Kuistilta ei ole pitkä matka töihin. Navetalle menossa Eetu Pursiainen äitinsä Merja Pursiaisen kanssa. Kuva: Petri Jauhiainen
Kolmikymppinen Eetu Pursiainen miettii kotitilansa jatkamista – ”Maatalousyrittäjän on oltava melkoinen moniosaaja”
Eetu Pursiainen uskoo pohjoissavolaiseen maidontuotantoon, vaikka kotitilan jatkaminen ei olekaan itsestäänselvyys. Kolmikymppistä tulevaa AMK-agrologia mietityttää työn sitovuus, sillä lypsykarja on hoidettava joka päivä.Tilaajalle
Eetu Pursiainen opiskelee agrologiksi Savonia-ammattikorkeakoulussa. Kotitilan jatkaminen kiinnostaa mutta toisaalta työn sitovuus mietityttää. Kuva: Petri JauhiainenRautavaaralla Pohjois-Savossa sijaitseva Eetu Pursiaisen kotitila tuottaa maitoa noin 70 lehmän voimin. Lypsyn hoitaa robotti, sellainen on tilalla ollut jo vuodesta 2007 lähtien.
Peltoa on lähes 120 hehtaaria, josta noin puolet on vuokramaita. Viljelykierrossa on pääasiassa nurmia, lisäksi on ohraa. Rehunkorjuukoneet ovat omasta takaa, ja rehu säilötään pöyröpaaleihin ja laakasiiloihin.
Osa pelloista sijaitsee etäällä tilakeskuksesta. Kauimmaiset jopa 25 kilometrin päässä.
Vuokrasopimukset on tehty aikana, jolloin sopivia peltoja ei lähempää ollut saatavilla. Nyt vuokralle voisi saada peltoa lähempääkin, Pursiainen pohtii.
Tila on maatalousyhtymä, jonka omistavat Pursiaisen äiti, isä ja setä. Hän itse on tilalla töissä. Sukupolvenvaihdos saattaisi lähivuosina olla ajankohtainen mutta vielä sitä ei ole innostuttu tekemään, Pursiainen kertoo.
Kolmikymppinen Pursiainen ei epäröi sukupolvenvaihdoksen tekemistä siksi, että luottamusta maidontuotannon tulevaisuuteen Pohjois-Savossa ei olisi.
”Kotitila on elinvoimainen ja investointeja on tehty tulevaa ajatellen. Mahdollisuudet jatkaa ovat hyvät.”
Lypsykarjan pitäminen on erittäin sitovaa työtä ja sitä Pursiainen miettii.
”Yksin jos tätä tekisi, tässä olisi 10–20 vuotta tiukasti kiinni.”
”Kyllä ne avokadotkin ilmastoa pilaavat.”
Ajatus sukupolvenvaihdoksesta on sen verran vetänyt puoleensa, että Pursiainen opiskelee Savonia-ammattikorkeakoulussa AMK-agrologiksi. Noin vuoden kuluttua tutkinto pitäisi olla suoritettu. Pursiainen on yksi Tulevaisuuden maitotila -hankkeessa tehdyn kyselyn tekijöistä.
Takana on jo yksi tutkinto, Pursiainen on opiskellut metsätieteitä ja valmistui maisteriksi 2019 Itä-Suomen yliopistosta. Pursiainen näkee, että metsät ovat edelleen tärkeä osa maatilojen taloutta. Koronaepidemian aikoihin hän jäi kotitilalle töihin.
Maidontuotantoon uskotaan Pohjois-Savossa vankasti, ilmenee tuoreesta Tulevaisuuden maitotila -hankkeessa tehdystä kyselystä. Kuva: Petri Jauhiainen”Pakko olla usko tähän alaan”, Pursiainen tokaisee.
Sitä tarvitaan myös silloin, jos sattuu liiaksi seuraamaan maataloutta tai maidontuotantoa kovin sanoin arvostelevaa keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Pursiainen on arvostelijoiden ryhmiä mieluummin mukana keskusteluissa, joissa on mukana muita maataloustuottajia. Hänen mielestään maataloutta eniten haukkuvien tietämys alasta on kaikkein heikoin.
”Kyllä ne avokadotkin ilmastoa pilaavat.”
Maatilan pyörittäminen kannattavasti vaatii paljon talousosaamista. Tähän vaatimukseen Savonian tarjoama talousopetus vastaa Pursiaisen mielestä kiitettävästi.
Sen sijaan henkilöstöjohtamisen opetusta hän kaipaa. Toistaiseksi sellaista ei ole ollut.
”Maatalousyrittäjän on oltava varsinainen moniosaaja, koska työnkuva on todella laaja”, Pursiainen toteaa.
- Osaston luetuimmat
