

Puurakennuksen yksi suurimmista uhista on tulipalo. Näin kävi myös Rautjärven kirkolle joulupäivänä. Poliisi tutkii tulipaloa törkeänä tuhotyönä.
Tulipalot ovat tuhonneet historian aikana tasaisesti niin puukaupunkeja, yksityisasuntoja kuin kirkkoja.
Jos rakennus ei tuhoudu tulipalossa, sen toinen uhka on vesi ja kosteus. Kunnossa oleva vesikatto ja rakennusopillisesti oikein tehdyt rakenteet pitävät veden poissa.
”Vesikatto on ehdottoman tärkeä olla kunnossa, oli materiaali mitä tahansa. Pitkät räystäät pitävät sadeveden kaukana julkisivuverhouksesta. Kivijalan sokkelia on oltava myös riittävästi, jotta maan sulatusvedet eivät pääse imeytymään alapohjarakenteeseen. Kaikkien julkisivun liitosten on oltava niin tiiviitä, ettei sadevesi pääse tunkeutumaan rakenteisiin”, kertoo puurakentamiseen erikoistunut rakennusopin professori Markku Karjalainen Tampereen yliopistosta.
”Pienikin rakennusfysikaalinen virhe voi aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita.” Markku Karjalainen
Pienikin rakennusfysikaalinen virhe voi Karjalaisen mukaan aiheuttaa kosteus- ja homevaurioita. Tällainen voi olla julkisivun maalaaminen liian tiiviillä tai väärällä maalilla. Silloin puuhun päässyt kosteus ei pääse kuivumaan ja puu-ulkoverhous voi alkaa homehtua ja lahota.
”Ongelma on myös, jos rakennetaan liian kiireesti. Esimerkiksi betonilaatan ei anneta kuivua riittävästi vaan muovimatto laitetaan liian kiireesti sen päälle, jolloin kosteus pääsee tiivistymään lattiapinnoitteen alle.”
Hirsitalossa ongelmana voi olla se, että ulkoseinää lisälämmöneristetään liikaa sisäpuolelta. Silloin kastepiste siirtyy rakennuksessa niin, että sisäpuolelta vapautuva vesihöyry voi tiivistyä sisäpuolen hirsipintaan, Karjalainen sanoo.

Vanhin säilynyt julkinen, ei-kirkollinen puurakennus on todennäköisesti Kokkolassa sijaitseva pedagogio vuodelta 1696, joka tehtiin kouluksi.
Pedagogion säilyminen on monen tekijän summa.
”Sitä on ennallistettu rakennustutkimuksen perusteella 1900-luvun puolivälissä hyvin lähelle sitä alkuperäistä tilaa, mitä se on alun perin ollut. Rakennusta on myös nostettu, kun katuja on täytetty soralla. Viimeisin toimenpide oli sähköjärjestelmän uusiminen vuonna 2017, mikä tekee rakennuksesta huomattavasti paloturvallisemman”, kertoo kulttuuriympäristöamanuenssi Jouni Mustonen K.H. Renlundin museosta.
Puurakennuksia koskevatkin nykyisin tiukat määräykset paloturvallisuudesta rakentamisvaiheessa. Ennen sellaisia ei ollut.
Pedagogion lämpötilaa, kosteutta ja sisäilmaa seurataan säännöllisesti, mutta mitään ongelmia ei ole Mustosen mukaan ilmennyt.
”Rakennus pystyy luovuttamaan hyvin kosteutta. Pintoja ei ole suljettu muoveilla ja siinä on käytetty pellavaöljy-, keitto- ja liimamaaleja.”
Pedagogio on tehty lamasalvostekniikalla, joka on perinteinen ja nopea hirsirakennustekniikka. Se on tunnettu jo antiikin ajoilta. Hirret makaavat siis toistensa päällä ja niiden välillä on tappeja. Nurkkasalvokset pitävät seinät yhdessä, Mustonen sanoo.
”Salvostekniikkaa voidaan toteuttaa myös pelkällä kirveellä. Vielä nykyisinkin tehdään rakennuksia kyseisellä tekniikalla.”
Suomessa materiaalina on käytetty perinteisesti enimmäkseen mäntyä.
”Männyn solukko pysyy kuivuessaan avoimena, joten siihen ei tule helposti hometta eikä sieniä. Sen sijaan kuusi ei kestä Suomen ilmasto-olosuhteissa yhtä hyvin, sillä kuivuessaan sen solukko sulkeutuu ja siitä tulee alttiimpi sienille. Mutta toisaalta kuusta voidaan käyttää esimerkiksi lattialankkuina.”

Suomen vanhimmat käytössä olevat puukirkot ovat 1600-luvulla valmistuneet Vöyrin kirkko Pohjanmaalla ja Kerimäen kirkko lähellä Savonlinnaa. Euroopasta puukirkkoja löytyy silti jo 1000-luvulta. Miksi Suomessa ei ole säilynyt vanhempia puukirkkoja?
”Tulipalojen takia on tuhoutunut moni ja siksi niitä on enää vähän jäljellä. Ensimmäiset rakennukset ovat olleet vaatimattomia savupirttejä, ja niitä on tuskin haluttu säilyttää ja vaalia. Nykyaikaiset uunit tulivat tänne vasta 1700-luvulla, mikä lisäsi rakennuksen säilytysarvoa”, kertoo Mustonen.
Toisaalta rakennustutkimuksissa on huomattu, että muun muassa 1800-luvun talosta voi löytyä 1600-luvulla kaadettuja hirsiä. Rakennuksia on voitu siirtää paikasta toiseen ja siksi jossain voi olla uusia ja vanhoja hirsiä, sanoo Mustonen.
Puurakentaminen on ollut aina suosittua pienimittakaavaisessa rakentamisessa Suomessa. 99 prosenttia vapaa-ajan rakennuskannastamme ja 85 prosenttia pientaloistamme on tehty puusta.
”Puurakentamisen kasvattamisen uudet käyttökohteet ovat julkiset rakennukset, maatilan rakennukset, sillat ja puukerrostalot”, Karjalainen sanoo.
Nykyaikana rakennetut puurakennukset voivat olla käytössä satojen vuosien päästä, jos ne tehdään oikein, Karjalainen uskoo.
”Puurakennuksen pitäisi kestää 80–100 vuotta eli vähintään sen ajan, mitä puun kasvaminen kaadettavaksi tukkipuuksi on kestänyt. Jos rakennus pysyy kuivana, julkisivuverhouksen, ikkunoiden ja ovien liitokset toimivat ja alapohjarakenteen kuivatus toimii, puurakennus voi kestää satoja vuosia.”