

Hyvinkäällä sijaitsevan Wennborgin yrittäjäpari Laura Soupas ja Jarkko Hietanen ehtivät häthätää istahtaa alas kertomaan kuulumisia. Kiirettä pitää, sillä marjakausi on kiivaimmillaan.
Avomaalla mansikat kypsyvät vauhdilla, vaikka Wennborgin tilalla niitä on poimittu toukokuusta lähtien.
Kuten moni muukin marjatila, myös Wennborg on pidentänyt sesonkia ja vähentänyt sään aiheuttamia riskejä viljelemällä marjoja kasvutunneleissa.
Sijaitsee Hyvinkäällä.
Nykyinen yrittäjäpari, Jarkko Hietanen ja Laura Soupas, pitäneet tilaa vuodesta 2004.
350 kausityöntekijää, joista 120 on suomalaisia. Loput ovat pääosin Ukrainasta. Kahdeksan ympärivuotista työntekijää.
Tunneleissa viljellään mansikkaa sekä kaikki tilan vadelmat, katettua alaa on yhteensä kahdeksan hehtaaria. Avomaanmansikkaa on 30 hehtaaria.
15 eri mansikkalajiketta, joista kuusi tuottavat satoa tunneleissa. Vadelmalajikkeita on viisi.
Vuonna 2024 tila tuotti 500 000 kiloa mansikoita ja 50 000 kiloa vadelmia.
Liikevaihto 6,5 miljoonaa euroa vuonna 2024.
Tunneleissa viljellään mansikkaa sekä kaikki tilan vadelmat.
Tilalla kasvatetaan myös mustaherukkaa sekä tarhahernettä. Hernettä kylvetään muutaman päivän välein, jotta palkoja voidaan poimia läpi kesän.
Kylmä ja sateinen kesäkuu on jarruttanut mansikoiden kypsymistä avomaalla. Tästä syystä Wennborgilla ei tänä vuonna ole mansikoiden itsepoimintaa lainkaan. Vadelmia sen sijaan pääsee itse keräämään tunneleiden suojissa.
Wennborgin tilalla itsepoiminta on pieni sivujuonne. Suurin osa marjasadosta myydään kaupoilta ja kauppaketjuilta vuokratuilta marjanmyyntipisteiltä. Niitä on 13 noin 60 kilometrin säteellä Hämeenlinnasta Lohjalle saakka.
Marjoja viedään myyntiin myös kauppojen hedelmä- ja vihannesosastoille joko omana jakeluna tai tukkuliikkeen kautta.
Oman tilan marjoja sekä lähituottajien perunoita ja kasviksia myydään myös tilakeskuksessa sijaitsevassa omassa myymälässä. Myynnissä on myös tilan mansikoista teetettyä mehua ja kuohujuomaa.
Myymälän eteen on rakennettu terassi ja kesäkahvila, joka aurinkoisena päivänä on täynnä asiakkaita.
Mansikkakuvioiset lehmäpatsaat ilahduttavat aikuisia ja saavat lapsivieraat hihkumaan riemusta. Kahvila avattiin vuonna 2021.
”Myymälässä käy useampi sata asiakasta vilkkaimpaan aikaan. Tila on suosittu kesäretkikohde, mutta sään armoilla kun moni muukin vastaava paikka. Aurinkoisena päivän vohveleita paistetaan pitkälti toista sataa”, Soupas kertoo.

Kausityöntekijöitä tarvitaan maaliskuun alusta lokakuun alkuun. Suomalaiset työskentelevät pääasiassa myyntipisteissä, poimijat puolestaan ovat kokeneita ukrainalaisia, jotka ovat työskennelleet Wennborgilla vuosia.
Jokaisella poimijalla on nimellään ja henkilökohtaisella viivakoodilla varustettu henkilökortti.
Kun auto tulee pellolle noutamaan kerättyjä marjoja, ne punnitaan ja jokainen poimija piippaa poimimansa määrän tiedot keräävään laitteeseen. Tieto tallentuu saman tien pilveen ja näin seurataan kerättyjen marjojen määrää reaaliajassa.
Marjat viedään tilakeskuksen kylmävarastoon, josta ne sitten jatkavat matkaa kohti myyntipaikkoja.

