Lehmä pysyy sorkkahoitotelineessä rauhallisesti paikoillaan. Sorkkaa leikkaamassa Juho Laamanen. Kuva: Mikko NikkinenParikkalaKivuton askel on naudan hyvinvoinnin perusta –sorkkahoito voi pelastaa teurasautolta
Sorkkahoitajan vierailu palkitsee usein karjanomistajan paremmin liikkuvina eläiminä.TilaajalleRyöppy lastuja lentää ilmaan, kun sorkkahoitaja Jouko Laamasen kulmahiomakone osuu lehmän sorkkaan parikkalalaisen maitotilan pihamaalla.
Laamanen leikkaa sorkan pintaa kynnen lyhentämiseksi sekä tarkistaakseen, näkyykö sorkassa haavaumia tai muuta huolestuttavaa.
Suurimmalle osalle eläimistä siistiminen riittää. Koneen lisäksi hoitajat vuolevat sorkkaa aina myös käsin.
”Haluan saada holvia syvemmäksi ja nähdä tarkemmin”, Laamanen sanoo. Liian lyhyeksi ja ohueksi nirhaamista hän karttaa.
Sorkkahoitaja on karjatiloille tärkeä kumppani, sillä hän pitää lehmät jalkeilla ja hyvinvoivina. Sorkkaongelma johtaa herkästi myös muihin vaivoihin.
”Tietäähän sen itsekin. Jos on vähän aikaa nilkka kipeä, niin kohta kipu onkin jo persuksissa”, Laamanen kuvailee.
”Kun sorkissa on vikaa, syönti ja tuotos laskevat sekä hedelmällisyys kärsii. Vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin tilan taloudenkin kannalta”, digipalveluiden ja data-analytiikan tuotepäällikkö Elina Paakala Fabalta kertoo.
”Vaikutukset ovat merkittäviä niin hyvinvoinnin kuin tilan taloudenkin kannalta.”
Pahimmillaan eläin joudutaan poistamaan vakavien sorkkaongelmien seurauksena.
”Kyllä se monesti palkitsee, kun hoidon jälkeen saa jonkun eläimen takaisin liikkumaan. Tärkeä ammattikunta”, kiittelee maidontuottaja Kari Matikainen.
Hän itse hoitaa sorkkia vain satunnaisissa akuuteissa tapauksissa.
Laamanen käy Matikaisen tilalla Parikkalassa keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Yleisin hoitotahti on kolmesti vuodessa, mutta Laamanen pitää määrää tärkeämpänä säännöllisyyttä.
”Olosuhteet vaikuttavat niin paljon”, hän toteaa.
”Kyllä se monesti palkitsee, kun hoidon jälkeen saa jonkun eläimen takaisin liikkumaan. ”
Lappeenrantalainen Laamanen kiertää hoitamassa sorkkia Etelä-Karjalassa sekä naapurimaakunnissa. Mukana kulkevat poika Juho sekä hydraulinen hoitoteline.
Yhden naudan sorkkien hoito valmistuu kahdelta mieheltä muutamassa minuutissa, jos erityisiä ongelmia ei ole.
Telineessä lehmä pysyy toimenpiteen ajan tukevasti paikoillaan, samoin hoidettava jalka. Näin työ on turvallista sekä hoitajalle että eläimelle. Teline myös keventää merkittävästi fyysisesti raskasta työtä.
Mahdolliset vaaratilanteet sorkkahoidon yhteydessä ajoittuvat nykyään yleensä siihen, kun eläin tulee telineeseen tai lähtee siitä. ”Tai ote lipeää koneesta”, Laamanen lisää. Hänen yli 30 vuoden uralleen on osunut kaksi pidempää sairaslomaa.
Sorkkaterveys Suomessa
Suurin osa sorkkahoitajista ja pieni osa karjatiloista käyttää Faban Sorkkamobiili-sovellusta, jolla hoidon yhteydessä tehdyt havainnot kirjataan.
Tiedot tallentuvat sekä Minun Maatilaani että Nasevaan.
Noin 60 prosenttia hoidetuista lehmistä on terveitä.
Yleisimpiä vaivoja ovat valkoviivan repeämä, vertymät anturassa ja kantasyöpymä.
Vakavien tarttuvien tautien osuus on Suomessa edelleen pieni, kunkin osuus on alle kaksi prosenttia hoidetuista eläimistä.
Sorkkasairaus oli vuonna 2024 poiston syy 3,3 prosentilla ensikoista ja 5,4 prosentilla vanhemmista lehmistä.
Lähde: Faba ja Pro Agria
Käsin vuolemalla saa syvennettyä sorkan holvikaarta. Kuva: Mikko NikkinenSorkkaongelmia on kaiken ikäisillä naudoilla, mutta vanhemmiten niiden riski kasvaa. Sorkkien hoitamisen lisäksi jalkojen terveyteen vaikuttavat ruokinta ja olosuhteet.
”Yksi kriittinen kohta ainakin meillä on se, kun hiehot siirtyvät kuivikepohjalta pihattoon”, tunnistaa Matikainen.
Sorkkien mahdollisiin haavaumiin Laamanen suihkuttaa hoitavaa ainetta. Vaikeimmissa tilanteissa jalkaan liimataan puinen kenkä korottamaan sorkan tervettä puoliskoa. Näin kipeä puoli saa toipua rauhassa.
Paraneminen on monesti nopeaa. ”Voi olla, että kolmen viikon jälkeen ei huomaa enää, kumpi puoli oli kipeä”, Jouko Laamanen sanoo.
Sorkkia hiotaan ensin kulmahiomakoneella, ja vuollaan sitten käsin. Kuva: Mikko NikkinenTyö on nykylaitteillakin sen verran fyysistä, että kaksikko hoitaa mieluiten maksimissaan noin yhden robotillisen verran lehmiä päivässä.
”Sadan lehmän päivistä palautuminen alkaa olla ainakin minun ikäiselle raskasta”, 60-vuotias Jouko Laamanen toteaa.
Hän päätyi sorkkahoitajaksi alanvaihtajana 1990-luvun laman aikaan. Vuosien varrella hän on opettanut taitojaan työn ohessa myös muutamille opiskelijoille.
”Jos osaat jotain, ja olet jo 60-vuotias ukko, mikset siirtäisi osaamista eteenpäin”, Laamanen toteaa.
”Voi olla, että kolmen viikon jälkeen ei huomaa enää, kumpi puoli oli kipeä.”
Runsaat pari vuotta työssä on kulkenut mukana oma poika. 23-vuotias Juho Laamanen on kiinnostunut jatkamaan yrityksen, Kaakon sorkkurien, toimintaa.
Taustalla on hitsaajan koulutus. ”Se on oikeastaan aika hyvä pohja tähän työhön, koneiden huoltoon ja kulmahiomakoneen käyttöön”, Jouko Laamanen toteaa.
”Opettelu vie noin puoli vuotta, ja nopeus alkaa kertyä sen jälkeen.”
Valtaosa karjatiloista käyttää sorkkahoidossa ulkopuolista ammattilaista. Isoimmilla tiloilla yleistyy myös malli, jossa kalusto ja osaaminen hankitaan tilalle, Paakala kertoo.
Sorkkahoitaja Jouko Laamanen on viihtynyt työssään jo yli 30 vuotta. Taustalla tyytyväinen asiakas Kari Matikainen. Kuva: Mikko NikkinenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
