Some nosti minilehmät suosioon Pohjois-Amerikassa: Maailman pienin nauta painaa vain 40 kiloa

Sanotaan, että rapakon takana kaikki on suurempaa.

On kuitenkin asioita, jotka ovat myös huomattavasti pienempiä.

Somessa leviävät kuvat pörröisistä minilehmistä, sohvilla pomppivista vuohista ja herkkua pöydästä kerjäävistä minipossuista ovat kiihdyttäneet minikokoisten eläinten suosiota Pohjois-Amerikassa.

Niitä on tuotu näytille myös Toronton maatalousmessuille.

Hinnat kertovat kysynnästä. Toronton uutisissa miniaasien kasvattaja Kim Furches kertoo myyneensä Yhdysvalloissa viimeisimmän miniaasinsa 7 500 dollarilla.

Suosituimpia minieläimiä ovat miniatyyrivuohet. Erityisesti Nigerian kääpiövuohet ovat kysytty rotu pienkarjan harrastajien keskuudessa.

Lapsille suunnatussa ”kotieläintarhassa” ovat samassa laumassa niin naudat, vuohet, lampaat kuin alpakatikin. Kuva: Tuulikki Viilo

Osa haluaa lehmästä puhtaasti lemmikin.

Kanadassa maa on kallista, joten karjanpitoon soveltuvan alueen hankkiminenkaan ei suinkaan ole kaikkien ulottuvilla. Pieniä lehmiä voidaan pitää pienemmillä tonteilla. Osalle niiden työläys tulee kuitenkin yllätyksenä.

Kaikki minilehmät eivät suinkaan ole lemmikkejä. Esimerkiksi herefordista on luotu lihantuotannossa suosittu pienoisversio.

Minirotuihin kuuluu myös Suomessakin tavattu irlantilaisrotu dexter.

Toronton maatalousnäyttelyn mininaudat ovat tuskin kookasta lammasta isompia.

Lehmät ovat kääpiözebuja. Zebujen pienoisversio ei ole mikään silittelyvimmassa luotu näennäislehmä, vaan oikea, intialainen nauta.

Niiden hindin kielinen nimi, nadudana, tarkoittaa pientä karjaa. Kääpiözebu on oikeastaan sateenvarjokäsite, johon kuuluu useampia rotuja.

Maailman pienimmän naudan titteliä hallitsee kääpiözebuihin kuuluva Manikyam. Vain 40 kiloa painavan Manikyamin rotu on Intian Keralasta kotoisin oleva vechur.

Moni koirakin jättäisi tämän lehmän koossa toiseksi: Manikyamin korkeus on 61 senttiä. Pienen kokonsa vuoksi piskuisia zebuja on voitu kasvattaa ja pitää myös temppelialueilla.

Aikuiset kääpiözebut painavat 140—230 kiloa. Mitä vanhempi zebu on, sitä isompi on myös kyttyrä.

Silityksiin soveltuvia eläimiä kierrätetään lasten ja nuorten ihmeteltävänä eri tapahtumissa.

Pienen matkan päässä ayrshiret seisovat näyttelykehässä valtavat utareet pullottaen.

Tuntuu erikoiselta ajatella, että ihminen muokkaa aina eläimen mieleisekseen: Maitoa varten löytyy omansa, lihalle omansa — ja silityksille omansa.