Mikko Kraatari pitää tuottajaorganisaatiota tärkkelysperunan tuottajille merkittävänä etuna. Taustalla Matti Neulaniemi. Kuva: Taina Renkola
”Nyt päästään laillisesti neuvottelemaan hinnoista ja tuotantomääristä” – tuottajaorganisaatio on keino vaikuttaa markkinaan
Pienen volyymin lammastuotannossa tuottajaorganisaatio on ollut toimiva ratkaisu. Bulkkituotteissa toimialaorganisaatio voi olla harkinnanarvoinen vaihtoehto.Tilaajalle
Lappajärveläinen Mikko Kraatari on mukana perustamassa uutta tärkkelysperunan viljelijöiden tuottajaorganisaatiota. Kuva: Taina RenkolaTuottajaorganisaatiojärjestelmällä on yksi selkeä tavoite, vahvistaa tuottajien asemaa markkinoilla. Tällä hetkellä toiminnassa on 11 Ruokaviraston hyväksymää tuottajaorganisaatiota, joista neljä on eläintuotannossa ja niistä kaksi lammaspuolella.
Määrä kasvaa hitaasti, vaikka kaikilla tuotantoaloilla on ollut mahdollista vuodesta 2017 saakka hakea tuottajaorganisaatiostatusta.
”Olemme pystyneet neuvottelemaan karitsanlihan hintaan selvän korotuksen ja pystymme säätämään tuotantoa paremmin kysyntää vastaavaksi. Yhteistyökumppaneiden kanssa on kehitetty uusia tuotteita ja tehostettu markkinointia. Toimintamalli on lammastuotannossa osoittautunut erittäin toimivaksi. Se on ollut alan pelastus”, kertoo toimitusjohtaja Anniina Holopainen Suomen Lammasosuuskunnasta.
Lammasosuuskunnassa on noin 150 jäsentä. Kaikkiaan ammatillisesti toimivia lammastiloja Suomessa on noin 500.
”Arviolta puolet tuotetusta karitsanlihasta tulee tuottajaorganisaatioiden kautta”, Holopainen kertoo.
”Maito- ja lihapuolella ketjut ovat pitkälti sidottuja sopimussuhteeseen. Tilanne on hyvin erilainen kuin lammastuotannossa.”
Lammastuottajien yhteenliittymisen motiivina oli pitkälti pakko: suuret teurastamot keskittyvät nautaan, sikaan ja siipikarjaan.
Holopainen ymmärtää, miksi tuottajaorganisaatioita ei juuri nouse. Toiminta pitää rakentaa omalla pääomalla ja riskillä. On totuttu siihen, että osuuskunta sitoutuu ostamaan tuotteen, tekee brändäystyön ja neuvottelee kaupan kanssa viljelijän puolesta.
”Pitää löytyä se joku, joka lähtee toimintaa vetämään. Asia on uusi ja asiantuntijoita on vähän. Alan jatkuvassa epävarmuuden tilassa harva haluaa lisätä riskejä ja työtä. Kotieläinpuolelle pitäisi saada tukea vauhdittamaan kehitystä”, hän pohtii.
Holopainen arvioi, että tuottajaorganisaatio on helpompi perustaa pienemmän volyymin erikoistuotannon tarpeisiin.
”Maito- ja lihapuolella ketjut ovat pitkälti sidottuja sopimussuhteeseen. Tilanne on hyvin erilainen kuin lammastuotannossa.”
Holopainen sanoo ymmärtävänsä myös sen, miksi tuottajia sapettaa kritiikki haluttomuudesta tarttua hyvään tilaisuuteen. Mallin ottaminen Keski-Euroopasta voi toimia, mutta kulttuurierojen merkitystä ei pidä väheksyä.
”Saksassa ihmiset hakevat leipänsä leipäkaupasta ja juuston juustokaupasta, Suomessa kaikki on keskitettyä. Kulttuuri ja markkinan toimintatapa on hyvin erilainen.”
Jos tuottajat haluavat kehittyä ja parantaa asemiaan ruokaketjun neuvottelupöydissä, pitää panostaa markkinointiin, sanoo maitoalan tuottajaorganisaation Milkenture oy:n toimitusjohtaja Arto Korkeamäki.
”Maatilojen kasvaessa yhä isommiksi yksiköiksi toimintaympäristö muuttuu, ja yrittäjien pitää itse hallita myös myynti ja markkinointi. Siinä on Suomessa paljon oppimista. Kaupan intresseissä on tietenkin se, että asiat pysyvät ennallaan eikä mikään muutu”, sanoo Korkeamäki.
Korkeamäen mukaan tuottajaorganisaation mahdollisuudet on ymmärretty liian kapeasti.
”Tuottajaorganisaatioon lähteminen ei tarkoita sitä, että ensimmäisenä pitää irtisanoa sopimukset meijeriin tai lihataloon. Liikkeelle voidaan ja kannattaakin lähteä kevyemmin. Ensin pitää rakentaa luottamus ja toimiva yhteistyömalli. Tuottajaorganisaatio voi toimia tuotantopanosten hankinnassa ja kilpailuttamisessa.”
Tuottajaorganisaatiossa voitaisiin Korkeamäen mukaan hakea vientiosaamista kaupan puolelta ja tehdä yhteistyötä teollisuuden kanssa tuotannon kehittämisessä. Toimialaorganisaatiossa Korkeamäki näkee myös mahdollisuuksia.
”Se, että tuottajien omat osuuskunnat kilpailevat keskenään, sataa kaupan laariin. Jos ruokaketjun toinen pää saataisiin tekemään päätöksiä yhdessä, se muuttaisi asetelmaa.”
Tuottajaorganisaation ansiota myös investointien suunnittelu helpottuu molemmin puolin, kun neuvotteluja voidaan käydä pidemmälle tulevaan, sanoo Mikko Kraatari (kuvassa vasemmalla). Siemenperunaa seuloo Matti Neulaniemi. Kuva: Taina RenkolaLappajärveläinen Mikko Kraatari on mukana perustamassa uutta tärkkelysperunan viljelijöiden tuottajaorganisaatiota. Jäseniä on nyt muutamia kymmeniä.
”Osuuskunta perustettiin tuottajaorganisaation taustaksi joulukuussa ja kaupparekisteriin se merkittiin helmikuussa. Nyt odotetaan Ruokaviraston hyväksyntää.”
Hän pitää tuottajaorganisaatiota tärkkelysperunan tuottajille merkittävänä etuna. Ala on verraten pieni noin 300 tuottajalla, ja markkina on kapea.
”Nyt päästään laillisesti neuvottelemaan hinnoista ja tuotantomääristä. Tärkkelysperunan viljely on täysin sopimusviljelyä, jossa tuotantoketju on pitkä. Investointien suunnittelu helpottuu molemmin puolin, kun neuvotteluja voidaan käydä pidemmälle tulevaan.”
Tuottajaorganisaation käynnistyksessä on hyödynnetty EU-rahoitteista yhteistyöhanketta. Palkattua työvoimaa tuottajaorganisaatiolle ei alkuvaiheessa tule.
”Viljelijöiltä vaaditaan uudenlaista ajattelua, jotta tuottajaorganisaation mahdollisuudet avautuvat. Paljon on kentällä epäluuloja. Sitoutumista pelätään, vaikka meillä jäseneksi pääsee 300 euron osuusmaksulla ja 200 euron liittymismaksulla. Osuusmaksu palautuu jäsenelle, jos hän eroaa osuuskunnasta. Rahankäyttö pakkaa joskus olemaan sellaista, että satasia säästellään ja tonnit jäävät saamatta”, lataa Kraatari.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
