Ikaalislaisella Taivalmäen Ayrshirellä on alla pitkä valmistautuminen Sarkamessuille lähtöön – ”Tiukkapipoisesti siellä ei kilpailla”
Taivalmäen Ayrshireltä lähtee kuusi eläintä vasikoista lehmiin Sarkamessujen yhteydessä järjestettävään ayrshirerodun vuosinäyttelyyn. Ennen kuin lehmä on edustuskelpoisena spottivalojen loisteessa esittelykehässä, on tilalla ja vielä näyttelypaikallakin tehty iso työ.TilaajalleIkaalinen
Ikaalislaisen Taivalmäen Ayrshiren lehmät ovat olleet tuttu näky ayrshire-näyttelyissä. Menestystä tuli muun muassa vuoden 2020 Sarkassa, kun näyttelyn parhaimmaksi arvosteltu lehmä Kalliokielen Muumi tuli Taivalmäen karjasta. Esittelijänä Jyri Tanner. Kuva: Sanna SavikkoIkaalislaisen Taivalmäen Ayrshiren Sanna Savikkoa ja Asko Taivalmäkeä voi pitää todellisina eläinnäyttelyaktiiveina. He osallistuvat ayrshirerodun näyttelyihin 1–3 kertaa vuodessa keskimäärin kymmenellä eläimellä.
”Käymme kaikissa Suomen näyttelyissä, joita järjestetään esimerkiksi Sarkan ja muiden maatalousnäyttelyjen yhteydessä. Itse olen kiertänyt eläinnäyttelyjä jo vuodesta 1998 lähtien”, Savikko kuvaa pitkää näyttelyuraansa.
Eläinnäyttelyihin heitä vetää useampikin asia: näyttelyihin on mukava mennä, siellä voi vertailla omaa karja-ainesta ja ennen kaikkea päästä vaihtamaan kuulumisia.
”Tiukkapipoisesti siellä ei kilpailla.”
Tilalla on 30-paikkainen parsinavetta ja päärotuna ayrshire. Savikko korostaa, että tilalla eläinten hoito ja karjanjalostus tähtäävät aina tuotoksen parantamiseen ja eläinten kestävyyteen.
”Erikseen näyttelyeläimiksi ei kukaan jalosta lehmiään vaan ne tulevat siinä sivussa. Näyttelyissä korostettavaa lehmän rakennetta ei tietenkään voi unohtaa, koska sitä kautta saadaan kestäviä ja pitkäikäisiä lehmiä. ”
”Itse tykkäänkin toimia mieluummin tuttujen, vanhempien lehmien kanssa.”
”Vaikka eläin olisi kuinka nätti ja rakenteeltaan hyvä, kaikista ei ole näyttelylehmiksi. Osa on liian arkoja, osa liian omapäisiä.” Sanna Savikko
Kaikki tilan lehmät hoidetaan ja lypsetään samalla tavoin, kävivät ne näyttelyssä tai eivät. Näyttelyyn valitaan oman arvion mukaan ikäluokkansa parhaat vasikat, hiehot ja lehmät.
Vaikka eläin olisi kuinka nätti ja rakenteeltaan hyvä, kaikista ei Savikon mukaan ole näyttelylehmiksi. Osa on liian arkoja, osa liian omapäisiä.
”Vaikka kaikki meidän lehmät ovat rauhallisia, arjessa vielä korostuu, kuinka tottuneita näyttelyssä käyneet lehmät ovat käsittelyyn ja taluttamiseen muihin lehmiin verrattuna.”
Sarkaan valmistautuminen alkaa tilalla noin viikkoa aikaisemmin eläinten pesemisellä ja trimmaamisella eli karvat leikataan erillisessä telineessä sorkkia myöten. Mukaan kerätään myös kaikki tarvittavat tarvikkeet, tehdäänhän näyttelyhalliin navetta parsineen lähes uudestaan.
”Kaikkineen näihin töihin menee suunnilleen viikko. Sillä aikaa, kun minä teen ne, Asko hoitaa normaalit navettatyöt.”
Näyttelyyn osallistuvien lehmien on täytettävä tiukat terveysvaatimukset. Se vaatii eläinlääkärin tarkastuksen ja terveystodistuksen, ettei lehmissä ole tarttuvia tauteja. Eläimet kuljetetaan ostopalveluna teurasautolla.
Perillä näyttelypaikalla ollaan tiiviisti pari päivää. Siellä tärkeintä on Savikon mukaan huolehtia, että lehmät syövät. Ennen varsinaista h-hetkeä lehmät vielä pestään ja viimeistellään trimmaus. Apuun lehmien hoitamiseen ja esittelyyn palkataan muutama nuori.
”Meillä on ollut vuodesta toiseen samoja innokkaita nuoria. Esittelyvuoroista tulee joskus jopa kisaa”, hän naurahtaa.
Näyttelyssä minimoidaan kaikki tautiriskit: eri tilojen lehmät eivät ole tekemisissä toistensa kanssa eivätkä näyttelyvieraat koske lehmiin, käytössä on omat työvälineet ja kotiinpaluuta varten lehmät vielä pestään ja niiden sorkat desinfioidaan.
Näyttelyssä käynti vaikuttaa vain hetkellisenä piikkinä tuotokseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
