Olga Oinas-Panuma on matkannut Arkadianmäeltä viikonlopuksi kotitilalleen Pudasjärvelle. Kotimatkaa kertyy linnuntietä vajaat 600 kilometriä. Kuva: Kai Tirkkonen
Tekopyhä tasa-arvokeskustelu ja suomalaiseen metsään kajoaminen sapettavat – keskustan kansanedustaja Olga Oinas-Panuma elää arvojensa mukaisesti
Halu vaikuttaa ja ymmärtää, myönteinen elämänasenne ja uteliaisuus ajavat eduskunnan nuorinta kansanedustajaa elämässään eteenpäin.TilaajallePudasjärvi
Keskustan kansanedustaja Olga Oinas-Panuma on seurannut huolestuneena mustavalkoista keskustelukulttuuria ja jakolinjoja, joita yhteiskunnassa näyttää syntyneen. Kuva: Kai TirkkonenAjoporo Possu harhailee pudasjärveläisen Poro-Panuman tilan liepeillä. Sen olisi jälleen siirryttävä kesäksi aitauksen turvasta metsän siimekseen itsenäiseen elämään. Tilan nuoret karitsat puolestaan ottavat ensiaskeleitaan lampolan uumenissa. Kevään aikana suuria mullistuksia on kokenut myös tilan tytär Olga Oinas-Panuma, juuri työnsä aloittanut uusi kansanedustaja (kesk.).
Oinas-Panuma on matkannut Arkadianmäeltä viikonlopuksi kotitilalleen. Kotimatkaa kertyy linnuntietä vajaat 600 kilometriä, mutta reissaamisen tai kiireisen työviikon rasitukset eivät näy naisen rivakkaotteisessa olemuksessa: kumisaappaat sujahtavat jalkaan ja askel käy lampolaan.
Tilan iltapuuhat eivät odota. Lampolan asukeilla täytyy riittää rouskuteltavaa. Puuhiensa lomassa Oinas-Panuma kertoo, että vastaanotto eduskunnassa on ollut lämmin.
Henkilökohtaisen voiton ja ilon keskellä riittää myös ristiriitaisia tunteita. On pitänyt pysähtyä ja katsoa peiliin.
”On täytynyt kohdata se tosiasia, että olen saanut niin valtavan luottamuksen kansalta.”
EU:n ei pidä tulla sanelemaan, mitä suomalainen saa tehdä omille metsilleen. Se on yksityisomaisuutta!
Samaan aikaan keskustan vaalitappio on vetänyt Oinas-Panuman ja hänen puolueväkensä vakavaksi, ja politiikan arki on koittanut hyvin nopeasti.
Päättäjänä toimiminen on 23-vuotiaalle Oinas-Panumalle sinänsä jo tuttua. Kokemusta on kertynyt alakouluiästä saakka aina lastenvaltuustosta opiskelijakuntiin, lukiolaisten liittoon ja yliopiston opiskelijajärjestöihin asti.
Oinas-Panuman maisterintutkinto on muodollisuuksia vaille valmis. Suomen kielen maisteriopintojen pariin hänet ohjasi unelma toimittajan ammatista. Hän ei myönnä, että isän tai siskon ammatti lehtialalla olisi ohjannut hänen uravalintaansa. Kyse on ennemminkin luonteesta.
”Olen älyttömän utelias ihminen.”
Etelän kaupungit eivät houkutelleet, joten hän päätteli, että kieliopinnot ja sopivat sivuaineet, esimerkiksi politiikkatieteet Lapin yliopistossa Rovaniemellä, voisivat avata polun journalistiksi.
”Pilkun viilaaminen ei sinänsä kiinnosta vaan sujuva viestintä ja tiedonvälitys”, suorasanainen Oinas-Panuma linjaa.
Ammatin lisäksi opinnot avasivat silmät myös omaan alkuperään – siis syvään käsitykseen itsestä osana kotipaikkaa ja -maata. Oinas-Panuma kuvailee rakkauttaan kotiseutuun ja isänmaahan sekä sitä, kuinka juuri kieli välittää oman kulttuurin merkityksiä.
Esimerkiksi opinnäytetöissään hän on tutkinut poronhoitosanaston alkuperää ja eri alueiden välisiä sanastoeroja. Poronhoito ei ole pelkkä ammatti, vaan elämäntapa ja osa kulttuuria, joka on jatkunut sukupolvelta toiselle.
Palo todelliseen vaikuttamiseen ohjasi Oinas-Panuman puoluepolitiikkaan ja keskustan riveihin. Hän mainitsee kompromissikyvyn ja alueellisen tasa-arvon tärkeimmiksi vaikuttajikseen puoluevalinnassaan.
Näiden arvojen puolesta hän puhuu itsekin. Oinas-Panuma on seurannut huolestuneena mustavalkoista keskustelukulttuuria ja jakolinjoja, joita yhteiskunnassa näyttää syntyneen.
”Minua ärsyttää tekopyhä tasa-arvokeskustelu, jossa sanotaan, että ollaan todella suvaitsevaisia ja samalla estetään omasta kuplasta ihmiset, jotka edustavat itselle epämieluisia arvoja.”
Kuinka voi ymmärtää yhteiskunnan toimintaa ja viedä sitä eteenpäin, jos ei halua nähdä erilaisten ihmisten mielipiteiden taustoja, Oinas-Panuma kysyy.
