Ruokajärjestelmän ongelmien kunnollinen korjaaminen muuttaisi koko tavan tuottaa ruokaa

Suomen nykyisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuksia ovat muun muassa keskittyminen, yksipuolisuus ja fossiiliriippuvuus, todetaan loppuvuodesta valmistuneessa Ruokavarma-hankkeen raportissa.

Hankkeen toteuttivat Turun yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja E2 Tutkimus. Hankkeen vastuullinen tutkija oli tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Nykyisin maatilat ja alueet ovat erikoistuneita ja ruokaketjun osat eriytyneitä. Vahvasti keskittynyt kauppa toimii ruokaketjussa hinnanasettajana ja myös tuotantopanosmarkkinoilla on samankaltaista keskittymistä.

Halvan raaka-aineen saanti elintarvikeketjuun on varmistettu maataloustuen avulla, tutkimuksessa todetaan.

Maatalous on Suomessa poikkeuksellisen tukiriippuvaista, mikä vähentää viljelijöiden sopeutumis- ja reagointikykyä.

Markkinahinnat eivät perustu tuotantokustannuksiin, kun tuet vääristävät markkinoita. Se taas heikentää maatalouden markkinaohjautuvuutta.

Lisäksi investointituella on edistetty tietynlaista rakennekehitystä, mikä voi tulevaisuudessa kostautua, kun yhteiskunnan ja kuluttajien asettamat vaatimukset muuttuvat.

Tuotantopanoksissa omavaraisuus on heikko. Maataloustuotteista on alueellisesti vaihdellen ali- tai yliomavaraisuus.

Tuotantokustannukset ovat ohjanneet viljelijöitä hakemaan mittakaavaetuja ja siten keskittymistä. Se on osaltaan heikentänyt maatilojen joustavuutta ja muutoskykyä ja siten pelivaraa kriisitilanteissa.

Fossiiliriippuvainen ja yksipuolinen tuotantotapa aiheuttaa ympäristökuormitusta ja heikentää maatalousluonnon monimuotoisuutta, tutkimuksessa todetaan.

Hankkeessa on luotu kaksi vaihtoehtoa ruokajärjestelmäksi.

Ensimmäinen on nimetty omavaraiseksi ruokajärjestelmäksi. Siinä maatalous on monimuotoista ja osin pienimuotoista. Jalostusta on maatiloilla ja paikallisesti.

Maatilat tai tilaryhmät ovat ravinne- ja energiaomavaraisia. Fossiilipanoksista on luovuttu. Biokaasulla ja muilla paikallisilla energialähteillä on tärkeä asema.

Viljelyssä hyödynnetään luomun oppeja ja kiertotaloutta. Ympäristökuormitus on vähäistä ja maatalousluonnon monimuotoisuus korkea.

Haavoittuvuuksina tälle järjestelmälle nähdään satotasot, hintakilpailukyky sekä työvoiman saaminen ja osaamistarpeet.

Ruokavarma-hankkeen vastuullinen tutkija oli Tuomas Kuhmonen. Hankkeen toteuttivat Turun yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja E2 Tutkimus. Kuva: Pentti Vanska

Toinen vaihtoehtoinen tulevaisuudenkuva on nimetty high tech -järjestelmäksi.

Siinä ruuantuotanto on irrotettu suurelta osin maasta ja eläimistä. Ruokaa tuotetaan laboratorioissa ja vertikaaliviljelmillä pitkälle viedyn automatiikan avulla.

Järjestelmä on hyvin riippuvainen sähköstä sekä laite- ja ohjelmistotoimittajista, mitkä ovat sen heikkouksia.

Tuotanto olisi keskittynyttä ja tehdasmaista. Maatalousluonnon monimuotoisuus olisi olematon.

Tutkimuksessa kysyttiin 167 asiantuntijalta mihin suuntaan ruokajärjestelmän pitäisi mennä.

Nykyinen järjestelmä korjattuna ja omavarainen järjestelmä saivat molemmat 47 prosentin kannatuksen. Viisi prosenttia valitsisi high tech -tulevaisuuden.

Viljelijöiden edustajat valitsivat useimmiten pysyttelyn lähellä nykyistä tapaa. Omavaraista järjestelmää kannattivat muun muassa poliitikot ja asiantuntijat. High tech sai eniten kannatusta teollisuuden ja kaupan edustajilta.

Nykyjärjestelmää kannatettiin vakauden takia ja nähtiin, että siihen voidaan lisätä ominaisuuksia vaihtoehtoisista järjestelmistä.

Omavaraista järjestelmää kannatettiin, koska se nähtiin ainoaksi kestäväksi ja omassa hallinnassa olevaksi menetelmäksi.

Nykyisen järjestelmän haavoittuvuuksien juurisyiden poistaminen vaikuttaa erittäin vaikealta, tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan.

Monet vaadittavista toimenpiteistä tarkoittavat kunnolla toteutettuina sitä, että koko järjestelmä muuttuu samalla toiseksi.

Historian aikana järjestelmät ovat useimmiten muuttuneet toiseksi kriisin kautta, tutkimuksessa todetaan.