Kaupan valta ja suuruuden ekonomia kahlitsevat viljelijät – se estää maatalouden ympäristötekoja sekä kestävyyssiirtymää

Ruokajärjestelmän ympäristövaikutusten vähentäminen edellyttää koko tuotanto- ja kulutusjärjestelmän lävistävää kestävyyssiirtymää, toteaa Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistossa hyväksytyssä väitöskirjassaan.

Sillä, miten ruokaa tuotetaan, on merkittäviä vaikutuksia luontokatoon, ilmastonmuutokseen, ravinteiden kiertoon ja elinympäristöjen saastumiseen.

Maanviljelijöiden päivittäiset valinnat ratkaisevat ruokajärjestelmän kestävyyskehityksen suunnan, mutta talous ja politiikka asettavat viljelijöille rajalliset mahdollisuudet tehdä valintoja.

Ruokajärjestelmän valtasuhteet ovat epäsuhtaisia, väitöskirjassa sanotaan. Kauppa hallitsee ruokamarkkinoita, ja viljelijöiden saama osuus ruoan hinnasta on ollut pitkään laskusuuntainen.

Kuhmonen selvitti muun muassa viljelijäkyselyjen avulla, mitkä tekijät ajavat viljelijöiden valintoja, millaisilla viljelijöillä on resilienssiä kestävyyssiirtymän kynnyksellä ja missä määrin viljelijät pystyvät muuttamaan ruokajärjestelmää.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pyrkimys taloudelliseen kannattavuuteen ohjaa viljelijöiden valintoja vahvasti.

Toisaalta muutoshakuisia viljelijöitä motivoivat myös sosiaaliset ja kestävyystavoitteet.

Viljelijät pyrkivät valinnoissaan yhteensovittamaan muun muassa tukipolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia sekä sen asettamia rajoitteita ja markkinatilannetta omiin tavoitteisiinsa.

Ruokajärjestelmän hintapaineet kuitenkin kaventavat kannattavien liiketoimintamallien kirjoa maataloudessa ja ohjaavat maatiloja kohti erikoistumista ja yksikkökokojen kasvua.

Erikoistuneista ja voimakkaasti investoineista tiloista tulee samalla haavoittuvia politiikan suunnanmuutoksille ja kustannusten kasvulle, väitöskirja osoittaa.

Ruokajärjestelmä perustuu lähes yksinomaan suuruuden ekonomiaan, jolloin viljelijöiden tosiasialliset mahdollisuudet valita tai toimia toisin jäävät vähäisiksi, Irene Kuhmonen kirjoittaa väitöskirjassaan. Kuva: Pentti Vänskä

Ruokajärjestelmä perustuu lähes yksinomaan suuruuden ekonomiaan, jolloin viljelijöiden tosiasialliset mahdollisuudet valita tai toimia toisin jäävät vähäisiksi.

Kasvusta ja erikoistumisesta seuraava keskittyminen on ruokajärjestelmän kestävyysongelmien tärkeimpiä juurisyitä, Kuhmonen sanoo.

”Nämä kehityskulut kytkeytyvät fossiilienergiaan pohjautuvaan yhteiskunnalliseen aineenvaihduntaan sekä pyrkimykseen kohti jatkuvaa talouskasvua, jotka välittyvät hintapaineiden kautta maatilatasolle.”

Monimuotoisuuden vaaliminen nähdään tärkeänä maatilojen resilienssiä ylläpitävänä tekijänä.

Tosiasiassa maatiloilla on kuitenkin erittäin vaikea toimia vastoin koko ruokajärjestelmän keskeisimpiä toimintaperusteita, jotka nimenomaan vähentävät monimuotoisuutta kautta koko järjestelmän.

Ruokajärjestelmän kestävyyssiirtymä ei voi tapahtua reilusti ilman, että maatiloille pyritään aktiivisesti ja tietoisesti rakentamaan vaihtoehtoisia kehityssuuntia.

Muutokset vaativat resursseja, jotka tällä hetkellä valuvat maatiloilla miltei kokonaan kustannuspaineisiin vastaamiseen.

Fossiilitaloudesta irtaantuminen on kestävyyssiirtymän kannalta keskeistä, ja tarjoaa myös maatiloille uusia mahdollisuuksia.

Siirtymä vaatii myös ruokajärjestelmän valtarakenteiden ja jatkuvan kasvun tavoitteen kriittistä tarkastelua ja ravistelua sekä kestävien ja kannattavien liiketoimintamahdollisuuksien olemassaoloa viljelijöille.