Tämä visuaalisesti valloittava lastenkirja yltää Tove Janssonin klassikkokirjan tasolle – Konkkaronkka vetoaa riimeillään ja kurkistusluukuillaan

Moni muistaa varmasti lapsuudestaan Tove Janssonin kuvakirjan Kuinkas sitten kävikään? Muumipeikko, Pikku Myy ja Mymmeli seikkailivat 1950-luvulla julkaistussa reikäkirjassa.

Vuonna 2023 Tove Janssonin yllätykselliset reikäkirjat ovat saaneet arvoisensa seuraajan. Laura Ruohosen ja Linda Bondestamin tekemä Konkkaronkka on visuaalisesti näyttävä ja kielellisesti taidokkaasti rakennettu kuvakirja. Esikuvansa tavoin myös Konkkaronkka on riimitelty runomittaan ja reikien kautta lukijalle avautuu aina uudenlainen seikkailuympäristö. Ruohosen ja Bondestamin ensimmäinen yhteinen lastenkirja on syntynyt kävelyretkillä. Kuva ja teksti soljuvatkin yhteen.

Konkkaronkka-kirjassa äiti ja kolme lasta, Lulu, Lii ja pikku Pii lähtevät seuramatkalle eksoottiselle saarelle. Värikästä retkikuntaa ohjaa matkapas Vainu. Hahmon voi hyvin kuvitella Kanariansaarten turistikierrosten vetäjäksi.

Laura Ruohonen on lastenrunoilija, näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja. Ruohosen ja kuvittaja Erika Kallasmaan tekemät runokuvakirjat Yökyöpelit (2008) ja Otus opus (2020) olivat lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaina. Linda Bondestam on Pohjoismaiden arvostetuimpia kuvittajia. Pohjoismaiden neuvoston suuri lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto myönnettiin hänelle 2017.

Kirjan suositusikäraja on viisi vuotta. Pienille lapsille Konkkaronkkaa ei kannata välttämättä lukea iltasaduksi, koska hirviöt ja vaaratilanteet voivat aiheuttaa painajaisia. Luin kirjan 2-vuotiaalle ja hän piti erityisesti rei'istä, joihin oli mukava tarttua. Jännittävä Konkkaronkka tempaa mukaansa väittömästi, sillä taaperon ensikommentti oli: Oho!

Konkkaronkka pitää myös aikuislukijan mielenkiinnon vireillä. Erityisesti viehätyin kirjan tasapainoisesta värimaailmasta, piristävistä yksityiskohdista ja kekseliäistä runoista. Esimerkiksi löytötavaratoimistosta riimitellään näin hauskasti: ”Täältä etsivä löytää biljoona pöytää, löytää kadonneet sukat ja sukulaiset, sulhaspojat ja hampurilaiset, löytyy lauletun laulut ja voimanaiset, löytää lapset ja lastenlapaset, hilat, helat, heilat ja hakaset..”

Kuvien asettelu kirjan sivuilla on anarkistinen eli hieman levoton. Sen voi käsittää sekä vahvuutena että heikkoutena lasten kuvakirjassa.