Komealupiini on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa päästää ympäristöön, eikä tuoda Suomeen, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa. Kuva: Petteri Kivimäki
Viljelijä tyrmistyi ely-keskuksen ehdotuksesta ottaa vastaan lupiinien saastuttamaa maata
Viljelijä Mikko Lehmonen hämmästelee ely-keskuksen näkemystä, jonka mukaan komealupiini tuhoutuu peltoon sekoitettuna. Kyse on vieraslajista, jonka levittäminen on lailla kielletty.Tilaajalle
”En kai minä omalle maalleni lupiinikasvustoa halua”, sanoo rautalampelainen Mikko Lehmonen (oik.) Konnekoskentiellä. Seuraan liittyi naapuri Ari Helminen. Kuva: Petteri KivimäkiRautalampelainen viljelijä Mikko Lehmonen sai Pohjois-Savon ely-keskuksesta yhteydenoton, jossa tiedusteltiin mahdollisuutta siirtää tilan viereisen Konnekosken tien kunnostustöistä kertyvä maa-aines Lehmosen pellolle.
”Meillä on 170 vuotta pelloilta kiviä kerätty ja rikkaheiniä yritetty hävittää. Nyt viranomaiset odottavat, että otan sinne vastaan kivistä, lupiinien siemenien valtaamaa maata.”
Tien varsilla kukoistavat runsaat kasvustot komealupiinia, joka on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Sitä ei saa pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, välittää tai muuten luovuttaa. Maanomistaja on vastuussa lupiinin tuhoamisesta omilla maillaan.
Viranomaisen edustaja tuntui Lehmosen mukaan olevan aika tietämätön siitä, mitä ruoantuotannossa olevalla pellolla tapahtuu.
”Hän [viranomainen] esitti, että lupiinin valtaama maa-aines olisi kätevä siirtää pellolleni, koska aktiivisena viljelijänä 'niittelen tai teen jotain' pellollani. Näin lupiini tuhoutuisi parhaiten.”
”Nyt viranomainen haluaa itse levittää haitallisen vieraskasvin pelloille. Ja maksattaa torjunnan viljelijällä.”
Viranomaisilta tuntuu Lehmosen mukaan unohtuneen myös se, että ojanpiennarmaan mukana pellolle kulkeutuisi roskaa. Pahimmillaan mukana voisi olla alumiinitölkkejä, jotka silppuuntuisivat rehun sekaan aiheuttaen naudoille kivuliaan kuoleman.
”Satoa koitetaan saada, mutta lupiineja pitäisi peltoon ottaa kasvamaan. Viljelijä saa heti sanktioita, jos jotakin ympäristö- tai muita toimenpiteitä jää toteuttamatta. Nyt viranomainen haluaa itse levittää haitallisen vieraskasvin pelloille. Ja maksattaa torjunnan viljelijällä.”
Lehmonen olisi ollut valmis ottamaan maata käyttöönsä toisaalle täytemaaksi, mutta lupiinien vuoksi se ei ole mahdollista.
”Pelloilleni se maa kuitenkin halutaan kärrätä.”
”Tiettävästi lupiini tuhoutuu pelloilla niittämisen ja kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta tehokkaasti.”
Pohjois-Savon elyssä tiehanketta johtaa projektipäällikkö Jouni Saunamäki. Hän toteaa, että alueen viljelijöitä on lähestytty rakennuttajan konsultin toimesta tarjoten maansiirtosopimusta.
”Maan vastaanotto on aina maanomistajalle vapaaehtoista”, korostaa Saunamäki. Hän ei osaa tarkentaa sitä, mistä linjaus lupiinien tuhoamisesta viljellyillä pelloilla on peräisin.
”Meidän alueellamme tätä ei ole aiemmin kokeiltu. Tiettävästi lupiini tuhoutuu pelloilla niittämisen ja kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta tehokkaasti”, Saunamäki sanoo.
Saunamäen mukaan lupiinia kasvavaa maa-ainesta ei voi siirtää minne tahansa. Hänen mukaansa lupiineista ei ole tarkoitus tehdä maanomistajille ongelmaa.
”Meillä ei kuitenkaan ole sellaisia maakaatopaikkoja, jossa kaikki lupiinia kasvava maa saadaan käsiteltyä. Jos maanomistajilta ei saada lupaa viedä maata pelloille, se varastoidaan ojien pientareille. Loputtomasti maata ei voida siinä säilöä.”
Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta liikennevastuualueen ympäristöasiantuntija Suvi Nirkko kertoo, että lupiinien valtaaman maan siirtäminen pelloille on virastossa hyväksytty käytäntö, kunhan maansiirron kriteerit täyttyvät.
”Pellon tai muun alueen soveltuvuus ylijäämämaiden hyödyntämiseen tulee varmistaa myös kunnan ympäristöviranomaiselta. Esimerkiksi pohjavesialueilla massojen hyödyntäminen ei ole sallittua”, Nirkko selvittää.
Tietöiden yhteydessä kertyvää maa-ainesta voidaan siirtää pelloille esimerkiksi maan muotojen korjaamiseksi.
”Tienvarsien maata ei siis vain kärrätä pelloille, vaan maanomistaja ratkaisee, onko maalle todellista käyttöä.”
Nirkon mukaan luomuviljelyssä oleville pelloille lupiinin valtaamaa maata ei viedä.
”Lupiinin on todettu tukehtuvan kyntämisen ja torjunta-aineiden käytön myötä pelloilla”, sanoo Nirkko.
”Tulee muistaa, että haitallisen vieraslajin tietoinen levittäminen on lailla kiellettyä.”
Luonnonvarakeskuksen tutkija Pentti Ruuttunen ei kannata lupiinia kasvavan maan siirtämistä pelloille. Käytäntö vaikuttaa hänen mukaansa kyseenalaiselta.
”On yllättävä tieto, että ely-keskuksissa toimitaan näin. Tulee muistaa, että haitallisen vieraslajin tietoinen levittäminen on lailla kiellettyä”, hän sanoo.
Komealupiinin siemenet pysyvät itämiskykyisenä jopa vuosikymmeniä.
Komealupiinin siemenet pysyvät itämiskykyisenä jopa vuosikymmeniä. Kuva: Markku VuorikariSäännöllinen, 2–3 kertaa kesässä tapahtuva niitto ja kasvinsuojeluaineiden käyttö tuhoavat Ruutusen mukaan itäneet kasvustot, mutta eivät siemenpankissa maan uumenissa olevia siemeniä.
”Lupiinia kasvavan maan levittämisestä pellolle voi siten seurata pitkäaikainen ilmiö.”
Pahimmillaan koko pellon laajuudelle maanmuokkauksen myötä levinneet siemenet saavat vallan, jos pellon käyttötapa muuttuu ennen siemenpankin katoamista.
Maanomistaja on velvollinen tuhoamaan lupiinikasvustot. Lupiinia sisältävä maan levittäminen pellolle voi siten rajata pellon käyttöä jatkossa.
”Vaikeuksissa ollaan, jos peltoa ei niitetä tai muuten käsitellä muutamaan vuoteen ja lupiini pääsee itämään. Tässä puhutaan jopa pellon arvon alenemisesta”, Ruuttunen pohtii.
- Osaston luetuimmat
