Tuottaako nurmisiemenseoksen valinta haasteita? Nämä asiat asiantuntija neuvoo ottamaan pellolla huomioon: ”Ensisijainen tekijä on talvenkestävyys”

Nurmiseoksia tilalleen hankkivalla viljelijällä on mistä valita.

Joskus voi tuntua, että liiankin kanssa.

Siemenpakkaamoilta on mahdollista tilata myös tilakohtaisia nurmiseoksia. Miten omille pelloille sopiva seos kannattaisi valita?

Takana on hankalia vuosia: haasteena ovat olleet niin talvituhot kuin kuivuuskin.

Emme voi ennustaa, mitä seuraavat vuodet tulevat olemaan. Keskitien valinta onkin riskien hallintaa, pohtii ProAgrian nurmentuotannon asiantuntija Anu Ellä.

Yksi ensisijainen tekijä on talvenkestävyys. Talven kannalta timotei on usein järkivalinta.

Ellä aloittaisi suunnittelun tarkastelemalla omia peltoja. Esimerkiksi eloperäisille maille nurmipalkokasveja ei juuri kannata laittaa.

Sen jälkeen Ellä kehottaa miettimään, mitkä ovat olleet omien peltojen isoimmat ongelmat. Jos kuivuus on rajoittanut satoa, kannattaa varmistaa, että seoksessa on riittävästi syväjuurisia kasveja.

Heinäkasveista syväjuurisia ovat nurminata, ruokonata ja koiranheinä. Ruokonadassa ja koiranheinässä kannattaa kuitenkin välttää liioittelua.

Syväjuurisia ovat myös nurmipalkokasvit ja timotei. ”Jos suinkin omaan ruokintastrategiaan soveltuvat apilat ja sini- sekä rehumailainen, näillä lannoitteiden hinnoilla suosittelen käyttämään niitä.”

Nurmipalkokasvit kokivat kuitenkin ennätykselliset tuhot viime talvena. Myös englanninraiheinä kärsi pahoista tuhoista. Nyt on jokaisen harkinnassa, miten tulevaan varautuu.

”Ajatellaanko, että tämä oli se pahin mahdollinen vai mennäänkö 10 vuoden keskiarvolla?”

Englanninraiheinä kestää kuivuutta paremmin kuin timotei. Sen juuristo on matala, mutta laaja.

Toisinaan joku saattaa julistaa tietyn kasvin tai seoksen ehdottomasti parhaaksi. Koko Suomeen ei kuitenkaan ole yleispätevää sääntöä, Ellä muistuttaa. Havaintoja on tehtävä niissä olosuhteissa, joissa asuu.

Suomessa peruskasvina on yleensä timotei ja sen lisäksi eri kasveja, joiden menestystä tarkastellaan tilakohtaisesti.

Alueelliset erot ovat suuria. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalta löytyy seutuja, jotka eivät herkästi kärsi kuivuudesta. ”Jos jääpolte on ongelma, timotein lisääminen on perusteltua. Jos tullaan kuiville savimaille — jollaisilla itse asun — suurella timotein määrällä ei pärjää.”

Pilkunviilausta ei kannata ruveta tekemään, Ellä sanoo. ”Sen ei tarvitse olla niin vaikeaa. Pelto ratkaisee.”

Monipuolisissa seoksissa osa lähtee yleensä hiipumaan ja toiset valtaavat alaa. Kasvit valitsevat paikkansa.

Havainnoinnin merkitys korostuu monilajisissa seoksissa. ”Jos sama seos laitetaan kymmenelle tai sadallekin lohkolle, se näyttää jokaisella vähän erilaiselta.”

Laatu kannattaa optimoida eläinlajin mukaisesti. Vaatimukset riippuvat siitä, onko kyseessä esimerkiksi lypsy- vai emolehmäkarja. Kuidun ja raakavalkuaisen määrää kannattaa miettiä heti seosta rakentaessa, koska ne riippuvat pitkälti kasvilajista.

Mistä tahansa seoksesta saat korkean ja alhaisen D-arvon rehua, Ellä muistuttaa.

Kannattaa myös miettiä nurmikierron pituutta, hän suosittelee. Jos tavoitteena on viiden vuoden kierto, viidennen vuoden kasvusto ei todennäköisesti näytä yhtään samanlaiselta kuin ensimmäisen vuoden.

Jotta satoa saadaan täysmittaisesti, helpointa on mennä 3—4 vuoden kierrolla.