Ruotsalainen dekkari valaisee nyky-yhteiskuntaa – sukupolvet kasvavat erilleen etenkin maahanmuuttaja- ja uusperheissä

Verta valuva parikymppinen Adam tekee bussipysäkillä kuolemaa.

Päihdeongelmaisena hän on poliisin tuttu, väkivaltaiseksi tiedetty.

Kaveri, haavoilla hänkin, lähti hakemaan apua, mutta vei puhelimen.

Tekikö Adam väärin luottaessaan häneen?

Tästä voisi käynnistyä tavanomainen dekkari, mutta ruotsalainen juristi Charlotte Al-Khalili (s. 1974) ei tyydy esikoisjännärissään sellaiseen.

Poikkeukselliseksi dekkarin tekee rakenne.

Tapahtumat paljastuvat pala palalta vaihtuvista näkökulmista. Niitä katsotaan uhrin tyttöystävän ja äidin, ystävien ja muun lähipiirin, poliisien ja tappajan kannalta. Peräti kuudestatoista näkökulmasta piirtyy uskottava läpileikkaus pohjoismaiseen nyky-yhteiskuntaan.

Kiinnostavasti Al-Khalili havainnollistaa erilaiset taustat ja psykologiset tekijät. Sukupolvet kasvavat erilleen etenkin maahanmuuttaja- ja uusperheissä. Äidit ovat huolissaan, mutta lapsilla on älypuhelimissaan omat ohjelmansa, joita vanhemmat eivät osaa eivätkä niistä edes tiedä.

Al-Khalili on kertonut saavansa ideat sanomalehtien otsikoista. Niinpä hänen tyylilajinsa on realismi. Hän vie lukijan lähiöitten kirjavaan arkeen, monisärmäisiin koteihin ja kouluihin, joissa opettaja saattaa uskoa ohjaavansa tapahtumia, mutta tietämättään seuraa oppilaan käsikirjoitusta.

Pääosassa ovat hyväksikäyttäjät. Aina on niitä, jotka etsivät tukea sieltä, mistä sitä viimeksi saavat. Rikosten selvittäminen on vaikeaa, kun jokaisella on omat salaisuutensa ja suojeltavansa.

Vastapyörre ei ole toimintajännäri. Sen imu vie sisäänpäin, syihin ja seurauksiin. Jännite kasvaa viimeiseen näkökulmaan asti.

Myös poliiseista ja etenkin vammautuneesta juristista kasvaa persoonia, joille soisi lisää ratkaistavaa. Veikkaan että sitä on taitavalta tekijältä luvassa.