Kuivuutta ja isoja eroja sadoissa: Viljelijöiden kokemukset viime kasvukausilta vastaavat hyvin sitä, miten ilmastonmuutoksen ennakoidaan vaikuttavan

"Sateet ovat aina kiertäneet meidän tilan, mutta nämä viime vuosien kuivuudet ovat jotain ihan uutta.”

”Meidän alue on ennenkin ollut se, johon sateet eivät osu, mutta nyt tilanne on entisestään kärjistynyt.”

Tässä kahden yli 70 vuotta säitä seuranneen eläkeläisviljelijän kommentit tältä syksyltä.

Kuluneena kesänä samanlaisia arvioita on tullut MT:n toimittajien korviin monella tilakäynnillä. Haastateltavat kertovat alkukesän kuivuuskausien olevan yhä ankarampia. Toisaalla rankkasade hukuttaa perunat, vaikka kymmenen kilometrin päässä kärvistellään veden puutteessa.

Alkaako ilmastonmuutos nyt toden teolla näkyä äärisäiden ja yhä jyrkempien paikallisten erojen muodossa?

Viljelijöiden kokemukset osuvat hyvin yksiin sen kanssa, mitä tutkimus ilmastonmuutoksesta ennakoi.

”Ääri-ilmiöt lisääntyvät, märkien ja kuivien kausien kontrasti kasvaa, sadanta lisääntyy, samoin toisaalta myös kuivuus.” Näin summaa Luonnonvarakeskuksessa meneillään olevan Muru-hankeen projektipäällikkö Karoliina Rimhanen ilmastonmuutoksen ennakoituja vaikutuksia.

Maapallon keskilämpötila on noussut 1,1 prosenttia esiteolliseen aikaan verrattuna, hän kertoo. Suomessa vuosikeskilämpötila on noussut sadassa vuodessa noin asteen, mutta nousu kiihtyy: vuosisadan loppuun mennessä ilmastomme voi lämmetä 2,3–6 astetta.

Talvet lämpenevät enemmän kuin kesät, mutta kasvukausikin pitenee arviolta 1–3 kuukautta. Kesäisin helleaallot ja rankkasateet lisääntyvät.

Alkukesällä, sadonmuodostuksen kannalta tärkeään aikaan, vettä saadaan todennäköisesti aiempaa vähemmän. Kasvukauden lopulla ja sadonkorjuun aikaan sateet lisääntyvät.

Myös talvella sataa entistä enemmän, ja sade tulee usein vetenä. Lumipeiteaika ja roudan määrä vähenevät.

Kuivuus heikentää rehusatoja ja lisää työtä kotieläintiloilla, kun eläimille on hankittava juomavettä usein pitkänkin matkan takaa. Kuva: Kari Salonen

Tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta suhtautuu asiaan varovaisesti. ”En täysin kiistä, että havainnoissa voisi olla kyse ilmastonmuutoksesta, mutta enemmän kallistun vuosien ja alueiden välisen luontaisen sademäärävaihtelun kannalle.”

Hän antaa esimerkin tältä vuodelta: Seinäjoella kulunut vuosi on ollut mittaushistorian toiseksi sateisin, Ahvenanmaalla taas on koettu yksi kuivimmista vuosista. ”Seinäjoelle on osunut kesä–heinäkuussa muutama hyvin raju ukkoskuuro, Ahvenanmaalla taas havaintoaseman mittarin päälle ei juuri ole ajautunut sadekuuroja.”

Alueellinen vaihtelu on tyypillistä kesäisin, jolloin sateet ovat kuuroluonteisia. Talvella sadealueet ovat usein laajoja rintamasateita.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksen erottaminen luontaisesta vaihtelusta vaatisi Rantasen mukaan pitkiä havaintosarjoja. ”Tosin Ilmatieteen laitoksen havaintodatastakin on vaikea erottaa ilmastonmuutoksen signaalia sademäärän trendistä.”