Lempääläläinen metsäaukea teki Kiinan Xi Jinpingiin lähtemättömän vaikutuksen – tietokirja kertoo, miksi ennusteet Kiinan jatkuvasta laajenemisesta on syytä kyseenalaistaa

Kiina Xi Jinpingin aikakaudella -kirja kertoo, mitä Kiinassa on tapahtunut sinä aikana, kun Xi Jinping on ollut maan johdossa.

Xi nousi kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 2012 ja presidentiksi 2013. Hänen valtakautensa jatkuu näillä näkymin ainakin vuoteen 2027 asti.

Kirjan ovat kirjoittaneet Turun yliopiston tohtorikoulutettava Ari-Joonas Pitkänen, Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Matti Puranen, STT:n tuottaja Mika-Matti Taskinen ja Tekirin johtava konsultti Niko Vartiainen.

Teksti on sujuvaa ja asiantuntevaa sekä yksityiskohdat ja anekdootit kiinnostavia.

Kiina-tuntemuksen päivittämiseen kirja sopii hyvin.

Ennusteet Kiinan jatkuvasta laajenemisesta on kirjan mukaan syytä kyseenalaistaa.

Väestö harmaantuu ja velkavuoret kasvavat. Maan talouskasvu on hidastunut merkittävästi.

Kohuttua Vyö ja tie -hanketta on alettu hiljaisuudessa ajaa säästöliekille.

Länsimaiset ennusteet Kiinan kehityssuunnasta ovat usein menneet metsään. Länsimaat ovat uskoneet liikaa esimerkiksi globalisaation ja teknologian vaikutukseen, kirja kertoo.

Kirja käy läpi Xin henkilöhistoriaa ja toimia, joilla hän on keskittänyt valtaa itselleen.

Xin kaudella Kiinassa on siirrytty kohti autoritaarista henkilövaltaa. Tutkijoiden mukaan käännös kohti kovaa linjaa alkoi kuitenkin jo ennen Xin aikaa, vuosina 2008–2009.

Kiinan historiaa kuljetetaan Xin henkilöhistorian rinnalla. Tekijät tuntevat aiheensa ja ovat tehneet tiivistykset taiten. Silti historiakohdasta huomaa, että jättimaan monimutkaisten kehityskulkujen puristaminen pieneen ei ole aivan helppoa. Lukijalta vaaditaan keskittymistä, jotta lankojen päät eivät karkaa.

Xi on todellinen maakuntien mies, jolle Kiinan maaseudun ankarat olot ovat tutut.

Kiinan kommunistisen puolueen hierarkiassa perinteiseksi ylimmäksi ovat kurottaneet virkamiehet, jotka ovat urallaan hakeutuneet haastaviin oloihin köyhille alueille.

Ennen valtaan nousuaan Xi vietti monta vuosikymmentä työskennellen Kiinan maakunnissa.

Kirja esittelee myös Kiinan johtohahmoja. Osio on ehdottomasti tarpeellinen, sillä harva suomalainen osaa nimetä edes nykyisen pääministerin (Li Qiang). Olen itse asunut Kiinassa ja Taiwanissa ja seurannut Itä-Aasiaa, mutta näin laajana nimien listaus meinaa jäädä listaukseksi. Olisin kaivannut vaikkapa laajempaa kuvaliitettä, jotta nimet yhdistyisivät johonkin.

Mitä uutta opin Xistä?

Suomalainen metsä ja metsänhoito tekivät häneen vaikutuksen, kun Xi kävi lempääläisessä metsässä vuonna 1979.

Suomi ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet vuonna 1950, ja Xi oli mukana ensimmäisessä kiinalaisessa delegaatiossa, joka oli Suomessa valtiovierailulla. Arvovieraille luennoitiin metsäaukealla metsänhoidosta.

Xi muisteli tuota matkaa vuoden 2017 Suomen-vierailullaan ja kertoi vaikuttuneensa Suomen modernista taloudesta ja luonnosta.

Suomea sivutaan myös poliittisen vaikuttamisen instrumentteja käsittelevässä kohdassa.

Kommunistisen puolueen keskuskomitean alainen Yhteisrintaman työosasto pyrkii valvomaan kohdemaidensa kiinalaisia. Se sekä soluttautuu ulkokiinalaisiin järjestöihin että perustaa omia peitejärjestöjään.

Suomessakin aktivoitiin 2017 paikkeilla Kiinan rauhanomaisen yhdistämisen edistämisen Suomen yhdistys, jota voi pitää eräänlaisena Yhteisrintaman Helsingin-haarakonttorina. Toistaiseksi jäsenten osallistuminen Suomen politiikkaan on jäänyt vaatimattomaksi.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.