Leena ja Juha Nikkinen isännöivät viiden hehtaarin mansikkatilaa Kokkolassa kahdestaan. Kuva: Anne AnttilaYli 15 vuotta mansikkaa viljelleet Leena ja Juha Nikkinen: ”Jännitysnäytelmä, jonka loppuhuipennusta ei voi ennakoida”
Mansikanviljelyn niksit oppii käytännön ja virheiden kautta, kiteyttävät kokkolalaisen Porkon tilan yrittäjät.TilaajalleKokkolalaiset Leena ja Juha Nikkinen ovat toisen polven mansikanviljelijöitä. Taustalla on pitkät ja vaiherikkaat perinteet, sillä Porkon mansikkatila aloitti toimintansa vuonna 1958.
”Mansikanviljelyä voidaan verrata jännitysnäytelmään, jonka loppuhuipennusta ei voi koskaan ennakoida. Vuodet vaihtelevat, mutta huonotkin hetket opettavat aina jotakin", Leena ja Juha Nikkinen kiteyttävät.
Alkujaan mansikkafarmarin saappaissa asteli Leena Nikkisen isä, Matti Porko.
Vuonna 2010 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja farmi siirtyi Leena ja Juha Nikkisen nimiin. Se oli luonteva ratkaisu.
”Tilalla on pitkät perinteet ja samalla myös perimätiedon mukana tullutta tietotaitoa. Halusimme jatkaa siitä, mihin Matti jäi.”
”Tätä alaa ei opita kirjoista. Perimätieto ja sen soveltaminen nykypäivään on paras tien viitoittaja. Myös virheet opettavat.”
Tilalla kasvaneelle Leena Nikkiselle työt mansikkafarmilla olivat jo lapsuudesta tuttuja, mutta puoliso Juha Nikkinen aloitti viljelyn täysin alkeista.
”Rakkaus toi Jyväskylästä Kokkolan Ruotsaloon. Kaupungissa kasvaneena en tiennyt marjanviljelystä yhtään mitään. Alussa en osannut ajaa edes traktoria. Ajan myötä kiinnostus alaa kohtaan kuitenkin heräsi ja vuonna 1994 ryhdyin appiukon oppipojaksi”, Juha Nikkinen kertaa.
Appiukkonsa rinnalla hän sukelsi mansikanviljelyn syvimpään olemukseen.
”Tätä alaa ei opita kirjoista. Perimätieto ja sen soveltaminen nykypäivään on paras tien viitoittaja. Myös virheet opettavat.”
Leena Nikkisen kotitilalla on viljelty mansikkaa vuodesta 1958 lähtien. Kuva: Anne AnttilaPorkon tilan mansikkapeltoja viljeltiin pitkään perimätiedon mukaisesti.
”Isä-Matti oli luonteeltaan kuitenkin utelias kokeilija. Hän uskalsi poiketa totutusta jopa viljelytekniikan osalta. Muistan jopa ajan jakson, jolloin kastelujärjestelmänä toimi kastelukannu ja taimia suojeltiin hallalta savun avulla”, Leena Nikkinen kertoo.
Vaikka käytössä oli myös hyväksi havaitut vanhat menetelmät, isä ei ummistanut silmiään myöskään uudistumiselta. Varsinkin siinä vaiheessa kun puolisoni Juha tuli mukaan, toimintoja ryhdyttiin rohkeasti päivittämään, Nikkinen jatkaa.
Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Porkon mansikkatilaa on kehitetty tasaisesti, mutta perinteitä kunnioittaen.
”Esimerkiksi lajikkeiden suhteen vaalimme pitkään appiukon suosimaa zefyriä. Kyseinen vanhakantainen mansikkalajike toimi tämänkin tilan veturina 1970-luvulta lähtien. Vasta muutama vuosi sitten lopetimme sen, sillä zefyrin viljelystä tuli erittäin haastavaa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui ärhäkkä kasvitauti, joten käytännössä härmä tappoi koko lajikkeen”, Juha Nikkinen kertoo.
Vaikka zefyrin loppuminen oli tietyllä tavalla aikakauden päätös, mansikanviljely ei saa isäntäparin mukaan nojata kuitenkaan yhteen lajikkeeseen.
”Aina kannattaa kokeilla myös uutta, mutta määrän suhteen ei kannata lähteä laukalle. Viiden mansikkahehtaarin alalla neljä lajiketta toimii myös työmäärällisesti hyvin”, Juha kertoo.
Leena ja Juha Nikkisen isännöimällä mansikkatilalla viljellään kesän suosikkimarjaa perinteitä kunnioitten. Kuva: Anne AnttilaTällä hetkellä Porkolla viljellään varhaislajikkeina honeoyea ja maijua sekä päälajikkeina lumotarta ja polkaa.
Maiju on tämän kauden uusin tulokas ja näillä näkymin polka on jäämässä tämän kesän jälkeen pois. Polkan tilalle on mietitty satoisaa ja hyvin talvehtivaa markettaa.
”Tämä on järkiliike, sillä vaikka polka oli alkujaan hyvä, niin jalostuksen seurauksena laatu on kyykännyt. Ominaisuuksista tärkeimmät, kuten lämmön- ja kosteudensietokyky ovat merkittävästi heikentyneet. Vuosien myötä myös marjakoko on selkeästi pienentynyt”, Nikkiset luonnehtivat.
Sen sijaan lumotar kestää Nikkisten mukaan lämpöä ja on muutenkin suopeampi vaihteleville sääolosuhteille.
”Siihen laitamme nyt paukkuja, vaikka lumottaren satoisuus ei ole ihan korkeimmasta päästä. Alkuunsa marjaa tulee mukavasti, mutta loppukaudesta sato loppuu kuin seinään.”
Juha Nikkinen on appiukkonsa kouluttama mansikkafarmari ja vannoo avomaan kasvatuksen nimiin. ”Tunneleita ei edes harkita.” Kuva: Anne AnttilaMarjanviljelijänkään vuodet eivät ole veljeksi, mikä on koettu myös Porkon mansikkatilalla.
”Vaikka säätiedotuksia seurataan aktiivisesti, niin ilmat pääsevät aina yllättämään. Vuosi 2017 oli vuosista katastrofaalisin. Kova talvi vei puolet taimista, joten seuraavana kesänä ei tarvinnut ottaa ennakkotilauksia vastaan. Myytiin vain se, mitä saatiin ja lopuksi käytiin pankinjohtajan puheilla. Tästäkin selvittiin vaikka tiukkaa teki, mutta saatiinpahan ainakin maat parempaan kuntoon”, Nikkiset kertovat.
”Onneksi onnistumiset paikkaavat pettymyksiä. Pariin vuosikymmeneen mahtuu enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia”, Nikkiset summaavat.
Porkon Mansikkatila
Mansikanviljelytila, Kokkola
Toiminta aloitettu 1958
Sukupolvenvaihdos vuonna 2010
Yrittäjät Leena ja Juha Nikkinen
Mansikka-ala noin 5 hehtaaria
Lajikkeet: honeoye, maiju, lumotar ja polka
Suoramyynti tilalta
Kausityöntekijöitä 15-20
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
