Seuraava maatalouspolitiikan uudistus voi olla suurin vuosikymmeniin – heitetäänkö hehtaarituet romukoppaan?

Ukrainan tulevaisuudessa siintävä EU-jäsenyys vaikuttaa merkittävästi tekeillä olevaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistukseen. Se saattaa sysätä liikkeelle vuosien patoutuneet uudistustarpeet.

MT kysyi kolmelta asiantuntijalta odotuksista ja toiveista mihin EU:n maatalouspolitiikka on menossa vuonna 2028 alkavalla rahoituskaudella.

Siirtymä Ukrainaa varten on jo aloitettava, muuten liittymisen aikaan tulisi sekasorto, maatalousjohtaja Johan Åberg MTK:sta toteaa.

”Ukraina ei ole mukana vielä seuraavalla ohjelmakaudella, mutta täytyy ottaa jo huomioon, että sitä seuraavalla voi hyvinkin olla”, tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo.

”Ukraina näkyy jollain tapaa uudistuksessa, mutta sillä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä, koska jäsenyyteen menee vielä aikaa”, erityisasiantuntija Kari Valonen Suomen pysyvästä edustustosta Brysselistä sanoo.

”Todennäköisesti tulevissa neuvotteluissa mietitään, miten EU:n maatalouspolitiikka on mahdollista asteittain sovittaa laajempaan yhteisöön”, Valonen pohtii.

Ukraina lisää tarvetta maatalouspolitiikan muutokseen. Tarve suureen uudistukseen on muutenkin olemassa, Niemi sanoo.

”Politiikan pohjana on edelleen 2003 tehty reformi sekä 1990-luvulla tehtyihin hinnanalennuksiin perustuvat tuet. Voi jopa ihmetellä, että politiikkaa ei ole suuremmin uudistettu pitkään aikaan, vaikka jäsenmaita on tullut lisää ja maailma muuttunut”, Niemi pohtii.

Ruokahuoltoa on käytetty perusteena olla muuttamatta capia, mutta se on Niemen mukaan ontuva peruste. Euroopan maatalous perustuu paljon tuontipanoksiin, joten huoltovarmuuden näkökulmasta suurimmat riskit löytyvät panosten tuonnista.

Tuontiriippuvuuksista irti pääsemiseksi tarvitaan uudistuksia maatalouspolitiikkaan.

Ukraina toisi EU:hun kolmanneksen lisää viljelyalaa. Se muuttaisi markkinatasapainoa huomattavasti etenkin vilja- ja öljykasvimarkkinoilla.

Ukrainan jäsenyys pakottaa EU:n päätöksentekijät miettimään maataloustukien maksuperusteita, Niemi sanoo.

Ukrainassa on todella suuria tiloja, jopa satojentuhansien hehtaarien yrityksiä. Toisaalta on runsaasti pieniä tiloja, joiden yhteismäärää ei välttämättä edes tiedetä.

Onko perusteltua maksaa peltotukia kilpailukykyisille suurille tiloille, Niemi pohtii. Kysymys ei koske vain Ukrainan kilpailukykyistä maataloutta, vaan myös vanhojen jäsenmaiden tiloja.

Tähän kysymykseen kaivataan vastauksia ja vaihtoehtoja politiikoilta, mutta yhtälailla myös viljelijäjärjestöiltä, Niemi sanoo.

Hän pitää varmana, että nykyisenkaltaiseen maatalouspolitiikkaan Ukraina ei tule liittymään.

Åberg pohtii, että Ukrainan myötä voi tulla eteen kysymys tilakohtaisesta tukikatosta. Aiemmissa uudistuksissa MTK on vastustanut tukikattoa.

EU:n Pellolta pöytään -strategia ei komission aikomuksista huolimatta vaikuttanut nykyiseen cap-kauteen.

Niemi uskoo, että strategian perusidea säilyy EU:n päätöksenteossa, mutta sen tavoitteisiin tehtäneen päivityksiä ja luodaan pellolta pöytään versio kaksi.

Strategiaa on päivitettävä sellaiseksi, että omavaraisuus ruuassa säilyy, Niemi arvioi. Poliittinen tahtotila EU:ssa ei salli ruuan tuotannon vähentämistä ja tuonnin lisäämistä, johon muutama vuosi sitten julkaistu strategia vaikutusarvioiden mukaan johtaisi.

Kevään vaalien myötä poliittiset valtasuhteet muuttunevat parlamentissa ja komissio myös vaihtuu.

”Eivät strategian asiat kuitenkaan katoa. Jatkossakin halutaan vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä, ravinnehävikkiä ja antibioottien käyttöä eläimille”, Niemi sanoo.

Åberg uskoo, että huoltovarmuus ajaa seuraavassa capissa tärkeysjärjestyksessä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden ohi.

”Pääfokus on nyt miten tuotetaan enemmän ruokaa. Pellolta pöytään -strategia johtaisi ruuan tuotannon vähenemiseen. On mahdoton ajatus, että valmisteltaisiin ruuan vähenemiseen johtavaa politiikkaa.”

Valonen uskoo, että seuraavalla komissiolla turvallisuus ja EU:n omavaraisuus näkyvät tavoitteissa. Jo koronapandemia näytti kuinka herkkiä globaalit toimitusketjut ovat.

”Se ei tarkoita, että unohdettaisiin ympäristö ja ilmasto, vaan niitä viedään rinnalla eteen päin.”

Komission tällä viikolla julkaisemat 90 prosentin päästövähennystavoitteet vuoteen 2040 mennessä kertovat, ettei unohdusta ole.

”Jatkossa haetaan todennäköisesti parempaa tasapainoa kestävyyden eri osa-alueiden välillä, jotta kaikki pärjäisivät mukana”, Valonen arvioi.

”Toimet jotka edistävät sekä huoltovarmuutta että kestävyysnäkökohtia ovat ensisijaisia”, Åberg sanoo.

Åbergin toiveena on, että ruuan tuotannon kestävyydessä katsottaisiin myös taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Ruokaketjun tulonjako olisi siinä yksi kohde.

Myös Åberg näkee ruokaturvan riskeinä energian ja lannoitteiden tuontiriippuvuudet ja Kiina-riippuvuudet.

”Rehuissa heikko valkuaisomavaraisuus on akilleen kantapää Euroopassa.”