Hän arvelee, että kärjistyneen keskusteluilmapiirin taustalla piilee ihmisten hätä. Kriisistä toiseen vierineet vuodet ovat kaventaneet tavallisten ihmisten elämänpiiriä. On huoli tulevaisuudesta.
Esimerkkinä Oinas-Panuma nostaa surulliset uutiset eläinsuojelurikkomuksista. Taustalla on usein väsynyt ja yksinäinen ihminen, mutta sitä ei nähdä eikä siitä puhuta. Hyvinvoiva ihminen ei anna eläimen kärsiä, hän pohtii.
Tuottajien ahdinko koskettaa maataloustaustaista Oinas-Panumaa syvästi. Toinen sydämenasia hänelle on suomalainen metsä.
Jos tulva ei olisi jo vienyt Panumaojan jäitä mennessään, ne kyllä irtoaisivat, kun hän lataa tilan pyykkirannassa mielipiteensä viime aikoina velloneesta metsäkeskustelusta.
”EU:n ei pidä tulla sanelemaan, mitä suomalainen saa tehdä omille metsilleen. Se on yksityisomaisuutta! Me tiedämme, miten metsä sitoo hiiltä, tuottaa vaurautta ja toimii virkistyskäytössä.”
Oinas-Panuman elämänkatsomus on kuitenkin erittäin myönteinen. Hän on tyytyväinen, että niin ruoka- kuin metsäkeskustelussakin näkyy pikkuhiljaa huomatun, kuinka tärkeää omavaraisuus ja kotimaisen maaseudun elinkeinot ovat.
Maalainen elämäntapa on Oinas-Panumalla verissä. Hänen sukunsa on asunut Panuman kylää jo 1600-luvulta asti. Kuva: Kai TirkkonenSuomalainen metsä on Oinas-Panumalle koti ja mielenmaisema. Sanojensa mukaan hän on ”kasvanut metsän keskellä ja metsästä”. Hän uskoo, että saman tarinan jakaa moni muukin suomalainen. Metsässä laiduntavat Oinas-Panuman lampaat, hän kerää sieltä omaa ravintoaan ja elpyy sen rauhassa.
Maaseutu ylipäätään on hänelle rakas koti, eikä se taatusti unohdu pääkaupungin vilskeessäkään. Maalainen elämäntapa on Oinas-Panumalla verissä. Hänen sukunsa on asunut Panuman kylää jo 1600-luvulta asti.
Koko perhe asuu edelleenkin kylällä, eivätkä Olgankaan siteet rakkaaseen kotipaikkaan katkea. Eivät, vaikka opinnot ja työt ovatkin vieneet naista milloin mihinkin kaupunkiin.
Koko opiskeluaika on mennyt vähintään kahta paikkaa asuessa: sen verran kaupungissa kuin opinnot ja työt vaativat, loppuaika Panumalla. Oinas-Panuma kuvaileekin itseään monipaikkaiseksi ihmiseksi.
Opintojen ohella hän on tehnyt työtään toimittajana sekä toiminut luottamustehtävissään Pudasjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Pohjois-Pohjanmaan aluevaltuustossa.
Voisi luulla, että Panumalla kellot käyvät eri tahtiin kuin muualla, kun kaikkeen tähän hänellä riittää aikaa ja energiaa. Salaisuus on kuitenkin perin yksinkertainen.
”Nukun paljon ja hyvin.”
Olga Oinas-Panuma
Olga Oinas-Panuma on syntynyt vuonna 1999.
Kaikki neljä sisarusta perheineen sekä vanhemmat asuvat Panuman kylällä.
Kuuluu keskustan eduskuntaryhmään ja on eduskunnan nuorin kansanedustaja.
Valmistuu juuri filosofian maisteriksi pääaineenaan suomen kieli.
Puhuu monipaikkaisen asumisen ja alueellisen tasa-arvon puolesta.
Ilmentää juuriaan kansallispukuharrastuksellaan.
Palautuu edustustehtävistään kotitilansa lampaita ja poroja hoitamalla sekä luonnossa samoillen.
Oinas-Panuma kertoo tekevänsä sellaisia asioita, joista hän pitää ja joista on hyötyä. Vaikka arki on yhtä kiirettä ja aherrusta, se on muodostunut aineksista, jotka antavat vastapainoa toisilleen. Tuloksena on toimiva elämäntapa, joka ei polta loppuun.
Vuonna 1925 Panuman kylän palossa koko kylänväki jäi kodittomaksi talvea vasten. Väki selvisi kriisistä sitkeydellään. Ilmeisesti Oinas-Panuman suvussa eteenpäin ajava elämänmyönteinen tarmo on sukuvika.
Tänä päivänä tilan pihapiiriä komistavat kaksi palosta pelastettua, 300-vuotiasta aittaa.
Toukokuisella auringolla on vielä työtä viimeisten lumenrippeiden sulattelemisessa tilan ympäristöstä. Myös Possu-poro ja lampolan pienokaiset pinnistelevät omien haasteidensa kanssa.
Ponnistelunsa kullakin; nyt on uuden kansanedustajankin aika opetella poliitikon ammattiin ja tehdä töitä kotimaan hyväksi. Uskoa tulevaisuuteen Oinas-Panumalla riittää, vaikka työ tuskin loppuu kesken.
Oinas-Panuman maisterintutkinto on muodollisuuksia vaille valmis. Suomen kielen maisteriopintojen pariin hänet ohjasi unelma toimittajan ammatista. Kuva: Kai Tirkkonen- Osaston luetuimmat
