Antero Rokka huudettiin Viroon Ikaspalun tilalle. Kuva: Rami MarjamäkiUrjalaAntero Rokka lähtee Viroon
Forssalaisen luomutilan sonnihuutokaupassa haetaan uusia, eurooppalaisia toimintamalleja suomalaiselle nautatilayrittäjyydelle.TilaajalleMaatilan pihamaalle johtavalle hiekkatielle on asetettu kaksi pirttipöydän penkkiä. Ne toimittavat tautisulun virkaa forssalaisen Railand Naturalin sonnihuutokaupassa.
Tautisululla vedetään tarkan koreografian mukaan valkoiset suojatossut omien kenkien päälle. Vasta tossut jalassa saa astua ”puhtaalle puolelle”. Henkilökunta, joka on sonnustautunut tilan logolla varustettuihin lippalakkeihin, ohjeistaa myös käsien desinfiointiin.
Karjaladossa höyryää lihakeitto. Tarjoiluista huolehtiva Johanna Paija toivottaa vieraat tervetulleeksi.
Myyntiartikkeleiden luo päästäkseen on mentävä vielä toisen tautisulun läpi, jossa pukeudutaan kertakäyttöhaalariin ja toisiin tossuihin. Muun muassa pälvisilsan ja salmonellan kaltaisten tautien kanssa ei oteta riskejä.
Aku Länninki haluaa sonnihuutokaupallaan näyttää, että naudanlihantuottajilla on muitakin vaihtoehtoja, kuin ison teurastamon tuottajana toimiminen. Kuva: Rami MarjamäkiTilan isäntä Aku Länninki juttelee sivummalla kahden nuoren miehen kanssa. Länningin tila sijaitsee Forssassa, mutta tapahtuma pidetään naapurikunnassa Urjalassa.
Myynnissä on yhdeksän luomuhereford-sonnia. Tapahtuma on sikäli harvinainen, että vastaavia, yhden tilan järjestämiä sonnihuutokauppoja, ei ole juuri järjestetty aiemmin. Emolehmätilat hankkivat siitossonninsa tyypillisesti joko tilojen välisenä kauppana tai teurastamoiden huutokaupoista.
Länningin tavoitteena on saada kaikki yhdeksän sonnia kaupaksi päivänä aikana. Ensin pidetään hiljainen huutokauppa, jossa tarjoukset jätetään suljetussa kirjekuoressa. Jos tarjouksen jättäjä häviää huutonsa, tarjotaan hänelle vielä päivän päätteeksi ostomahdollisuutta muista sonneista.
Myynnissä on yhdeksän siitossonnia. Kuva: Rami MarjamäkiTapahtumalla Länninki haluaa ennen kaikkea tuoda yrittäjälähtöisyyttä tutuksi muille alan yrittäjille.
”Markkinavaihtoehdon luominen ja uuden toimintamallin tuominen on se isoin ajatus. Sitä tässä ollaan tekemässä enemmän kuin yhtä yksittäistä sonnia myymässä.”
Suomessa on jo tovi maksettu Euroopan huonointa markkinahintaa naudanlihasta. Siihen ei Länningin mukaan ole mitään syytä.
”Meillä on toimijoita hyvin rajallinen määrä ja ohjausta vahvasti, niin kyllä huoltovarmuuden ja kotimaisen tuotannon nimissä meidän pitää löytää markkinavaihtoehto Euroopasta.”
”Kun mennään tuonne kansainvälisille markkinoille, missä paljon tuotetaan ruokaa ja nautaa, niin kyllä siellä yrittäjävetoisesti lähtevät asiat.”
Silmiä on turha pitää ummessa, Länninki painottaa.
”Markkinavaihtoehdon rakentaminen on ainoa edellytys, että meillä säilyy kotimainen alkutuotanto.”
Mallia on haettua ulkomailta, muun muassa Pohjois-Amerikasta.
”Kun mennään tuonne kansainvälisille markkinoille, missä paljon tuotetaan ruokaa ja nautaa, niin kyllä siellä yrittäjävetoisesti lähtevät asiat.”
