Viljantuotanto ei lyö leiville keskisatoja tuottamalla – näiden asioiden on oltava kunnossa, jos satoa halutaan tonni tai kaksi lisää

Viljan hinnat liikkuvat ylös ja alas, kun taas viljelyn kustannukset hinautuvat pikkuhiljaa koko ajan ylöspäin.

Sadon onnistumisia tarvitaan, jotta viljelyn nouseviin kustannuksiin voidaan vastata ja viljelystä saadaan edes vähän enemmän kannattavaa. Kasvukauden sääolosuhteet vievät kuitenkin yhä useammin pohjan hyviltä sadoilta.

Yhtälö on hankala, mutta ratkaisuihin on tartuttava ja vältettävä negatiiviseen kierteeseen joutumista.

Kun puhutaan satotasojen nostosta, puhutaan samalla viljelyvarmuuden parantamisesta. Viljelyvarmuutta kuvastaa viljelyssä onnistuminen ja hyviin satoihin pääseminen eri vuosina ja erilaisissa olosuhteissa.

Käytännössä on kyse siitä, miten hyvin peltolohkot toimivat sään äärioloissa, johtavat liian veden pois ja toisaalta pidättävät vettä kuivissa oloissa.

Sääriskien hallintaa on myös se, että viljelyssä on erilaisia kasveja eri kasvuominaisuuksineen ja -rytmeineen eikä viljely nojaa vain yhden kortin varaan, esimerkiksi vain kevätviljoihin.

Oheisesta kuviosta nähdään, että vuosina 2014–2021, eli kahdeksan vuoden ajan, kevätviljojen taloudellinen tulos oli yhtäjaksoisesti tappiollinen.

Vuonna 2022 päästiin voitolliseen tulokseen sadon onnistumisen ja viljan hinnan voimakkaan nousun myötä sekä siksi, että kaikki kustannusten nousut eivät vielä silloin realisoituneet, vaan näkyvät vuoden 2023 voimakkaasti tappiollisessa tuloksessa.

Kuviossa vuoden 2024 tulos on laskennallinen ennakkotulos, jossa vehnän hinnaksi on arvioitu 230 euroa tonnilta ja sadoksi 3,7 tonnia hehtaarilta. Tällä satotasolla ja kustannuksilla tulos jää tappiolliseksi.

Viljantuotanto ei lyö leiville keskisatoja tuottamalla. Satojen pitäisi olla 4 500–5 000 kiloa hehtaarilta, jotta viljantuotanto näillä hinta- ja kustannussuhteilla saadaan paremmin kannattavaksi.

Se tarkoittaa runsaan tuhannen kilon parannusta valtakunnan keskisatoihin, jotka ovat noin 3 600 kiloa hehtaarilta.

Satokilpailut osoittavat, että viljoilla on potentiaalia aina yli 8 000 kilon hehtaarisatoihin asti.

Tuhannen lisäkilon tuottaminen ei välttämättä vaadi panosten kasvattamista. Jo sillä tehdään parempaa tulosta, että satsaukset kohdistetaan peltolohkoille ja kasvustoihin, joissa on vastetta odotettavissa.

Tämä edellyttää, että viljelyn perusasiat, kuten peltojen ojitus, kalkitus ja maan rakenne ovat kunnossa, käytössä on laadukas kylvösiemen ja satoisa lajike uudemmasta päästä, ja että kylvöillä ollaan oikeaan aikaan, riittävän ajoissa kevätkosteutta hyödyntäen.

Joka vuosi, normaalisääoloissakin, kevätviljojen satopotentiaalista jää hyödyntämättä vähintään viidennes.

Mutta kuinka pitkälle hyvää satoa kannattaa tavoitella? Taloustieteilijät sanovat, että biologisen optimin tavoittelu on mielekästä vain silloin, kun tuotantopanokset ovat ilmaisia.

Taloudellisesti mielekäs tuotanto asettuukin tuotantofunktion S-käyrällä alueelle ennen biologista optimia, jossa tuotantopanosten käytöllä vielä saadaan vastetta, mutta missä kustannukset eivät nouse sadon arvoa korkeammiksi.

Tällä alueella lisäkilojen saaminen jo hidastuu ja vaikeutuu. Silloin korostuu viljelijän ammattitaito.

Siinä ei satotasojen nostoon enää riitä hyvä maan pH tai ojitus, vaan on haettava ratkaisuja toimenpiteiden ja tuotantopanosten käytön oikea-aikaisuudesta sekä siitä, että saadaan peltolohkon jokainen osa tuottamaan paremmin.

Tavoitteena on realisoida mahdollisimman suuri osa siitä satopotentiaalista, joka on tarjolla kylvöhetkestä lähtien.

Kirjoittaja työskentelee kehityspäällikkönä Pro Agria Keskusten Liitossa.