Suomen loppuvuoden pimeydessä loistaa miljoonia kaikenvärisiä jouluvaloja. Nykypäivänä joulukuusen voi valaista ilman pelkoa pirtin palamisesta, mutta toisin oli varhaisten kuusenkynttilöiden kanssa.
Suomen ensimmäiset joulukuuset nököttivät tiettävästi Helsingissä paroni Otto Wilhelm Klinckowströmin kotona jouluna 1829. Yksi kuusi ei aatelisherralle suinkaan riittänyt, vaan muodikkaita puita tuotiin sisään peräti kahdeksan, ja hänen jälkeensä kuusista innostuivat monet muutkin yläluokan henkilöt.
Varhaisten joulukuusten oksille aseteltiin lasikoristeiden lisäksi vahakynttilöitä, jotka sytytettiin palovaaran vuoksi vain vähäksi aikaa. Kuuset sijoitettiin parempien piirien kodeissa niin, että ne varmasti näkyivät ulos, sillä olihan kuusi sekä näyttävä että trendikäs joulun uutuus.
1900-luvun alussa joulukuusen hankinnasta oli ehtinyt jo tulla koko kansan tapa. Kuusta valaisevat steariinikynttilät saatettiin kotioloissa valmistaa itse eläinrasvasta.
Joulukuusen valaiseminen kynttilöitä turvallisemmilla sähkövaloilla alkoi vaatimattomalla kahdeksan polttimon jouluvalosarjalla. Vuosi oli 1882, paikka New York City ja valosarjan kehittäjä nimeltään Edward Hibberd Johnson.
Hänen ideansa ei tosin johtanut välittömään menestykseen, sillä tuohon aikaan osa ihmisistä suhtautui sähköön vielä epäluuloisesti.
Lisäksi vaatimattoman näköiset jouluvalot maksoivat tavallisen työmiehen viikon palkan verran.
Sähkövalojen voittokulkua ei kuitenkaan voinut pysäyttää. Helsingin Senaatintorin joulukuusi koristeltiin sähkövaloilla ensimmäistä kertaa vuonna 1930. Yksityiskodeissa joulukuusten valaiseminen sähkövaloilla alkoi Suomessa yleistyä 1950-luvulla.