Suomen ainoa sokeritehdas jyskyttää nyt yötä päivää: Rekka ajaa pihaan joka kahdeksas minuutti

Sucroksen sokeritehtaan juurikaspihalla käy vilske. Rekat jyrräävät ajoneuvovaa’alta joko näytteenottoon tai suoraan kippaamaan lastiaan. Luulisi, että tällä automäärällä syntyisi sumia, mutta ei – säännöt ovat selvät ja koreografia toimii kuin tanssi.

Tehtaan käyntikausi alkoi tänä vuonna 4. lokakuuta ja jatkunee marraskuun loppupuolelle, Sucroksen maatalousjohtaja Fanni Heinonen kertoo. Sinä aikana pihaan ajaa täysperävaunullinen rekka keskimäärin joka kahdeksas minuutti yötä päivää.

Juurikasta leikataan joka tunti noin 320 tonnia, joten puskurivarastoa on päivällä kerrytettävä hiljaisempaa yöaikaa varten. Liikenne pihassa ei tosin lopu yölläkään.

Tehdas työllistää ympäri vuoden 80 henkeä. Käyntikaudella väkeä tulee 20 lisää, ja töitä tehdään kolmessa vuorossa.

Fanni Heinonen kertoo, että juurikkaan keskisadosta odotetaan keskimääräistä parempaa. Kuva: Carolina Husu

Säkylän tehdas on ainoa Suomessa jäljellä oleva juurikassokeritehdas. Sinne ajetaan raaka-ainetta pisimmillään Pohjanmaalta asti. Muita juurikkaan viljelyalueita ovat Satakunta, Turun ja Salon seutu, Häme ja Uusimaa.

Satoa tuodaan jonkin verran omilla autoilla tai lähiseudulta myös traktoreilla, mutta pääosa kuljetuksista on Sucroksen järjestämiä.

Kuljetusalueita on seitsemän, Heinonen kertoo. Jokaisella alueella juurikasajot suunnitellaan erikseen.

Tänä vuonna tehtaalla otettiin käyttöön uusi Agrilog-kuljetusjärjestelmä. Sen myötä ajantasainen kuljetussuunnitelma on entistä tarkemmin koko ketjun tiedossa. Lisäksi viljelijä saa nyt tiedon satomäärästään lohkokohtaisella tarkkuudella.

Frans Markula tuo rekkakuormaa tehtaalle. Autovaa’an jälkeen hän hoitaa itse näytteenoton kuormasta. Kuva: Carolina Husu

Juurikkaan matka läpi tehtaan on monivaiheinen.

Ensin auto punnitaan ajoneuvovaa’alla. Sama toistuu pois ajettaessa. Erotus kertoo, paljonko tavaraa tehtaalle jää.

Seuraavaksi otetaan näyte, josta määritetään hinnoitteluun vaikuttavat puhtaus ja sokeripitoisuus. Viljelijä valitsee itse oman näytteenottoprosenttinsa.

Kuorma kipataan kentälle tai suoraan kuljetussuppiloon, josta se etenee pesuun. Matkalla siitä erotellaan kivet, ruoho ja mahdollinen metalli.

Pesusta juurikas siirtyy leikkuriin, jossa se pilkotaan suunnilleen ranskanperunan kokoisiksi suikaleiksi. Ne siirtyvät uuttotorniin, jossa niistä uutetaan sokeri.

Jäljelle jäänyt leike menee rehuksi karjatiloille. Sokerimehu taas siirtyy puhdistukseen, haihdutukseen ja keittoon. Keiton aikana sokeri kiteytyy.

Kiteytynyt sokeri lingotaan, kuivataan ja seulotaan. Säkylästä se lähtee säiliöautoilla tai suursäkeissä muun muassa elintarviketeollisuuden tarpeisiin.

Osa sokerista toimitetaan Kirkkonummen Porkkalaan. Siellä siitä valmistetaan erilaisia sokerituotteita ja pakkaaminen hoidetaan.

Juurikassuikaleet siirtyvät uuttotorniin. Kuva: Carolina Husu

Sokerijuurikasta kasvaa Suomessa tänä vuonna 8 800 hehtaarilla. Ala on totuttua pienempi energiakriisin vaikutusten takia.

Heinonen uskoo uuden toimialasopimusratkaisun kannustavan juurikkaanviljelyyn. Tulevan vuoden hinnoista sovittiin MTK:n kanssa jo heinäkuussa, ja perushintaan tuli historiallisen suuri, lähes 10 euron korotus. Ensi vuoden perushinta on nyt 42 euroa tonnilta.

Satotason ennustetaan tänä vuonna olevan parempi kuin pitkän ajan keskiarvo, joka on 38,5 tonnia hehtaarilta. Alueellinen vaihtelu tosin on suurta, pääasiassa sen mukaan, miten sateita kasvukauden aikana saatiin, Heinonen kertoo.

Suomen sokeriomavaraisuus on noin 40 prosenttia. Sucros kampanjoi alan kasvattamiseksi ja uusien tuotajien saamiseksi.

”Kotimaiselle sokerille on selkeä kysyntä”, Heinonen kertoo. ”Lisäksi varsinkin tämän vuoden tapahtumat maailmalla ovat nostaneet uuteen valoon sen, mikä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitys todella on.”

Sokerinteosta jäljelle jäävä leike menee kotieläintiloille rehuksi. Kuva: Carolina Husu