Marko Suutari kotiutui ennen joulua. Puoliso Minna Suutari on vielä vähän aikaa sairauslomalla hänen tukenaan avustajien lisäksi. Kuva: Mikko Nikkinen
Tapaturma karjan kanssa vei Marko Suutarilta liikuntakyvyn, mutta ei intoa suunnitella tulevaa
Urheilullisen karjankasvattajan Marko Suutarin elämä muuttui rajusti viime kesänä, kun lehmän voimakas töytäisy vei liikuntakyvyn.TilaajalleTaipalsaari
Taipalsaarelainen maanviljelijä Marko Suutari vammautui tapaturmassa oman karjan kanssa viime kesänä. Kuva: Mikko Nikkinen”Mielikuvitus oikeastaan vain on rajana. Aika käy pitkäksi, jos alkaa surkutella”, linjaa taipalsaarelainen maanviljelijä Marko Suutari, 57, tuvan pöydän ääressä.
Hän on pian puoli vuotta opetellut uudenlaista arkea sähköpyörätuolilla liikkuen.
Vuosi sitten tähän aikaan Suutarin kartanossa Taipalsaarella valmistauduttiin tulevaan kesään kuten kotieläintiloilla tavallisesti. Peltoja muokattiin kasvukuntoon ja simmental-emolehmät poikivat.
Lisäksi isännän arkeen kuului paljon luonnossa liikkumista ja kalastusta myös kaupallisesti.
Kesäkuun alussa kauden viimeisten joukkoon sattunut lehmän poikiminen heitti isännän elämän kirjaimellisesti ympäri.
”Menin siirtämään vasikkaa, ja varomattomasti käänsin emolle hetkeksi selän”, Suutari muistelee.
Samassa hän lensi voltilla päin aitaa lehmän puskemana, eikä pystynyt enää liikkumaan.
Yhteensattumien vuoksi isäntä ehti illalla tapahtuneen onnettomuuden jälkeen maata karsinassa yön yli ennen avun saamista.
”Siinä pehkuilla ehdin aika pitkälti ajatella asiat läpi”, hän kertoo.
Viimeiseksi ennen ambulanssin lähtöä ja nukutusta hän muistutti vaimoa teuraseläinten ilmoittamisesta järjestelmään.
”Aika pitkä kesäloma siitä tulikin”, Suutari pystyy toteamaan synkistä tapahtumista rauhallisesti.
”Siinä pehkuilla ehdin aika pitkälti ajatella asiat läpi.”
Tapaturman seurauksena Suutari halvaantui ja menetti pysyvästi kyvyn liikuttaa käsiään ja jalkojaan. Syksyyn asti hän oli vuodelevossa, mistä pääsi elokuun lopulla kokeilemaan sähköpyörätuolia ja siirtymään vähitellen siihen. Kotiin hän palasi jouluna. Paluuta viivytti remontti, jota talo vaati pyörätuolielämän mahdollistamiseksi.
”Tehtiin luiskaa, levennettiin ovia, vaihdettiin lattiamateriaalia ja remontoitiin kylpyhuone sekä sauna”, Suutari listaa.
Hän osallistui itse koko ajan aktiivisesti suunnitteluun, tukenaan kokeneet sosiaalityöntekijät, jotka osasivat ohjeistaa apuvälineiden ja etuuksien hankkimisessa. Nyt takana on muutama kuukausi uudenlaista arkea kotona.
”Oli kuin pelastus, kun Marko tuli takaisin kotiin. Kaikki tilan hoitoon liittyvä oli minulle vierasta, traktorillakin ajaminen piti opetella”, huokaa vaimo Minna Suutari.
Hän on kiitollinen avusta, jota sai tapaturman jälkeen tilan ja asioiden hoitamiseen muun muassa naapureilta sekä pariskunnan aikuisilta lapsilta.
”Piti vain keksiä, keneltä mitäkin apua kannattaa pyytää. Aina en voinut kysyä Markolta sairaalasta neuvoa, sillä se olisi ollut hänelle liian raskasta”, hän kertoo.
”Tällaisessa tilanteessa huomaa, miten tärkeitä verkostot ovat. Niitä ei ole koskaan liikaa”, Marko Suutari lisää.
”Tällaisessa tilanteessa huomaa, miten tärkeitä verkostot ovat. Niitä ei ole koskaan liikaa.”
Kotitaloon piti tehdä iso remontti, jotta liikkuminen sähköpyörätuolilla onnistuu. Kuva: Mikko NikkinenVammautumiseen liittyvien rutiinien hoitaminen vie nykyisin ison osan Marko Suutarin päivistä, mutta lisäksi hän seuraa aktiivisesti uutisia ja osallistuu tilan hoitamiseen kaikin mahdollisin tavoin. Hän pystyy käyttämään älypuhelinta ja myös tietokonetta äänikomennoilla.
”Työnjohtamista tämä on nykyisin, muutos on käynnissä. Tässä olisi hyvät mestat jonkun jatkaa. Omilla lapsilla on jo muut omat kuviot, eikä maatalous bisneksenä houkuttele heitä.”
Karjasta luopuminen oli heti onnettomuuden jälkeen selvää. Vaimo oli aiemmin opiskellut itselleen uuden ammatin ja siirtynyt tilan ulkopuolelle töihin. Lypsykarja oli silloin vaihtunut emolehmiin ja tilan toiminta suunniteltu isännän yksin hoidettavaksi.
Emolehmien lisäksi tilalla oli maatilamajoitusta sekä noin 60-päinen katras lampaita.
