Greta-emakko ottaa rauhallisesti roolinsa kiipeilytelineenä. Kuva: Tero Pajukallio
Nygårdin maatiaispossut saavat tonkia ulkona läpi vuoden – "Harva ravintola arvostaa laatua niin paljon, että haluaisi maksaa siitä”
Nygårdin sikatila joutuisi lopettamaan, jos Suomessa todettaisiin afrikkalaista sikaruttoa ja sen seurauksena astuisi voimaan sikojen ulkonapitokielto.TilaajalleSund
Ronja Brennerin ja Andreas Norlundin siat ovat tehneet selvää jälkeä vehnäpellosta, jonne ne tuotiin elokuun alussa. Yli polven korkuinen kasvusto on syöty ja maa käännetty tehokkaasti. Kuva: Tero PajukallioNygårdin metsäpossutilan (Nygårds Skogsgrisar) uteliaina röhkivät siat jolkottelevat katsomaan aidan taakse kokoontunutta joukkoa.
Yli satakiloista Greta-emakkoa muiden touhuaminen ei kiinnosta. Se kulkee ylväästi sikojen joukossa, töytäisee voimakkaasti isäntää ja jatkaa matkaansa.
Greta laumoineen on rodultaan ruotsalaisia linderödin maatiaissikoja, joissa on jäljellä pisara esi-isiensä metsäsikojen (skogssvin) verta. Sen huomaa erityisesti Gretan luonteessa, kertovat Ronja Brenner ja Andreas Norlund. Emakko vetäytyy omiin oloihinsa viikko ennen porsimista ja eikä siedä ihmisiä ympärillään neljään viikkoon porsimisen jälkeenkään.
Brenner ja Norlund pitävät pientä sikatilaansa Ahvenanmaan Sundissa. Siat elävät ulkona läpi vuoden kolmessa eri ryhmässä.
”Jos Suomessa todettaisiin afrikkalaista sikaruttoa ja sen seurauksena astuisi voimaan sikojen ulkonapitokielto, me joutuisimme lopettamaan tuotannon”, Brenner sanoo.
Jokaisessa ryhmässä on emakko ja eri-ikäisiä porsaita. Emakoita on nyt kolme. Emakko saa vuodessa yhden pahnueen, jossa on 8–14 porsasta. Lisäksi on kaksi karjua Fjalar ja Albert, joista jälkimmäinen on vasta kasvamassa tositoimiin.
Vain siitoseläimillä on nimet. Gretan johtama ryhmä on nimeltään ”joulukinkut”, Norlund sanoo puolileikillään. Siat menevät teuraaksi joulun alla. Sitten on ”skördefest” eli sadonkorjuujuhla, jonka lihat tulevat myyntiin vuosittain sopivasti syyskuun loppupuolella. Kolmas porukka ovat ”kottlet”, suomeksi kotletti.
Vaikka sikaryhmät on nimetty ”vain” käyttötarkoituksensa mukaan, Norlund ja Brenner ovat silminnähden ylpeitä sioistaan ja tuotantotavastaan. Jokaiselle possulle riittää rapsutuksia ja jokaisen yksilön elämänkaari tunnetaan tarkasti alusta loppuun.
Näitä on vaikea lähettää teuraaksi, Brenner myöntää. ”Silloin on muistettava, että kasvatamme näitä lihaksi.”
”Meille on tärkeintä laadukas liha ja se, että sioilla on hyvä elämä.”
”Jos Suomessa todettaisiin afrikkalaista sikaruttoa ja sen seurauksena astuisi voimaan sikojen ulkonapitokielto, me joutuisimme lopettamaan tuotannon.” Ronja Brenner
Peltoa on viljelyksessä 15 hehtaaria. Valtaosa rehuista ostetaan, säilörehu korjataan omilta pelloilta. Talvisin siat saavat murskattua ohraa, ruista ja vehnää. Säilörehua siat saavat vapaasti.
Lähikauppojen ylijääneet leivät ja vihannekset maistuvat myös Nygårdin sioille. Orklan sipsitehtaalta tulee ylijäämäperunaa joko pakasteena tai keitettynä.
Brenner ja Norlund esittelevät auliisti tilansa toimintaa ja sikojaan erilaisille ryhmille.
Kävijöille kerrotaan, miksi meidän tuottamamme liha on tavallista kalliimpaa, omistajapari selittää. Ulkoilevat siat tulevat teuraskypsiksi vasta 8–12 kuukauden iässä.
Toinen asia, jota vierailijoille avataan on, miksi Nygårdin possuissa on läskiä. Kun siat liikkuvat, niiden lihaksiin muodostuu rasvaa, joka antaa lihalle makua.
”Meille on tärkeintä laadukas liha ja se, että sioilla on hyvä elämä.” Ronja Brenner
Sikojen kasvatus alkoi Nygårdissa noin vajaa kahdeksan vuotta sitten.
Noin viisi prosenttia sianlihasta myydään ravintoloille ja loput suoraan kuluttajille omasta tilamyymälästä.
Ravintoloiden osuus on pieni, koska harva ravintola arvostaa laatua niin paljon, että haluaisi maksaa siitä, Norlund kertoo. Tilalla ei myöskään ole mahdollisuutta toimittaa tasaisesti lihaa koko ajan, koska teurasmäärät ovat pieniä. Vuosittain teuraaksi menee muutamia kymmeniä sikoja.
Suoraan tilalta ostava asiakaskunta on vakiintunut ja toistaiseksi kysyntää on. Taloustilanne on kuitenkin sellainen, että ihmiset jättävät ostamatta kalliimipia tuotteita. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä jotenkin myös metsäpossunlihan kysyntään, omistajat pohtivat.
Nygårdin siat teurastetaan lähiteurastamossa ja Norlund ja Brenner paloittelevat ruhot vuokratiloissa. Pääasiassa myydään joko puolikkaita tai neljäsosaruhoja.
Jotain sesonkituoteita kuten kyljyksiä tai joulukinkkuja myydään erikseen. Joulukinkut ovat yleensä nelikiloisia ja kilohinta 25 euroa.
Kysyttäessä tilan liikevaihtoa Norlund vastaa, ettei se ole paljoa plussalla. Sianlihantuotanto ei yksin elätä: Nordlund on päivätöissä Ahvenanmaan suurimmassa kanalassa ja Brenner eläinlääkäriklinikalla.
Päivät venyvät väistämättä pitkiksi. Nytkin kello lähentelee yhdeksää illalla ja Nordlundin on lähdettävä kylvötöihin.
Myös sika toisensa jälkeen jolkottaa määrätietoisesti pois.
On iltaruokinnan ja nukkumaanmenon aika, omistajat selittävät. Greta on jo vallannut yhden suojista itselleen.
- Osaston luetuimmat
