Milloin keinokastelu kannattaa? Jopa 100 000 euron hankintahinta asettaa rajoja investoinneille

Sään ääri-ilmiöt yleistyvät, eikä alkukesän kuivuus ole vieras asia suomalaisilla maatiloilla. Pahimmillaan edellisten kasvukausien aikana kuivuus on tuhonnut vilja- ja rehusadot tiloilla totaalisesti.

Maataloustuotannon heikon kannattavuuden myötä viljelijöitä on kehotettu tunnistamaan omaan yritystoimintaansa liittyvät riskit ja etenkin sääolosuhteiden luomaan riskiin on yrittäjien mukaan hankalaa reagoida.

Peltojen kosteusolosuhteisiin kasvukauden aikana on pyritty vaikuttamaan pääasiassa säätösalaojituksen sekä altakastelun avulla.

Center pivot -kastelujärjestelmä toiminnassa Loimaalla.  Kuva: Sanne Katainen

Varsinainen peltojen keinokastelu on edelleen harvinaista eikä käytössä olevia laitteistoja Suomesta juuri löydy. Pellolla ympyrää kiertävän Center pivot -kastelulaitteen voi kuitenkin kohdata Siementila Salolla Loimaalla. (MT 29.5.)

Salon siementilalla kastelulaitteen avulla saadaan kerralla sadetettua 23 hehtaarin ala, joka on huomattavasti keskikokoista peltolohkoa suurempi ala.

Peltolohkojen keskikoko Suomessa vuonna 2020 oli 3,18 hehtaaria, joten kastelulaitteelle soveltuvia suuria peltokokonaisuuksia ei joka tilalta löydy.

Kastelulaitteiston perustamis- ja ylläpitokustannuksiin vaikuttaa peltolohkokoon lisäksi oleellisesti saatavissa olevan veden määrä, joten jokien ja muiden luontaisten vesistöjen varsilla piilee suurin potentiaali kastelujärjestelmille.

Sään ääri-ilmiöiden jatkuessa peltojen keinokastelulaitteistot alkavat olla yhä yleisempi näky myös suomalaispelloilla.  Kuva: Sanne Katainen

Keskilohkokokoa ja tilusrakennetta parantavat tilusjärjestelyhankkeet ovat yksi mahdollisuus päästä tilatasolla suurempiin lohkokokoihin ja samalla parantaa keinokastelumahdollisuutta.”Tilusjärjestelyhankkeiden yhteydessä ei ole muistaakseni kertaakaan noussut esiin kiinnostusta kastelua mahdollistavien lampien tai muiden vastaavien rakennelmien tekemiseen”, sanoo tilusjärjestelyistä vastaava johtaja Timo Potka Maanmittauslaitokselta.

Potkan mukaan kosteudenhallinnassa yleistyneitä säätösalaojia pyritään sen sijaan hyödyntämään hankkeissa ahkerasti.

Keinokastelun yleistymisen suurimpana esteenä koetaan kuitenkin lohkokoon sijaan olevan laitteiston hankinta- sekä ylläpitokulut.

Jopa 100 000 euron hankintahinta asettaa rajoja investoinnin kannattavuudelle. Sopivilla peltoalueilla satotason nosto ja erityisesti vuotuisen minimisadon määrän nousu kannustaa investoimaan.

Useissa lajikekokeissa ja tutkimuksissa viljakasvien satopotentiaalin arvioidaan Suomessa olevan 10 000 kiloa hehtaarilta, mutta toteutuneet keskisadot jäävät alle viiteen tuhanteen kiloon hehtaarilta.

Suurin yksittäinen satotasoa rajoittava tekijä maaperän kasvukunnon ohella on vesi, tai pikemminkin sen puute. Kasvin sadonmuodostuksen kannalta kriittisimpään aikaan on usein lämmintä ja kuivaa, joten suuren sadon potentiaali menetetään jo kasvukauden alkupuoliskolla.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen luoteisosissa keinokastelua harjoittavilla tiloilla on kastelulaitteistoa hyödynnetty myös lannoitukseen. Parhaimmillaan hehtaaria kohti käytetyt typpikilot ovat puolittuneet satotason pysyessä ennallaan.

Keinokastelulla saatava suurempi satotaso ja matalampi lannoituskustannus tukevat kallista investointia.