Kaupan tulisi maksaa viljelijän ja teollisuuden tuottamasta tiedosta
Elintarvikemarkkinavaltuutettu puuttuu tänä vuonna yksipuolisiin sopimusehtojen muutoksiin sekä dataan liikkeisiin.Tilaajalle
Jarno Sukanen on toiminut elintarvikemarkkinavaltuutettuna puolisen vuotta. Kuva: Jaana KankaanpääSuomalainen elintarvikeketju ei ole täysin tasapainossa mutta ei myöskään kohtuuttoman epäreilu.
”Pelikentällä kaikilla pitää olla mahdollisuus pärjätä omilla meriiteillään, eikä sopimussuhteiden vääristymisen pitäisi vaikuttaa siihen. On kuitenkin hyvin mahdollista, että korjattavaa on.”
Näin arvioi puoli vuotta elintarvikemarkkinavaltuutettuna toiminut Jarno Sukanen. Hän seurasi alaa jo Kilpailu- ja kuluttajavirastossa ja on tehnyt kyselyitä ja saanut yhteydenottoja nykyisessä virassaan.
Elintarvikemarkkinalaki kieltää hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt. Lakia uudistetaan jälleen vuonna 2026.
Ongelmia on, yleisimpinä yksipuoliset ehtojen kuten toimitusmäärien tai hintojen muutokset sekä epäselvä vastuu myymättömistä tuotteista. Näin siitä huolimatta, että kaikki sopiminen palautuksista kiellettiin lailla 1.5.2023, ainoana poikkeuksena uutuustuotteet.
”Jos tietoa liikkuu alkutuotannosta kauppaan, eikö sen pitäisi liikkua myös takaisinpäin?”
Sukasen toimisto lähettää nyt keväällä kyselyn kaupan omista merkeistä.
Lisäksi se puuttuu tänä vuonna suositusten, ohjeistuksen tai neuvonnan muodossa kahteen asiaan: yksipuolisiin sopimusehtojen muutoksiin, maksuaikoihin ja myymättä jääneiden tuotteiden palautukseen sekä dataan.
”Miten data liikkuu, miten sitä vaaditaan ja mitä se maksaa tai on maksamatta? Vaikka erilaisilla tietosisällöillä voi olla hyvät vastuullisuus- ja muut perusteet, ovatko esimerkiksi puitesopimuksissa pyydetyt tiedot ylimitoitettuja ja käytetäänkö niitä oikeasti vastuullisuusasioihin?”
Luotetaanko esimerkiksi tuottajan hiilijalanjäljen ilmoittamiseen vai pitääkö tämän kertoa tarkasti myös kaikki investointinsa?
”Jos tietoa liikkuu alkutuotannosta kauppaan, eikö sen pitäisi liikkua myös takaisinpäin? Tasapainoisessa sopimussuhteessa molemmilla osapuolilla pitäisi olla sama tieto siitä, mitä kuluttaja haluaa ostaa.”
Teollisuuden kautta alkutuotantoon valuu asioita myös kaupan sopimuksista.
Kaupan antaman tiedon tulisi hyödyttää myös pieniä valmistajia ja viljelijöitä.
”Heillä ei ole mahdollisuutta numeronmurskaamiseen. Lähes aina neuvottelukumppanina on teollisuus, jonka kautta alkutuotantoon valuu asioita myös kaupan sopimuksista”, Sukanen sanoo.
Valmistajan pitäisi tietää kuluttajan toiveet, jotta osaa investoida. Tuotannon muuttaminen on hidasta, mutta vielä hitaampaa arvailujen varassa ja epävarmuudessa, Sukanen huomauttaa.
”Datan ehkä kaikkein keskeisin kysymys on: minkä ihmeen takia sitä pitäisi luovuttaa vastikkeetta? Ja jos luovutetaan, käytetäänkö sitä todella pyydettyyn tarkoitukseen?”
Hän kyseenalaistaa myös sitovista hinnoista sopimisen pitkissä sopimuksissa, vaikka ne muutoin voivatkin olla sekä myyjän että ostajan etu.
”Haluaisimme tietoja ja esimerkkejä matalalla kynnyksellä.”
Elintarvikemarkkinavaltuutetun viisihenkinen toimisto toivoo alalta yhteydenottoja jo sopimuksia tehtäessä tai anonyyminä toimenpidepyyntönä.
”Haluaisimme tietoja ja esimerkkejä matalalla kynnyksellä, koska voimme selvittää asioita myös oma-aloitteisesti. Nettisivuillamme on kanava sitä varten.”
Valtuutettu voi tämän vuoden alusta lähtien pyytää tietoja yrityksiltä ja viranomaisilta esimerkiksi markkinoiden selvittämiseksi. Aiemmin taustalla piti olla rikkomusepäily.
”Voimme myös perustaa suosituksemme kattavampaan tietoon, kun aiemmin käytössä oli vain julkinen data.”
”Lain tarkoitus on aina heikomman osapuolen suojaaminen.”
Elintarvikemarkkinalaki koskee yli kahden miljoonan euron liikevaihdon toimijoita, myös julkisia hankintoja.
”Lain tarkoitus on aina heikomman osapuolen suojaaminen ja hyvän liiketavan vastaisten kauppatapojen ehkäisy”, Sukanen muistuttaa.
Usein sopimusvapaus ei toteudu, vaan heikommassa asemassa olevalla on ota tai jätä -tilanne.
”Neuvotteluvoimassa kyse on vaihtoehtojen määrästä. Alkutuottajalla ja teollisuudella voima on usein heikko, koska vähittäiskauppa on yhä hyvin keskittynyttä.”
Sukanen kaipaakin uuteen lakiin jonkinlaista yleislauseketta.
”Neuvotteluvoiman epätasapainon kohtuuttoman hyödyntämisen kieltävä pykälä auttaisi tilanteissa, joissa epätasapaino on tunnistettavissa, mutta laissa ei ole säännöstä siihen”, Sukanen sanoo.
Lauseketta voisi soveltaa tuotepalautuksiin ja dataan.
Laki kieltää kaupalliset kostotoimet, jos myyjä käyttää oikeuksiaan eli ottaa vaikka yhteyttä Sukasen toimistoon.
”Hyvä kysymys on, onko kielto ja sen pelotevaikutus nyt riittävän jämäkkä. Kyselyvastausten perusteella kostotoimien pelko on merkittävä tekijä.”
Viljelijävoimaa voisi kasvattaa tuottajaorganisaatioilla. Ne voivat päättää yhteismyynnin määristä ja hinnoista sekä yhdistellä hankintoja ja logistiikkaa. Hyväksyttyjä organisaatioita on nyt 11.
”Se on aivan selvästi alihyödynnetty tapa toimia”, Sukanen vinkkaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
