
Valkoposkihanhien aiheuttamat ongelmat vaikuttavat merkittävästi maatilan kannattavuuteen ja jatkuvuuteen tiloilla, joiden mailla hanhet muuttomatkalla pysähtyvät.
Näin kertoi noin 70 prosenttia vastaajista, jotka osallistuivat Ilmasta käsin -hanhipeltohankkeen kyselyyn Pohjois-Karjalassa tänä keväänä. Vastaajia oli yhteensä runsaat sata.
”Osa tiloista on joutunut muuttamaan tuotantosuuntaa ja osa muuten sopeuttamaan toimintaa”, kertoi kyselyn tuloksia esitellyt Hanna Araja-Matilainen Hanhipölläys-tilaisuudessa Kiteellä.
Vahinkokorvaus ei kata kaikkia hanhien vierailuista seuraavia kuluja, kuten huonomman rehun ja tärkeän ensimmäisen nurmisadon menetyksen vaikutuksia lypsykarjan tuotokseen. Myös luomutuotannon lisä puuttuu korvauksista. Monen viljelijän tilanne on huonontunut vuosi vuodelta hanhivahinkojen seurauksena.
”Ongelma on tullut jäädäkseen.”
Viljelijät toivovat korvauksiin parannuksia sekä metsästyksen sallimista osana hanhivahinkojen torjuntaa. Lintupeltoja pidetään välttämättömänä keinona toiminnan sopeuttamiseen. Niitä tarvitaan myös alueille, joilla hanhia karkotetaan paimentamalla.
Vastaajista noin 70 prosenttia on tyytymättömiä siihen, miten maa- ja metsätalousministeriö (MMM) sekä ympäristöministeriö ovat ongelmaa hoitaneet. Toiminta koetaan hitaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi.
Viljelijöitä harmittaa, että valkoposkihanhen saaminen riistalajiksi ja vahingonkorvausjärjestelmän siirtäminen MMM:n eivät ole toteutuneet.
Hanhituhojen vaikutuksia nurmikasvustoihin ja yhteyttä maitotuotokseen tutkitaan parhaillaan. Tavoitteena on nurmilohkoille asetettavien kasvustoa suojaavien häkkien avulla saada esiin lukumääräistä tietoa satomenetyksistä sekä nostaa esiin vahinkojen taloudellisia seurauksia.

Hanhivahingoista pian vuosikausia kärsineen Koivikon kartanon maitotilan isäntä Pekka Partanen arvioi, että ihmisen vaikuttamismahdollisuudet hanhiin ovat jo lähes olemattomat populaatio suuruuden vuoksi.
”Ongelma on tullut jäädäkseen. En usko, että ihminen pystyy hanhia vähentämään, ainakaan, jos sitä ei aleta tehdä myös Keski-Euroopassa, missä linnut talvehtivat.”
Partasen kahden robotin luomumaitotilalla hanhien kanssa eläminen tarkoittaa muun muassa sataa hehtaaria ylimääräistä säilörehunurmea vuosittain, koska hanhet syövät sadosta niin suuren osan.
”Ilman nurmea ei voi kasvattaa karjaa.”
Partanen allekirjoittaa vahinkojen suoran vaikutuksen karjan maitotuotokseen.
”Ensimmäisen nurmisadon tuotosvaikutus on niin tärkeä. Väistämättä tilanne vaikuttaa myös alueen tuotannon kokonaismäärään, jos kaikki tarvitsevat ylimääräistä nurmialaa.”
Hän kiittää paikallisia viranomaisia tilanteen ymmärtämisestä ja toivoo samaa myös valtakunnallisesti.
”Hanhipeltokorvaus ja rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista maksettava raulakokorvaus ovat tosi tärkeitä. Niiden avulla tämän hetken tilanne on kestettävissä, mutta tuleva pelottaa. Voi olla, että kyyti on kylmää kun ohjelmakausi vaihtuu”, Partanen pohti.
Keski-Karjalassa hanhiin on pakon edessä totuttu, sillä ensimmäiset vahingot tapahtuivat jo noin 20 vuotta sitten. Korvauksia haettiin ensimmäistä kertaa muutamaa vuotta myöhemmin.
”Vuonna 2017 tilanne lähti sitten räjähtämään käsiin”, totesi hanhiongelmien historiaa kerrannut Anne Könönen Pohjois-Karjalan maaseutupalveluista.
Vuosien varrella selväksi on tullut muun muassa hanhien hyvä muisti; ne palaavat samoille ruoka- ja lepopaikoille vuodesta toiseen. Linnut myös tottuvat nopeasti erilaisiin pelotteisiin, joita niihin on kokeiltu.
”Näiden kanssa joutuu vaan elämään ja siihen on löydettävä tilakohtaisia ratkaisuja. On ehdottomasti pidettävä huolta, että korvaukset säilyvät, vaikka valkoposkihanhi olisi metsästettäväkin”, Partanen tiivisti tilaisuuden päätteeksi.