Sisarukset Kaisa-Leena ja Matti-Pekka Riipinen pyörittävät yhteistuumin emolehmätilaa Laukaan Vihtavuoressa. Sukutila on perustettu vuonna 1860. Kuva: Petteri Kivimäki
Alanvaihtaja palasi Helsingistä viljelemään kotitilaansa ‒ näistä asioista rakentuu kannattavuus emolehmätilalla
Paluumuuttaja huomauttaa, että viljelijöiden on syytä huolehtia jaksamisestaan.TilaajalleLaukaa
Ahlbackan emolehmätilalla on meneillään keväinen poikimakausi, Kaisa-Leena Riipinen kertoo. Kuva: Petteri KivimäkiMaatilan kasvatti Kaisa-Leena Riipinen teki pitkään uraa Helsingissä, viime vuodet myynnin parissa.
Kotitilaa vuosikymmeniä pyörittäneiden vanhempien eläköitymisen myötä eteen avautui uusi mahdollisuus, johon tuolloin 36-vuotias Riipinen päätti tarttua. Edessä oli paluu kotiseudulle ja alanvaihto maatalousyrittäjäksi.
”Loppuvuosi 2022 kului asioita valmistellessa ja 2023 alussa tehtiin sukupolvenvaihdos vauhdikkaasti. Silloin siirryin kokopäiväiseksi maatalousyrittäjäksi”, hän kertoo.
Kaisa käyttää itsestään nimitystä tilallinen, sillä ei mielestään sovi emännän muottiin. Ahlbackan sukutilalla toimii emolehmätila, jota hän hallinnoi yhdessä veljensä Matti-Pekka Riipisen kanssa.
”Tilalla on tällä hetkellä 57 emolehmää, 20 kasvavaa hiehoa sekä 15 loppukasvatettavaa sonnia ja kaksi siitossonnia. Omia ja vuokrapeltoja on 140 hehtaaria kymmenen kilometrin säteellä tilakeskuksesta”, tilallinen esittelee.
Samalla tontilla toimii myös hevosalan yritys, Ravitalli Matti Riipinen oy.
”Joka päivä on jaksanut lähteä töihin suhteellisen hymyssä suin, ruokaa löytynyt kaapista ja laskut on saatu maksettua, sekä lainat lyhennettyä.”
Siirtyminen palkkatöistä Helsingistä maatalousyrittäjäksi Laukaan Vihtavuoreen oli kokonaisvaltainen elämänmuutos.
”Olen kasvanut tässä tilalla, joten maatalous on tullut lapsuudessani tutuksi. Opeteltavia asioita silti riittää, sillä ehdin olla käytännössä puolet eletystä elämästäni kaupungissa”, Riipinen sanoo.
”Työntekijämme Reijo Kylmälahti on ollut täällä töissä ihan pikkupojasta saakka ja samoin myös veljeni on ollut täällä aina. Yhdessä me tätä työtä teemme ja jokaisella on omat vahvuutensa”, Kaisa puntaroi.
Kun takana on kaksi tilikautta, on emolehmätilan kannattavuus plussalla.
”En koe, että jostain olisi jäänyt paitsi. Joka päivä on jaksanut lähteä töihin suhteellisen hymyssä suin, ruokaa löytynyt kaapista ja laskut on saatu maksettua, sekä lainat lyhennettyä.”
”Maksueräthän ovat olleet varsin suuria, kun korot ovat olleet koholla. Positiivinen yllätys oli, että pankeissa liiketoimintasuunnitelmaamme suhtauduttiin myönteisesti eikä yksikään pankki sanonut meille ei, kun teimme lainojen kilpailutusta.”
Kaisa Riipinen tähdentää, että emolehmätilan kannattavuus rakentuu useamman asian yhteisvaikutuksena.
”Rahavirtaa syntyy maataloustuista sekä eläinten myynnistä. Meidän tilalla merkittävässä roolissa on myös metsätalous. Ennätyskorkea puun hinta on ollut meille ehdottomasti hyvä asia.”
Tärkeää on omavaraisuus eläinten ruokinnassa.
