Kuiva ja kuuma kesä runtelee kaalitilan satoa – kohonneita tuotantokustannuksia ei pysty viemään lopputuotteen hintoihin

Maanantaiaamupäivä 22.8. toi kauan kaivatun sateen Nurmijärvellä sijaitsevan Vaihian kaalitilan pelloille. ”Pelastus”, kuvailee Sami Vaihia mittariin kertynyttä 15 millimetrin sademäärää.

Kaalinviljely ei ole helppo laji, kun kuivat kesät eivä enää tunnu olevan pelkkä poikkeus, Vaihia toteaa.

Kuivuus ja helle ovat huono yhdistelmä. Kuivuus tietää sitä, että peltoja pitää kastella. Vaihian tilalla kaaleja kasvaa 14 hehtaarilla ja kasteluputkia on vedetty tänä kesänä parin kilometrin verran. Pysyviä putkistoja ei voi rakentaa, koska maa käännetään joka syksy. Putkien vetäminen vaati työvoimaa ja aikaa, joita kasvinviljelytilalla on muutenkin kesällä niukasti.

”Iso säästö, jos vesi tulee taivaalta.”

Luonnonvesi on muutenkin tykkivettä parempi, koska se tulee eri tavalla kasvuston päälle, Vaihia selittää.

Kuivuus yhdessä kuumuuden kanssa aiheuttaa satotappioita niin laatuun kuin määrään, hän kertoo.

Ylimääräisiä menoja ja menetyksiä ei kaivata, sillä tuotantopanosten hintojen nousu tuntuu kaalinviljelijän kukkarossa kuten muuallakin maataloudessa. Esimerkiksi pahvilaatikon, johon kerätään kaalia, hinta on noussut 30–40 senttiä, Vaihia kertoo.

Yhteen laatikkoon mahtuu 8 kiloa kukkakaalia. Jos kukkakaalin hinta kaupassa on esimerkiksi 6 euroa kilolta ja laatikko maksaa tuottajalle noin 1,40 euroa, niin polttoaineille, lannoitteille, energialla, siemenille, kasvuturpeelle ja palkkoihin ei paljon jää.

Kohonneita kustannuksia ei pysty siirtämään suoraan lopputuotteen hintaan, Vaihia kertoo. Tuoretuotteiden tuottajahinta heiluu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun markkinoilla on ruuhkaa, hinta laskee joskus hyvinkin rajusti.

Esimerkiksi keräkaalin tuottajahinta on tällä viikolla noin 60–80 senttiä kilolta. Kukkakaalin vaihtelu on tätäkiin suurempaa, Vaihia kertoo.

Tänä kesänä tilalla aukaisi ovensa ensimmäistä kertaa kaalikioski. Siellä on itsepalveluperiaatteella myynnissä kaaleja mutta myös jonkin verran lähiauleen muita tuotteita: esimerkiksi perunaa, kananmunia ja hunajaa.

Kaalikioskissa on tarjolla paitsi Vaihian kaaleja myös saatavuuden mukaan muita lähialueen tuotteita.  Kuva: Kimmo Haimi

”Kioskissa kaalin hinta lähentelee kaupan hintoja”, Sami Vaihia sanoo. Moni asiakas on jopa sanonut, että myytte liian halvalla”, lisää Vaihian sisar Anna Saarnisto.

Kioskin lisäksi kaaleja on myynnissä kolmessa lähialueen kaupassa sekä useissa Reko-ringeissä Uudellamaalla pääkaupunkiseutua myöten. Kaaleja toimitetaan myös yhteen tukkuun.

Kaalinviljely on hyvin käsityövaltaista aina kylvöstä korjuuseen. Vaihian tilalla töitä tekevät Samin ja hänen sisarensa lisäksi heidän vanhempansa. Palkattuja työntekijöitä on kaksi, joista toinen on ympäri vuoden. Lisäksi yksi ulkopuolinen huolehtii Reko-ringin tilaukset matkaan. Muutamia nuoria on aina kesätöissä ja esimerkiksi agrologiopiskelijoita tekemässä työharjoittelujaan.

