Söitkö lounaalla thaimaalaista broileria? Jos se on tuotu kypsennettynä, alkuperää ei tarvitse edes ilmoittaa

Lihan ja lihatuotteiden tuonnin arvo kasvoi viime vuonna reilulla kolmanneksella, Pellervon taloustutkimus PTT kertoi tiistaina julkaistussa raportissaan. Yhtenä syynä oli ravintola- ja ruokapalvelusektorin toipuminen pandemiarajoitusten purkauduttua.

Kotimaista suosiva saakin olla entistä tarkempana, minkä maalaista lihaa lounaspöydän antimista lautaselleen lappaa.

MT pyysi Kantar TNS Agrin Anne Kallista tutkimaan viime vuoden tuontitilastoja tarkemmin. Niistä käy ilmi, että tuontilihan kokonaismäärä ei juurikaan kasvanut. Tuonnin arvon 37 prosentin kasvu johtuu lihan ja lihatuotteiden hinnan noususta.

Kun mennään syvemmälle, määrällisiäkin eroja löytyy.

Naudanlihan tuonti väheni, kuten on vähentynyt sen kulutuskin hinnan noustessa.

Sianlihaa tuotiin alkuvuonna edellisvuotta enemmän, mutta loppuvuonna tahti hidastui. Koko vuoden tuontimäärä kasvoi ruholihaksi muunnettuna 4,6 prosenttia.

Siipikarjalihan tuonti kasvoi eniten, 7 prosenttia. Kasvu jatkuu.

Broileria tuotiin lihana eniten Liettuasta. Suurin osa broilerista tuotiin kuitenkin valmisteina, ja niissä johtavat tuontimaat olivat Saksa ja Thaimaa.

Broilerinlihavalmisteiden ja -säilykkeiden tuonti Thaimaasta kasvoi peräti 24 prosenttia edellisvuodesta.

Kallinen arvioi, että tuontiliha menee ennen kaikkea julkisiin keittiöihin, lounaspaikkoihin ja ravintoloihin. Ne ovat lähteneet hyvään kasvuun, kun korona hellitti ja ihmiset alkoivat taas liikkua.

Lounaslinjastolla ruokaa kauhova kuluttaja ei välttämättä tiedä, minkä maalaista lihaa syö.

Lihan alkuperä on ilmoitettava ruokapaikassa, kun aterian ainesosana on käytetty tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä lihaa. Jos on käytetty vaikkapa Thaimaasta kypsennettynä tuotua lihaa, alkuperää ei tarvitse ilmoittaa.

Miten thaimaalaiseen broileriin pitäisi suhtautua?

”Liha itsessään täyttää varmasti markkinoilletuloedellytykset, kuten ravitsemukselliset ja hygieniavaatimukset, Suomen Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Hanna Hamina toteaa. ”Muuten se ei pääsisi Eurooppaan.”

Sitä on vaikeampi sanoa, mikä on tuotannon kokonaisvastuu, hän toteaa.

Suomessa eläinten oloista on olemassa tarkka säätely. Thaimaassa esimerkiksi eläintiheyttä tai eläimille tehtäviä toimenpiteitä ei säädellä samalla tavoin, Hamina toteaa. ”Todennäköisesti esimerkiksi emobroilereiden nokat typistetään ja tuotantoketjussa käytetään rokotteita ja lääkkeitä runsaasti.”

Thaimaan ruokatehtaiden ihmisoikeusongelmista on uutisoitu Suomessakin. ”Sosiaalinen vastuu on siellä erilainen kuin meillä”, Hamina kuvaa ja arvelee, että myös ympäristövaatimuksissa on iso ero Eurooppaan verrattuna.

Hän korostaa, ettei Thaimaan tuotanto-oloista tiedetä paljon, sillä kyseessä on hyvin suljettu yhteiskunta. Eräs suomalainen toimittaja pyrki taannoin Siipikarjaliiton toimeksiannosta sitkeästi tutustumaan maan broilerituotantoon, mutta lupaa ei koskaan saatu.

Kaakkois-Aasian etuna on halpa ja runsas työvoima, Hamina sanoo. Yksiköt ovat siellä valtavia ja yritykset usein integraatteja eli sama yritys omistaa koko ketjun, emobroilereista hautomoihin, kasvatukseen, teurastukseen ja jalostukseen.