

Maatalous taistelee vakavien kannattavuusongelmien kanssa eikä tilanteeseen ole näköpiirissä nopeita ratkaisuja. Hallitusneuvotteluista on tihkunut tietoja, että siellä kaavaillaan kymmenien miljoonien eurojen leikkauksia maa- ja metsätaloudesta
”Olemassa olevista viljelijätuista ei ole varaa leikata”, totesi ykskantaan MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila keskiviikkona MT Live -lähetyksessä.
Monien investoineiden tilojen talous on suuren velkamäään takia tiukoilla.
”Jää nähtäväksi, haluaako uusi hallitus toteuttaa jonkinlaista velkaantuneille tiloille tarkoitettuja tilojen vakauttamisohjelmaa. Olen kuullut huhuja, että tällaista suunnitellaan”, Marttila sanoi.
Vakauttamisohjelma merkitsisi rahan siirtoa jostain muualta, vaikka paras olisi, jos kyettäisiin löytämään uutta rahaa. Liikkumavaraa Marttilan mukaan löyytyy, jos halutaan. Hän myös muistutti, että vakauttamisohjelmia on lähimenneisyydessä ollut, joten työkalut ovat jo olemassa.
Edellisten ohjelmien rahat kohdentuivat Marttilan mukaan todennäköisesti oikein ja halutuille tiloille. Mutta jos jaettavaa on vain muutamia 10 miljoonia euroja, siitä ei yhdelle tilalle kovin paljon jää.
Mitkä olisivat tuhoisimmat leikkaukset, Marttilaa haastatellut MT:n toimituspäällikkö Stina Haaso kysyi.
Marttila vertasi tilannetta korttitaloon. On oltava todella tarkkana, jos esimerkiksi tuista aiotaan jotain leikata. Ensinnäkin EU-osarahoitteisista nipistäminen on vaikeaa. Jos päätettäisiin leikata kansallisista tuista, se olisi raju poliittinen valinta. Valtiovarainministeriökin on todennut raportissaan, että siitä seuraisi tuotannon keskittyminen.
”Huonoilla alueilla viimeisille tuottajille kuolinisku. Haluaako hallitus lähteä tälle tielle?”
”Nykymaailmassa ympäristö- ja ilmastomaataloudelle on jäätävä rooli mutta pitää tulla tuloksia. ’Hömppä’ suljettaisiin näin pois.”
Marttilan mukaan on oikea tavoite kohdentaa tukia aktiivitiloille. Aktiivitilan määrittely tuottaa päättäjille päänvaivaa mutta Marttilalta määritelmä tulee kuin apteekin hyllyltä: tila tuottaa jotain, jolle on markkinoita. Tuote voi olla esimerkisi ruokaa, energiaa tai kuitua mutta myös ilmasto- ja ympäristötekoja, joita tehdään suunnitelmallisesti, valvotusti tuloksellisesti.
”Nykymaailmassa ympäristö- ja ilmastomaataloudelle on jäätävä rooli mutta pitää tulla tuloksia. ’Hömppä’ suljettaisiin näin pois.”
Marttilaa haastatellut MT:n toimituspäällikkö Stina Haaso kysyi, mitä pitäisi tehdä nykytilanteessa, jossa tuottajat ja teollisuus jäävät vahvan kaupan jalkoihin.
Asialla tulee ja voidaan tehdä jotain, jos vaan poliittista tahtoa on riittävästi, Marttila totesi. Hän huomautti, että kaupan tiukka ote ruokamarkkinasta ei ole vain Suomen vaan koko Euroopan ongelma.
Kaupan asemaa voidaan suitsia Marttilan mielestä muun muassa ottamalla kaikki reilujen ruokamarkkinoiden direktiivin sallimat keinot elintarvikemarkkinalaissa käyttöön. Kilpailulain osalta tavoitteeksi otetaan, että sitä uudistetaan pienten ruoka-alan yritysten eli maatilojen ja tavarantoimittajien aseman parantamiseksi.
”Prosessi vaan käyntiin”, puheenjohtaja lähetti päättäjille terveisiä.
Kolmas asia, johon pitää Marttilan mielestä puuttua, on hankintalaki ja ennen kaikkea julkiset hankinnat.
”Siellä ei ole armoa tunnettu suomalaista ruuantuottajaa kohtaan.”
”Ruokavientiin lisää paukkuja ja kunnianhimoisia tavoitteita. Nämäkin vahvistavat suomalaisen ruuan tekijöiden asemaa kotimaisilla markkinoilla ”, Marttila lisäsi.
Ruuan hinta on kääntynyt laskuun. Kestävätkö tuottajat tämän? Haaso kysyi.
Marttila on ruuan hintojen laskua enemmän huolissaan tuottajahinnoista. Viljan ja maidon tuottajahinnat ovat jo alamäessä ja samoja merkkejä on tuotteessa kuin tuotteessa.
Tuottajahinnat ehtivät kääntyä hieman parempaan ennen alamäkeä, mutta hyvän tilanteen olisi pitänyt kestää vuoden verran, jotta tilat olisivat saaneet toimintaansa vakautettua, Marttila sanoo.
”Nyt on tosi huonoja merkkejä markkinoilla.”
”Kaiken tämän sähläyksen keskellä on syytä pysähtyä miettimään, mikä on kansallinen tahtotila tästä 10–20 vuotta eteenpäin?”
Siitä vallitsee suurin piirteinen yhteinen näkemys, että huoltovarmuuden takia Suomessa tuotetaan ruokaa.
”Mutta millaisilla rakenteilla? Kuka omistaa maat, sijoittajatko? Ovatko viljelijät tulevaisuudessa peltojen vuokraajia? Onko rakennekehityksellä joku raja?” Marttila heitteli kysymyksiä ilmaan.
MTK:n puheenjohtaja muistutti jo vuonna 2009 tulleessaan ensimmäistä kertaa valituksi pestiin todenneensa, että pitkällä aikavälillä tavoitteena on päästä eroon maataloustuista.
”Että jonain päivänä markkinat toimisivat niin hyvin.”