Tärkein myyntikanava on Wihuri-konserniin kuuluva Metro-tukku, koska se vetää säännöllisesti, Vaihia kertoo. Kesällä on muitakin tukkuja, joihin viedään pääsääntöisesti kukkakaalia. Lisäksi Vaihia käy Helsingissä tukkutorilla viemässä torimyyjille kaalia kahtena aamuyönä viikossa.

Satokausi alkoi varhaiskaalilla ja -kukkakaalilla. Sitten tulivat varsiparsakaali ja -kukkakaali, joita oli tänä kesänä ensimmäisen kerran kokeilussa. ”Jännittävä kokeilu”, Saarnisto kertoo.

Varhain keväällä varsiparsa ei paina juuri mitään ja sen korjuu ja pakkaaminen on ”varsinaista näpräämistä”.

”Kun ajattelee, että yksi ihminen kerää sitä puoli päivää ja toisen puoli päivää pakkaa ja lopputukoksena on 300 pussia, josta saa noin 600 euroa niin miettii, että onko tässä mitään järkeä, jos vertaa, että samassa ajassa saa korjattu nelisen tuhatta kiloa keräkaaleja”, Vaihia sanoo.

Lisäksi tilalla viljellään parsakaalia, erivärisiä kukkakaaleja tuttu valkoinen mukaan lukien, kyssäkaalia, suippokaalia ja lehtikaalia. Kaikkiaan erilaisia lajikkeita on noin 10, esimerkiksi lehtikaalia kolmea erilaista.

Vaihian tilalla kasvaa kymmenkunta erilaista kaalilajiketta. Lehtikaalejakin on kolmea sorttia. Kuva: Kimmo Haimi

Satoa korjataan lokakuulle, jolloin on talvikaalin vuoro. Viime vuonna tosin nostettiin vielä kukkakaalia marraskuussa, Anna Saarnisto muistuttaa.

Määrällä ei pääse hieromaan käsiään, Vaihia toteaa. Peltoalaa pitäisi pikemminkin vähentää kuin kasvattaa ja toimintaa selkeyttää. Toisaalta laaja valikoima hieman kasvattaa tilipussia, sillä pelkkä peruskaali ei riitä. Esimerkiksi Reko-rinkien ja Kaalikioskin asiakkaat haluvat erikoisuuksia.

Todennäköistä on, että ensi kesänä kokeillaan taas jotain uutta. ”Onkohan varsiparsaa punaisena tai lilana?” sisarukset pohtivat.

Kahvipöydällä on pienen pieni vesimeloni. Saarnisto nappaa sen käteensä ja sisarukset purskahtavat nauruun. Kyseessä ei ole minilajike vaan kesän kokeilujen yksi tulos. ”Näitä on hoivattu”, Saarnisto hymyilee.

”Näitä on hoivattu”, Anna Saarnisto nauraa pieneksi jääneitä vesimeloneita.  Kuva: Kimmo Haimi

Kaiken muun kiireen keskellä kasvihuoneessa olevia vesimeloneita ei ole ehditty kastella riittävästi, joten koko on jäänyt pieneksi.

Mistä tietää, milloin pieneksi jääneet melonit ovat kypsiä. ”En tiedä”, Saarnisto huikkaa samalla, kun kastelee hoidokkejaan.

Saarniston perässä vesimelonien keskellä tallustelee Aatu-koira. Voisiko siitä kouluttaa melonikoiran, joka oppisi tunnistamaan kypstä tuoksusta? Eniten hyötyä Aatusta olisi, jos se kykenisi löytämään kukkakaalipellolta valmiit kaalit, Saarnisto sanoo leikillään.

Voisiko Aatu-koira oppia haistamaan kypsät vesimelonit tai kukkakaalit, Anna Saarnisto pohtii puoliksi leikillään.  Kuva: Kimmo Haimi

Lue myös:

Etelä-Pohjanmaa tulvii: Viljan kuivauksesta satasien kulu

Viileä kesä tuottaa hyvälaatuisia vihanneksia ‒ sadosta tulossa viimevuotista laadukkaampi

Sademäärissä eri puolilla Suomea jopa 100 millimetrin eroja: Uudellamaalla puidaan vauhdilla, märkyys vaikeuttaa pelloille pääsyä Etelä-Pohjanmaalla