Työläiskimalaisia aletaan keinosiementää – kimalaisten kyky yhteistyöhön palkkion toivossa ällistytti tutkijat

Kimalaistutkija Olli Loukola Oulun yliopistosta on opettanut kimalaisia pelaamaan jalkapalloa ja vetämään narusta saadakseen sokeriliuosta. Mullistava löydös tutkimuksessa on, että kimalaiset osaavat tehdä yhteistyötä saadakseen palkinnon.

Laboratoriossa kimalainen on oppinut odottamaan työpariaan, jotta ne voivat yhdessä siirtää raskasta Lego-palikkaa. Aiempi käsitys oli, etteivät kimalaiset tee ruoanhankinnassa yhteistyötä, vaan lentelevät itsekseen kukasta kukkaan.

”Tulos pistää ajattelemaan yhteistyön ja älykkyyden evoluutiota uudessa valossa. Hyönteiset eivät ole vain vaistojen varassa eläviä robotteja, vaan pystyvät ymmärtämään yhteistyön merkityksen”, Loukola kertoo.

Tiedossa on, että kimalaiset kommunikoivat keskenään feromonien välityksellä sekä ”täpinätanssilla”. Mehiläisiin verrattuna vaatimaton tanssiesitys nähdään pesässä, kun kimalainen on löytänyt uuden mehukkaan ruokapaikan.

Sen sijaan feromoniviestinnän koodia tutkijat eivät ole pystyneet murtamaan. Jollakin tavalla kuningatar kuitenkin käskee alamaisiaan hommiin.

Hyönteisten käyttäytyminen nojaa geeneihin. Ainoastaan kuningatar elää talven yli, joten keväisin syntyvät työläiset tietävät sisäsyntyisesti omat roolinsa yhdyskunnassa. Kuningattaren tyttäret eli työläiset huolehtivat äidistään ja kehittyvistä pikkusisaruksistaan. Loppukesästä kuningattaret munivat kuhnureita ja uusia kuningattaria.

Nyt tutkijat tarjoavat työläisille roolia kuningattaren paikalla. Kasvatuskokeissa pyritään keinosiementämään työläisiä tuottamaan suoraan uusia työläisiä. Loukolan mukaan pitkään luultiin, etteivät työläiset pysty parittelemaan.

Mikäli kotimaisten kimalaisten tuotannosta saadaan kannattava elinkeino, pölyttäjien tuonnista päästään eroon ja voidaan käyttää kotimaisia lajeja, kuten mantukimalaisia.

Suomeen tuodaan vuosittain yli 10 000 pesällistä kimalaisia Keski-Euroopasta, muun muassa Hollannista. Sen seurauksena kontukimalainen on karannut kasvihuoneista Suomen luontoon, jossa vieraslaji vie tilaa kotoperäisiltä lajeilta ja levittää tauteja.

Keinosiemennyksen yleistyessä luonnosta ei tarvitsisi enää pyytää kuningattaria, mikä voi paikoin heikentää luonnon monimuotoisuutta. Tarvittaessa keinosiementämällä voidaan myös lisätä harvinaistuneiden kimalaislajien määrää luonnossa.

Kimalaislajista riippuen pesässä ahertaa kymmeniä tai jopa satoja työläisiä. Kuvassa kontukimalaisia, joka on vieraslaji Suomessa. Luonnossamme on tavattu 37 kimalaislajia.  Kuva: Olli Loukola

Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa pölyttäjien määrän ei ole havaittu vähentyneen.

Joinain vuosina takapakkia tulee takatalven takia. Keväällä kuningattaret heräilevät karikkeesta, kannonkoloista, linnunpöntöistä ja rakennusten syövereistä etsimään aikaisin kukkivia pajuja. Jos juuri silloin iskee useamman vuorokauden kestävä kylmyysjakso, niille voi käydä huonosti.

Kimalaisten pärjäämistä voi edesauttaa säästämällä pajuja ja muuta pihakasvustoa sekä tienvarsipöheikköjä.

Loukolan mukaan pökerryksissä kyhjöttävää kimalaista ei kannata yrittää auttaa. Kuningattaren lähelle voi korkeintaan sijoittaa sokerivettä, mutta siihen ei pidä koskea eikä varsinkaan siirtää sisätiloihin. Liian suuri ero lämpötiloissa voi olla kohtalokas.

Tähän aikaan keväästä on normaalia, että kimalaiset käyvät hitaalla ja keräilevät voimia liikkeellelähtöön.

Loukolalla on kokemusta kimalaisyksilöiden ja -lajien välisistä eroista:

”Välillä törmää erityisälykkäisiin yksilöihin, jotka oppivat ällistyttävän nopeasti ja ovat motivoituneita ja kiinnostuneita oppimaan uutta. Usein ärhäkät oppijat ovat aggressiivisempia, eikä niitä voi paljain käsin käsitellä.”

Toisin kuin tarhamehiläinen, kimalainen voi pistää monta kertaa.

”Harvemmin ne pistävät, joten se on usein oma moka, jos saa ne suuttumaan”, Loukola kertoo.

Kimalaisten ”bad ass” eli pahis on punkkarin näköinen kartanokimalainen. Ärhentelevä tuittupää viihtyy rakennuksissa.

”Jos saa kimalaisenpiston, yleensä asialla on kartanokimalainen”, Loukola tietää.