”Tuotamme itse kaiken nurmirehun, kauran, vehnän sekä rehuherneen, mitä eläimemme syövät. Koneurakointia ei ole ostettu peltotöihin, vaan kaikki työt tehdään omalla porukalla ja kalustolla”, Riipinen toteaa.
Kannattavuuteen vaikuttaa olennaisesti myös maltillisena pidetty investointitaso.
”Meillä on riittävän hyvä konekanta. Osa koneista on hieman vanhoja, mutta edelleen toimivia ja ajavat asiansa.”
Toinen aktiivisessa peltokäytössä oleva traktori vaihdettiin hiljattain uuteen.
”Panostamme tehoihin ja työergonomiaan. Näitä ei missään nimessä saa laiminlyödä. Sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnista on huolehdittava koko ajan. Jos joku ei voi hyvin, se aiheuttaa kaikille murhetta ja vaikuttaa negatiivisesti tekemiseen.”
”Tuotamme itse kaiken nurmirehun, kauran, vehnän sekä rehuherneen, mitä eläimemme syövät.”
Ahlbackan tilalla tehdään jatkuvasti perusparannuksia, mutta massiivisia uusia investointeja vältetään.
”Keväällä hankintaan todennäköisesti uusi niittokone. Navettamme on toimiva mutta vanha. Suunnitelmissa on mahdollisesti korvata emolehmäpihattomme parsien parsimatot kestokuivikkeisella turvepedillä. Se voisi olla lehmillemme pehmeämpi ja mukavampi alusta.”
Suunnitteilla on myös pihapiirissä olevan konehallin päivittäminen lämmitetyksi. Kokonaan uusi navettarakennus ei ole ajankohtainen.
”Yleistilanne sekä kotimaisessa maataloudessa että ylipäänsä maailmassa on sen verran epävakaa, että suurensuuriin uusin investointeihin emme tässä vaiheessa lähde.”
Kaisa-Leena Riipisen Kyllikki-rottweiler viihtyy emolehmien seurassa. Kuvassa taustalla Matti-Pekka Riipinen. Kuva: Petteri KivimäkiEläinten hyvinvointiin kiinnitetään jatkuvasti huomiota.
”Olemme luomussa, joten lehmillämme on pidennetty laidunkausi ja talviaikaan emot päästetään välillä jaloittelemaan. Sonneillamme on jatkuva ulkoilu, sään salliessa. Isoimpia investointejamme on uusi vaihtopohjainen sonnien ulkoilutarha, jossa on erillinen nesteenkeruusäiliö”, Riipinen kertoo.
Tilakauppojen jälkeen pihattoihin lisättiin karjaharjoja sekä otettiin käyttöön kameravalvonta helpottamaan poikimisten seurantaa.
Peltojen kasvukuntoa seurataan.
”Meillä on suhteellisen hyvät pellot, joiden kasvukuntoon panostetaan pitkäjänteisesti. Mutta vuodet eivät ole veljiä keskenään, joten kasvukausikohtaiset vaihtelut lohkoittain voivat olla suuria jo pelkästään kelienkin vuoksi.”
”Meillä on riittävän hyvä konekanta. Osa koneista on hieman vanhoja, mutta edelleen toimivia ja ajavat asiansa”, sanoo Kaisa-Leena Riipinen. Kuva: Petteri KivimäkiPaluumuuttaja huomauttaa, että viljelijöiden on syytä huolehtia jaksamisestaan.
”Vihtavuoressa suuri vahvuus on maaseudun yhteisöllisyys. Meihin on suhtauduttu hyvin ja auttavaisesti. Tilamme sijaitsee aivan taajaman tuntumassa, joten tänne löytyy kahvittelijoitakin. Ja yliopistokaupungin keskustaan Jyväskylään on matkaa vain 16 kilometriä.”
Tärkeää vastapainoa tilan töille tuovat harrastukset.
”Pelaan padelia, käyn kuntosalilla ja ratsastan. Lisäksi harrastan avantouintia. Avannossa saan pään nollattua täysin työasioista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
