltolaki kumottiin, eli 5.4.1932. Kuva: Hugo Sundström / Museovirasto

Iloisella 1920-luvulla tanssittiin ja juhlittiin kieltolaista huolimatta. Edes kieltolaki ei estänyt juhlakansaa nauttimasta miestä väkevämpää. Ravintoloissa nautittiin posliinikupeista niin sanottua kovaa teetä, jossa oli puolet teetä ja puolet spriitä. Salakapakoissa alkoholia, kuten konjakkia, tarjoiltiin asianmukaisesti laseissa.

Osittain juuri kieltolain ansiosta musiikkielämä vilkastui 20-luvulla. Pimeän viinan myynti toi ravintoloille tuloja ja soittajille kunnon palkkiot. Se taas houkutti kuppiloihin maan parhaat muusikot. Uudet musiikkityylit, kuten jazz, sekä charlestonin tapaiset muotitanssit tulivat samalla suomalaisten ulottuville.

Kerrotaan, että suomalaisen jazzin uranuurtaja Eugen Malmstén tienasi Viipurin pyöreässä tornissa kuukaudessa jopa 3 000 markkaa, joka vastasi miltei ministerin palkkaa.

Kirjoittaja työskentelee Osuustoiminta-lehden toimituspäällikkönä.