Jalostuksellisesti arvokkaat emolehmät siirtyivät sujuvasti eteenpäin lihatalon avustuksella ja lomitusapu toimi hyvin.
Tilan peltojen viljely jatkuu isännän johdolla ja urakoitsijoiden avustuksella ainakin tämän kesän. Kotieläimistä jäljellä on yhdeksän lammasta, jotka hoitavat ympäristösopimuksella perinnemaisemaa saaressa. Myös majoitustiloja ja retkiautoa vuokrataan edelleen.
”Pohdinnassa on koko ajan, mitä jatkossa pystyisin tekemään”, Suutari toteaa.
”Pohdinnassa on koko ajan, mitä jatkossa pystyisin tekemään.”
Älypuhelinta on on mahdollista käyttää äänikomennoilla. Kuvassa somepäivitys Marko Suutarin vierailusta umpihankihiihdon MM-kisoihin Pudasjärvelle. Kuva: Mikko NikkinenMarko Suutarilla oli myös kaksi hevosta, joista toinen on yhä hänen omistuksessaan, mutta hoidossa muualla.
”Sitä on kyllä ikävä, että saisi laittaa stetsonin päähän ja ratsastaa paimentamaan karjaa. Hyväpäinen hevonen on siinä hommassa kuin toiset aivot”, Suutari sanoo haikeutta äänessään.
Hän toteaa kuitenkin, että ei ole tavannut elää ennenkään kovin paljon menneessä. Nyt se on tärkeää selviytymisen kannalta. Lisäksi pitkä urheilutausta kestävyyslajien parissa on kasvattanut kärsivälliseksi, mistä mies on saanut hoitajiltakin kehuja.
”Totesin nopeasti, että kiukkuaminen ei auta. Sen verran on kilpailuviettiä, että haluan selvitä näissä kisoissa nykyisilläkin avuilla”, Suutari sanoo.
”Koko yrittäjätaipaleen olen kisannut vähintään itseni kanssa, ehkä joskus liikaakin”, mies pohtii.
Muita yrittäjiä hän haluaa muistuttaa pitämään vakuutukset kunnossa.
”Sekä pakolliset että vapaaehtoiset. Se helpottaa paljon sitten, jos vahinko sattuu. Siltä puolen asiat ovat edenneet nyt sujuvasti. Tämäkin skenaario pitäisi jokaisen yrittäjän ottaa huomioon, vaikka se vaikeaa onkin.”
”Totesin nopeasti, että kiukkuaminen ei auta. Sen verran on kilpailuviettiä, että haluan selvitä näissä kisoissa nykyisilläkin avuilla.”
Marko Suutari ohjaa sähköpyörätuolia leukansa avulla. Kuva: Mikko NikkinenKotiinpaluun yhteydessä ensimmäisten hankintojen joukossa oli oma nelivetoinen inva-auto, jonka ansiosta liikkuminen paikasta toiseen ei ole ulkopuolisesta kyydistä kiinni.
”Sillä pääsemme vapaasti esimerkiksi kauppaan, kyläilemään ja kokouksiin, mikä on mielenterveydelle tosi tärkeää”, Minna Suutari sanoo.
Marko Suutarilla on lukuisia luottamustoimia muun muassa maatalous- ja vesistöasioihin liittyen. Osasta hän on luopumassa, mutta tilalle on jo tullut uuttakin. Hänet valittiin kevään kuntavaaleissa Taipalsaaren valtuustoon.
”Monta kertaa aiemminkin oli kysytty, mutta nyt päätin suostua.”
Yksi tavoitteista on yrittäjyyden lisääminen kunnassa. Myös matkailussa hän näkee vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
”Esteettömyyttäkin tietysti ajattelee nykyisin enemmän kuin ennen.”
Kesän tuleen vettä rakastavan miehen mieli halajaa Saimaalle. Siksi suunnitelmissa on siihen sopivan veneen löytäminen.
”Se pitää järjestää, on ihan pakko”, Marko Suutari toteaa vakaasti.
Vaimo tunnustaa, että joissakin kohdin hän saattaisi luovuttaa, mutta puoliso pysyy vahvana.
”Kompromissien kautta mennään sitten eteenpäin”, Minna Suutari toteaa.
Avustettuna mies on jo ensimmäisen pyörätuolikevään aikana ehtinyt muun muassa käydä moottorikelkka-ajelulla, vierailla umpihankihiihdon MM-kilpailuissa suojelijan roolissa ja tehdä jopa avustajan kanssa puutöitä. Parhaillaan pohdinnassa on keino dronen lennättämiseen.
”Ideoita pitää kehitellä sitä mukaa, kun asiat etenevät. Ei tässä paikoilleen olla jämähtämässä.”
Vaimon sairausloma päättyy toukokuun lopussa. Hänen tavoitteenaan on palata ainakin osittain töihin.
”Haluaisin vähän jotakin omaa myös”, hän pohtii.
Yhteisiä haaveita ovat esteetön retkeilyauto sekä syksyllä ehkä ulkomaan matka. Mutta ensin tavoitteena on päästä käymään omalla mökillä Saimaan saaressa.
Marko Suutari
57-vuotias maatalousyrittäjä Taipalsaarelta
Menetti käsien ja jalkojen liikuntakyvyn työtapaturmassa viime kesänä
Useita luottamustoimia, tuore kuntavaltuutettu
Johtaa tilaa edelleen
Keskittyy menneen sijaan tulevaan ja pohtii aktiivisesti ratkaisuja, jotka mahdollistavat toimintaa vammoista huolimatta.
Perheessä vaimo ja kolme aikuista lasta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
