Kasvihuonetomaattikin on riippuvainen kimalaisten avusta — Suomessa käytettävät kimalaiset kasvatetaan ulkomailla

Välillä tuntuu, kuin ihminen olisi saanut luonnosta niskaotteen.

Viljelijät kasvattavat led-valojen alla tomaatteja keskellä pimeintä talvea.

Itsenäisyys on vain pintaa: pölytykseen tarvitaan yhä samoja, ikiaikaisia apujoukkoja.

Ilman kimalaisia emme saisi moderneista kasvihuoneistakaan tomaattia ja paprikaa.

Jonkin verran kimalaisia hyödynnetään myös marjojen tunnelikasvatuksessa.

Kurkku tai salaatti eivät niiden palveluita tarvitse.

Suomeen tuotavat kimalaiset tuotetaan pääasiassa Keski-Euroopan maissa, kuten Belgiassa ja Hollannissa.

”Siinä on vielä kehitettävää, että jonkun saisi sitä täällä tekemään. Suomi on niin pieni markkina-alue”, toteaa Kauppapuutarhaliiton Kasvihuoneviljelyn asiantuntija Lassi Remes.

Kimalaispesiä uusitaan noin 6—8 viikon välein, sillä tuolloin pölytysteho alkaa heiketä, kertoo Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Niina Kangas.

Joskus kimalaisten kohtaloksi voivat koitua myös kasvilamput, joihin ne saattavat lentää valon houkuttamina.

Kasvihuoneilla kimalaiset ovat välttämättömyys ja niitä täytyy säännöllisesti tilata lisää pölytystä varten. Kuva: Tuulikki Viilo

Kimalaisten laajamittaista tuotantoa löytyy myös Etelä-Euroopasta.

Espanjalainen Agrobio tuottaa yli 700 tuhatta pesää vuodessa. Yhdessä pesässä on noin 100 kimalaista.

Esimerkiksi Almerían ”kasvihuonemereksi” kutsutulla alueella pölytyspalveluille on suuri kysyntä. Provinssissa tuotetaan vuosittain yli miljoona tonnia tomaatteja.

Mehiläiset eivät tähän pestiin sovi — tai pikemminkään halua.

Mehiläiset eivät pidä tomaatin kukista, kertoo Agrobion asiantuntija Isabel Santorromán.

Suomessa mehiläisten käyttöä on tutkittu avomaan marjatuotannossa harmaahomeen torjunnassa.

Kimalaiset saavat kasvattamolla ravinnokseen siitepölypötköjä. Kuva: Tuulikki Viilo

Luonnossa kimalaisen lisääntymiskierto kestäisi vuoden. Täällä kierto on nipistetty puoleen.

Kuningattaret laitetaan talvehtimaan viileään huoneeseen, jossa lämpötila pidetään muutamassa asteessa. Talvehtimisen aikana niiden sisäelimet kehittyvät.

Parittelun ajoituksessa on oltava tarkkana: Kuningatar on hedelmällinen vain kerran elämässään, 20 minuutin ajan.

Kuningattaret ”talvehtivat” muutaman asteen lämpöisessä varastossa. Talvehtimisen aikana niiden sisäelimet kehittyvät. Kuva: Tuulikki Viilo

Mutta mitä sitten, jos kimalaiset pääsisivät Suomessa leviämään luontoon?

Tuontimehiläiset ajoivat liki perikatoon pohjoisen mustan mehiläisen.

Suomeen tuotavat kimalaiset ovat pääosin kontukimalaisia, joita esiintyy myös luonnossa.

Kontukimalainen on vieraslaji, jonka vaikutuksia Suomen luontaisille kimalaislajeille ei tunneta. Ne muistuttavat luontaisesti meillä esiintyvää mantukimalaista.

Kontukimalaisia on käytetty kasvihuoneissa 1990-luvulta saakka ja Ruokavirasto on hyväksynyt niiden käytön pölytyksessä.

Kontukimalaisten on arveltu vaeltaneet Suomeen osin myös luontaisesti Ruotsista tai Virosta.

Siitä on vuosikymmenten saatossa tullut vakiintunut osa Suomen lajistoa.

Esimerkiksi Chilessä viljelmiltä luontoon levinneiden kontukimalaisten tiedetään aiheuttaneen haittaa paikallisille ekosysteemeille.