Karjuporsaiden kasvatus tulisi kalliiksi teollisuudelle

Kirurgisen kastraation kieltäminen sianlihan tuotannossa aiheuttaisi noin 12,70 euron lisäkustannuksen karjua kohden sianlihaketjussa seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi alan teollisuus asiaa vuonna 2023 selvittäneessä työryhmäraportissa.

Investointikustannusten osuus summasta oli noin 4,7 euroa, muuttuvien kustannusten, kuten hajun määrityksen, alemman käyttöarvon ja alemman teuraspainon, osuus noin kahdeksan euroa, kertoi Porsaiden kastraatiosta luopumisen vaikutukset Suomen sikaketjussa -hanketta koordinoiva tutkimusprofessori Jarkko Niemi.

Eläintenhyvinvointilain mukaan porsaiden kirurginen kastraatio, eli kivesten poisto leikkaamalla, on tarkoitus kieltää vuoden 2035 alusta lähtien. Päätökseen kaavaillaan nyt kuitenkin muutosta lihateollisuuden aloitteesta. Vuoden 2027 alusta lähtien kastroinnissa on käytettävä paikallispuudutusta kipulääkityksen lisäksi. Moni tila käyttää puudutusta jo nyt.

Käytännön kokemuksia kastroimattomien karjuporsaiden kasvatuksesta teuraiksi sekä kastraatiosta luopumisen vaikutuksia kartoitetaan parhaillaan hankkeessa, joka jatkuu vuoden 2026 toukokuun loppuun. Tähänastisia tuloksia esiteltiin seminaarissa 2. huhtikuuta.

Hankkeessa arvioidaan tämän vuoden aikana, mitkä olisivat karjujen kasvatukseen siirtymisen taloudelliset vaikutukset Suomessa käytetyllä eläinaineksella. Toistaiseksi asiasta on vain ulkomaisiin tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa, Niemi kertoo.

Alustavasti näyttää hänen mukaansa siltä, että tiloilla kasvatuksen yksikkötuotantokustannus olisi karjuilla merkittävästi alempi kuin leikoilla, mutta lisäkustannuksia tulee tuotantoketjun muissa vaiheissa.

”Vielä on liian aikaista sanoa, mikä on lopputulos”, hän täydentää.

Karjujen kasvatus ilman kastrointia vaatii sikojen pitämistä sukupuolittain erillään tuotantoketjussa, mikä osaltaan lisää kustannuksia. Karjuilla on myös leikkoja ja imisiä suurempi tarve välttämättömille aminohapoille, mikä asettaa ruokinnalle lisävaatimuksia. Tällä voi olla kahdenlaisia vaikutuksia.

”Yhtäältä jos karjuille tarvitaan valkuaispitoisempaa rehua, se on kalliimpaa. Toisaalta jos valkuaispitoisemmalla rehulla saadaan lihakkaampia ruhoja, se nostaa karjunruhojen arvoa”, Niemi sanoo.

Karjujen kasvatuksessa on riski joidenkin yksilöiden lihassa esiintyvään karjun hajuun, joka vaikeuttaa lihan käyttöä.

Mikäli karjuja kasvatetaan teuraaksi, teurastamolla on seurattava karjunhajun esiintymistä. Hajun tunnistuksen kustannukset ovat eri menetelmillä noin 1–2 euroa ruhoa kohden.

Aukotonta tekniikkaa karjunhajun tunnistamiseen teurastamolla ei ole toistaiseksi onnistuttu kehittämään, joten osa lihasta tulisi pystyä ohjaamaan sille sopivaan käyttötarkoitukseen, mikä aiheuttaa lisätyötä.

Karjunhajuisen lihan käyttämistä hankaloittaa hajun lisäksi rasvan pehmeämpi koostumus. Käyttö vaatisi uudenlaista reseptiikkaa ja tuotteiden testaamista.

Riskiä karjunhajuun on saatu vähennettyä geneettisesti niin, että sitä esiintyy enää noin 1-3 prosentissa karjuista, totesi kirjallisuuskatsausta esitellyt tutkija Maija Karhapää Lukesta.

Rokotteella tehtävä immunokastraatio pienentää karjunhajun riskin alle yhteen prosenttiin eläimistä. Rokote aiheuttaa lisää kustannuksia kasvatukseen ja aiheuttaa myös työturvallisuusriskin, kun kookkaita sikoja rokotetaan ennen teurasikää.

Kastroimattomuudella on kirjallisuuden perusteella myös etuja. Työmäärä vähenee, kun kastrointien tekeminen jää pois. Myös antibioottien tarve vähenee ja rehua kuluu vähemmän, sillä karjuilla on parempi rehuhyötysuhde ja ne kasvavat muita porsaita nopeammin.

Pitkähäntäisten karjujen ryhmäkasvatuksesta on olemassa hyvin vähän kokemusta ja tutkimustietoa. EU-maista vain Suomessa ja Ruotsissa sikojen häntiä ei katkaista lainkaan, muissa maissa häntien katkaiseminen on hyvin yleistä.

Alan kirjallisuuden mukaan riski aggressiiviseen ja seksuaaliseen käytökseen on suurempi karjuilla kuin muilla porsailla.

Tätä voidaan osin ehkäistä riittävällä tilalla, sukupuolten erikseen kasvattamisella sekä vapaalla ruokinnalla.

Selvityshankkeessa viime vuonna toteutetuissa tilaseurannoissa oli mukana viisi sikatilaa ja runsaat 900 porsasta.

Sen tulosten mukaan karjut olivat loppupunnituksessa leikkoja painavimpia ja karjujen rehuhyötysuhde oli parempi. Häntäterveys oli karjuilla huonoin, ja karjuilla oli eniten myös vakavia tappelusta johtuvia vaurioita. Sukupuolten erot häntäterveydessä olivat melko pieniä. Eroja oli ehjissä hännissä ja pienissä vaurioissa. Hylkäyksiä ruhoihin tehtiin eniten leikoilla.

Juttua täsmennetty 11.4. klo 17.02. Poistettu muotoilu ”Suomi ja Ruotsi ovat EU-maista ainoat, joissa valtaosaa sikojen hännistä ei katkaista”, koska siitä saattoi saada väärän käsityksen, että Suomessa ja Ruotsissakin osa sikojen hännistä katkaistaisiin. Näin ei ole.