Huutokauppaväkeä kerääntynyt karjalatoon, jossa höyryää lihasoppa ja tarjolla on virvokkeita. Kuva: Rami Marjamäki
Tapahtuman tunnelma on lämminhenkinen ja tuttavallinen, sillä monet naudanlihantuottajat tuntevat toisensa entuudestaan. Kuvassa talkooapuna oleva Johanna Paija sekä naudanlihantuottajat Kai Pastell, Mikko Leikola, Susanna Valtonen ja Ari Ahdesalo. Kuva: Rami MarjamäkiUskoa ja oppia tähän hetkeen on haettu lähes 30 vuotta. Nykyisin tilalla astutetaan vuosittain yli 300 eläintä.
Keväinen sonnihuutokauppa alkoi hahmottua viime syksynä.
”Kyllä tässä loppuun asti jännitettiin, että jos joku ulkopuolinen taho asettaa jonkin ulkonaliikkumiskiellon.”
Sillä Länninki viittaa erilaisiin ”ohjeistaviin järjestöihin”, joita kotieläinpuolella on.
Aku Länninki haluaa olla luomassa uutta toimintamallia. Kuva: Rami MarjamäkiTapahtuma kiinnostaa Viroa ja Puolaa myöten.
Puolalainen delegaatio tekee lähtöä ennen huutokaupan päättymistä. Paikalla on teurastamon edustaja sekä eläinten välitystä maassa tekevä Dawid Stępniak.
He ovat käyneet tutustumassa suomalaisiin tiloihin, mutta eivät jätä tällä kertaa ostotarjousta Länningin siitossonneista.
Stępniak kertoo, ettei markkinoita siitossonneille ole tällä hetkellä Puolassa, mutta delegaatio suunnittelee jo uutta tutustumismatkaa suomalaisille nautatiloille.
Riikka Lehtinen ja Anna Länninki ovat huutokaupassa talkooapuna. Aku Länninki käy tarjouksia läpi. Kuva: Rami MarjamäkiKaksi nuorta miestä täyttää tarjouslomakkeita. Miehet ovat sonnustautuneet vaatteisiin, joissa lukee ”Ikaspalu”.
Veljekset Kristjan ja Jürgen Jürisalu kasvattavat Tallinnan lähellä sijaitsevalla Ikaspalu-nimisellä tilallaan herefordeja. Karjaa on kolmisensataa kappaletta, mikä on miesten mukaan Viron mittakaavassa melko suuri nautakarjatila.
Jürisalut ovat tulleet Länningin tilalle ostamaan siitossonneja. Myös hiehot kiinnostaisivat. Virossa on totuttu käymään kauppaa naudoista oman maan rajojen ulkopuolella. Suomessa veljekset ovat ensimmäistä kertaa ostomatkalla.
”Tarvitsemme karjaan uutta genetiikkaa”, Kristjan Jürisalu kertoo. Tila odottaa parhaillaan investointitukipäätöstä, jonka myötä alkaisivat mittavat rakennustyöt. Tavoitteena on kasvattaa eläinmäärä tuhanteen, ja olla Viron suurin emolehmätila.
Aku Länninki kättelee Kristjan Jürisalua. Keskellä Jürgen Jürisalu. Kuva: Rami Marjamäki
Jürgen Jürisalu soittaa toiselle virolaiselle hereford-kasvattajalle, jolle veljekset huusivat Auckland-nimisen sonnin. Kuva: Rami MarjamäkiHuutokauppa päättyy, ja Aku Länninki käy apuvoimineen tarjoukset läpi.
Karjaladon seinällä olevalta taululta selviää, että tarjouksia on jätetty neljästä sonnista, yhdestä jopa kaksi.
Länninki harppoo paperinipun kanssa Jürisalujen pakeille. Veljesten molemmat tarjoukset voittivat. Jürisalut huusivat toisen sonnin omalle tilalleen ja toisen hereford-kasvattajalle Viroon.
Auckland ja Antero Rokka -nimiset sonnit matkaavat pian Viroon töihin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
