”Suomella on kaikki edellytykset nousta jäljitettävyyden mallimaaksi. Näen hyvää potentiaalia suomalaisille elintarvikkeille kansainvälisillä markkinoilla”, Schmeitz toteaa. Kuva: GS1 Finland
"Ruoan arvo perustuu siitä saatavilla olevaan tietoon", suomalaisessa ruokaketjussa hyödyntämätöntä potentiaalia
Läpinäkyvyys voisi olla ässä Suomen ruokaviennin hihassa.Tilaajalle
Digitaalisten innovaatioiden asiantuntija sanoo teknologian ja tiedon hyödyntämisen olevan ratkaisevassa asemassa elintarvikeviennin vauhdittamisessa. Kuva: Sanne Katainen”Suomalaisessa ruokaketjussa on suhteellisen vähän toimijoita, tuottajia ja ruokateollisuuden edustajia. Tällaisen määrän kanssa on vielä helppo kehittää uusia toimintatapoja”, aloittaa Harrij Schmeitz.
Schmeitz on hollantilainen innovaattori, joka tullut Suomeen konsultoimaan meneillään olevaa Yhteentoimiva jäljitettävyys -digiohjelmaa, jolla tähdätään ruoan jäljitettävyyden parantamiseen.
Standardointiyritys GS1 Finlandin koordinoimassa ohjelmassa on mukana joukko merkittäviä elintarvikealan toimijoita, kuten Apetit, Atria, Fazer, HK Foods, Kesko, SOK ja Valio.
Kehitteillä oleva jäljitettävyysratkaisu on kansainvälisestikin ainutlaatuinen, sillä jäljitettävyystieto halutaan saada kulkemaan toimijalta toiselle koko ruokaketjussa. Ratkaisua rajata vain tiettyihin tuoteryhmiin.
”Ruoan arvo perustuu loppujen lopuksi siitä saatavilla olevaan tietoon. Mitä tiedät omenasta, joka on kaupassa myynnissä ilman tarraa tai muuta tietoa”, Schmeitz kysyy nostaen esiin esimerkin datan merkityksestä.
Suomen ruokaviennin vauhdittamiseen pyrkivän jäljitettävyysohjelman myötä kuluttaja saisi kauppareissullaan kännykkänsä kautta tietoa tuotteen matkasta pellolta pöytään esimerkiksi skannaamalla QR-koodin.
Schmeitz on vahvasti sitä mieltä, että suomalainen elintarviketeollisuus ja -vienti hyötyisivät kansainvälisillä markkinoilla uudelle tasolle viedystä jäljitettävyydestä.
”Ensinnäkin kuluttaja haluaa kuulla tarinan ostaessaan ruokaa. Sen lisäksi ruoasta voi olla tarjolla kuluttajan päätöksiä tukevaa tietoa. Jos kuluttaja ottaa hyllystä kaksi samannäköistä hedelmää, hän ostaa sen, joka on tuoreempi ja kestää parempana pidempään.”
Harrij Schmeitzin kotimaa on tunnettu tehokkaasta maataloudestaan. Hän kuitenkin näkee, että Hollannin ruokamarkkinassakin olisi tilaa joillekin suomalaisille tuotteille.
”Meillä ei esimerkiksi kasvateta lohta. Sille olisi kysyntää. Mutta ruokamarkkinoiden suhteen on muistettava, että kyse on kansainvälisestä bisneksestä. Siinä toimintaympäristössä on pystyttävä erottautumaan. Suomalaisen ruoan osalta eräs erottautumisen keino voisi olla juuri huipputason jäljitettävyys, jolla voitaisiin kertoa ruoan huippulaadusta.”
Harrij Schmeitz toteaa suomalaisen ruoan puolesta puhuvan esimerkiksi sen, että täällä ruoan vesijalanjälki jää huomattavan pieneksi muuhun maailmaan nähden ja luonnonvaroja käytetään viisaasti. Siinä olisi maailmalle kerrottavaa.
”Jokainen toimija omistaa oman datansa, mutta mitä hän hyötyy datasta, jos hän ei jaa sitä.”
Schmeitz muistuttaa, että jäljitettävyyttä ei pystytä kääntämään kilpailuvaltiksi ilman yhteistä tahtotilaa.
”Jokainen toimija omistaa oman datansa, mutta mitä hän hyötyy datasta, jos hän ei jaa sitä”, vastaa innovaattori kysymykseen siitä, miksi suomalainen tuottaja luopuisi omistamastaan datasta ja antaisi sen jäljitettävyyttä kehittävän elintarviketeollisuuden käyttöön.
Harrij Schmeitz vertaa dataa rautaan.
”Rauta ei ole kovinkaan arvokasta sellaisenaan, mutta, jos siitä rakennetaan laiva, on sen arvo aivan eri luokkaa.”
- Osaston luetuimmat