Satojen työntekijöiden yrityksen pyörittäminen on palapeli, jonka tärkeä yhteydenpitokanava on Whatsapp-sovellus. Sinne perustettujen ryhmien kautta tieto kulkee esimerkiksi työnjohtajien ja yrittäjien välillä, Soupas mainitsee.
Koska yrittäjät eivät mitenkään ehdi itse olla joka paikassa, kaikille yrityksen tehtäville on määrätty vastuuhenkilö.
”Päätöksentekoa ei voi kuitenkaan ulkoistaa”, Hietanen painottaa.
Viljelypäätökset, myynti ja markkinointi sekä henkilöstöasiat ovatkin yrittäjäparin vastuulla. Taloushallintoa on ulkoistettu ja esimerkiksi poiminnan urakkahintojen laskemisessa on apuna Pro Agria.
”Kustannukset ovat kovat ennen kuin yhtään mansikkaa on saatu mihinkään pakkaukseen saakka.”
Mansikoita ostaessa kuluttaja saattaa pohtia, miksi ison laatikon kilohinta on edullisempi kuin rasian.
”Kustannukset ovat kovat ennen kuin yhtään mansikkaa on saatu mihinkään pakkaukseen saakka”, yrittäjäpari vastaa.
”Pelkkien pakkausten kautta ajateltuna pieniin rasioihin ja erikoisempiin laatikoihin poimiminen ja/tai niihin pakkaaminen on työläämpää kuin isoihin laatikoihin. Eli tarvitaan enemmän työtä.”

Yrittäjien on marjatuloista maksettava esimerkiksi työntekijöiden palkat, marjojen erikokoiset pakkauslaatikot ja -rasiat, energia, marjojen taimet ja muut viljelyn tuotantopanokset, verot, harsot ja investoinnit.
Tuotantokustannusten siirtäminen lopputuotteiden hintoihin ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.
”Sadon onnistumisen hallinta on kaikkein tärkeintä. Kulurakennetta on seurattava ja järki pidettävä kädessä”, yrittäjät painottavat.
Heinäkuisena maanantaina yrittäjäparin on kaiken muun keskellä ajateltava kesää 2027.
Tunneleihin istutetaan joka vuosi uudet mansikoiden ja vadelmien taimet. Ne on tilattava Hollannista hyvissä ajoin, jotta saa haluamansa materiaalin, Hietanen kertoo.
Mikä on marjayrittäjänä olemisessa parasta?
Soupas ja Hietanen katsovat toisiinsa ja laskeutuu hetken hiljaisuus. Sitten he ratkeavat nauruun.
”Eikös yrittäjät yleensä vastaa, että oma vapaus”, Soupas hymyilee ja jatkaa, että tottahan se on, jos pois lukee epävarmuuden, jonka säät tuotantoon koko ajan luovat.
”On itsestä kiinni, mitä keksii ja miten ideat toteuttaa.”

Mansikka:
– viljeltiin 821 yrityksessä
– avomaalla 3 494 hehtaarilla ja tunneleissa 72 hehtaarilla.
– satoa 15 miljoonaa kiloa.
Vadelma ja mesivadelma:
– viljeltiin 398 yrityksessä
– avomaalla 297 hehtaarilla ja tunneleissa 35 hehtaarilla
– satoa noin yksi miljoonaa kiloa
Pensasmustikka:
– viljeltiin 212 yrityksessä
– avomaalla 110 hehtaarilla ja tunneleissa neljällä hehtaarilla
– satoa 207 000 kiloa
Lähde: Luken puutarhatilasto