Pienoisromaani avaa, miltä aikusten maailma näyttää lapsen silmin – kirjan pohjalta tehty elokuva nappasi Oscar-ehdokkuuden

Kirjallisuus tekee ihmiselle hyvää: avartaa, rentouttaa, vahvistaa identiteettiä, opettaa ja antaa vertaistukea. Mutta kun aikaa on rajallisesti, moni sivuuttaa paksut kirjat ja tiheät rivit.

Onneksi tarjolle tulee näitä pieniä mestariteoksia, kuten irlantilaisen Claire Keeganin (s. 1968) pienoisromaanit. Näennäisen yksinkertaisesti – ja vain novellin mitassa – hän kertoo tarinoita, jotka näyttävät ihmisenä olemisen perimmäisiä merkityksiä.

Nyt suomennettu Kasvatti kertoo köyhän, monilapsisen perheen tyttärestä Irlannin maaseudulla. Äiti on saamassa taas kerran uuden vauvan. Isä vie tytön kesäksi lapsettomalle pariskunnalle, ilmeisesti etäisille sukulaisille. Niin on yksi suu vähemmän syöjiä ja huollettavia.

Näkökulma on pikkutytön, jolle ei kerrota edes sitä, miten kauan joutuu muitten huostassa olemaan. Kaikki on hänelle uutta ja outoa. Vähitellen, enimmäkseen kosketusten kautta, hän alkaa oivaltaa, miten erilaista tässä perheessä on.

Kerran, kun nainen luulee hänen jo nukahtaneen, tämä istuu sängyn laidalle ja kuiskaa: ”Jos olisit minun, en ikinä jättäisi sinua ventovieraiden huomaan.”

Ytimessä on huolenpidon merkitys lapselle. Mutta samalla näyttäytyy myös kaksi erilaista perhettä, kohtaloa ja elämäntapaa. Tapahtumisaikaa ei mainita, mutta se lienee 1970-luvun alku, sillä aikuiset puhuvat EEC:stä, johon Irlanti liittyi vuonna 1973.

Laatukirjallisuuden kääntäjänä pitkän uran tehneen Kristiina Rikmanin käännös tukee timantin kirkkaaksi mietittyä kerrontaa. Tarinan pohjalta syntynyt, Suomessakin nähty elokuva Hiljainen tyttö (2022) oli Irlannin Oscar-ehdokas.

Claire Keeganilta on suomennettu myös niin ikään sivumäärältään vähäinen, mutta sisällöltään painava Nämä pienet asiat (Tammi, 2023). Se oli Booker-palkintoehdokas ja voitti arvostetun The Orwell Prizen.