Syysohraa viljellään Suomessa vain 2000 hehtaarin alalla. Arkistokuva. Kuva: Kari Salonen
Syysviljoista haetaan turvaa sään ääri-ilmiöihin – ”Talvenkestävyyden pitää parantua”
Uusien lajikkeiden jalostamisessa ei voida ohittaa ilmastonmuutosta.TilaajalleLoimaa
Nyt testattavana olevan kevätvehnälajike Keilan sadon lisäys oli mittarilajikkeeseen nähden peräti 26 prosenttia, kertovat Tilasiemenen toimitusjohtaja Antti Ollila ja Siementila Salon perustajaosakas Markku Salo. Kuva: Heli LehteläSyysviljojen osuus Suomen vajaan miljoonan hehtaarin vilja-alasta on edelleen vaatimaton.
”Syysviljojen osalta voidaan todeta, että on eri asia paljonko niitä kylvetään ja kuinka monelta hehtaarilta lopulta korjataan satoa. Talvehtimiseen liittyy edelleen paljon riskitekijöitä. Tänä vuonna syysviljasatoa päästään korjaamaan noin 80 tuhannelta hehtaarilta”, arvioi Siementila Salon perustajaosakas Markku Salo.
Todennäköisesti syysviljojen viljelyalat tulevat kuitenkin kasvamaan tulevaisuudessa.
Salo muistuttaa sään ääri-ilmiöiden yleistyneen selvästi Suomessa viime vuosina. Ilmastonmuutos on tuonut mukanaan uudenlaisia haasteita. Panostamalla syysviljoihin, voi hajauttaa riskejä.
”Keväät ja alkukesät ovat muuttuneet yhä kuivemmiksi. Syysviljat pääsevät hyödyntämään kevätkosteuden heti, kun kasvukausi alkaa”, hän perustelee.
Ilmastonmuutos asettaa uudenlaisia vaatimuksia myös viljeltäville lajikkeille ja niiden jalostukselle.
”Lajikkeiden pitää pärjätä myös kevään kylmissä ja kuivissa olosuhteissa. Toisaalta myös talven- ja pakkasenkestävyyden pitää parantua yhä. Viljelijöille pitää saada varmuus siitä, että syysviljojen kylväminen kannattaa”, pohtii Tilasiemenen toimitusjohtaja Antti Ollila.
Toisaalta jo nyt Suomessa päästään viljelemään kevätlajikkeita, jotka vaativat pidemmän kasvuajan. Tällöin usein satopotentiaalikin on parempi, siinä päästään lähes syysviljojen tasolle.
”Tällainen on esimerkiksi meillä nyt testattavana oleva kevätvehnä Keila. Se vaikuttaa erittäin varteenotettavalta lajikkeelta ja jatkaa virallisissa lajikekokeissa. Sadon lisäys oli mittarilajikkeeseen nähden peräti 26 prosenttia. Tosin lukema perustuu vasta yhden vuoden kokeiluun”, Ollila kertoo
Salo huomauttaa, että vielä 30 vuotta sitten kasvukausi oli niin lyhyt, että tämän lajikkeen tuomista Suomeen ei olisi voinut ajatellakaan.
”Syysvehnän etu on, että se voidaan kylvää jopa ilman lannoitusta hyville maille. Jos talvehtiminen ei ole onnistunut, niin kalliita tuotantopanoksia ei ole mennyt hukkaan.”
Tilasiemen etsii muualta Euroopasta lajikkeita, jotka voisivat soveltua Suomen olosuhteisiin. Potentiaalisiksi katsottuja lajikkeita testataan usean vuoden ajan koeruuduilla. Syysviljojen koeruudut ovat Orimattilassa sekä Mellilässä Siementila Salolla. Kevätviljojen kokeet puolestaan Kauhajoella, Mellilässä ja Tervakoskella.
”Meiltä löytyy vähän vajaa 200 koeruutua syysviljoille ja yli 800 koeruutua kevätviljoille. Ne on kylvetty sellaiselle lohkolle, joka näyttää lajikkeiden erot. Syysviljat on kylvetty savimaalle. Kevätviljojen lohko on tänä vuonna kosteana pysyvää mustaa multaa, kokeet eivät voi mennä pieleen ainakaan maaperän vuoksi”, Markku Salo kertoo.
Hän painottaa, että luotettaviin tuloksiin voidaan päästä vasta useamman vuoden kokeilun jälkeen.
”Yhden kasvukauden tuloksesta ei voida vielä päätellä juuri mitään, sillä kasvukauden olosuhteet vaihtelevat meillä Suomessa suuresti”, Markku Salo toteaa.
Tilasiemenen omaa testausta tehdään yleensä 2‒3 vuotta.
”Sen jälkeen voimme arvioida lajikkeen olevan riittävän hyvä, että se voidaan siirtää virallisiin lajikekokeisiin.”
Lajike voi mennä hylkyyn niidenkin myötä.
”Jos tulee peräkkäin kolme kuivaa vuotta, niin korrenlujuus unohtuu jalostuksesta. Se muistuu mieleen vasta sitten, kun saadaan sateinen vuosi”, Salo muistuttaa.
Mikäli testattu lajike todetaan niin hyväksi, että se halutaan viljeltäväksi Suomessa, on sille vielä virallisen lajikekokeen jälkeen haettava Ruokavirastosta hyväksyntää Suomen lajikeluetteloon.
Vierekkäisillä koeruuduilla esimerkiksi eri lajikkeiden pituuserot on helppo havaita saman tien. Kuva: Heli LehteläSyysviljoista suosituin on syysvehnä, jota kylvetään yleensä 50‒100 tuhannelle hehtaarille.
”Syysvehnän etu on, että se voidaan kylvää jopa ilman lannoitusta hyville maille. Jos talvehtiminen ei ole onnistunut, niin kalliita tuotantopanoksia ei ole mennyt hukkaan”, Markku Salo huomauttaa.
Seuraavaksi suosituin syysvilja on ruis. Populaatioruista ja hybridiruista on Suomessa vuosittain kylvössä noin 20 tuhatta hehtaaria. Kolmanneksi suosituimmaksi on noussut ruisvehnä noin 8 000 hehtaarin alalla.
”Ruisvehnässä on kova satopotentiaali ja se talvehtii hyvin”, Ollila ja Salo pohtivat.
Syysohraa Suomessa viljellään vain 2000 hehtaarin alalla.
”Siitä ei ole vielä löytynyt tarpeeksi hyvää lajiketta”, Ollila tuumii.
Syyskauraakin on Suomessa kokeiltu, huonoin tuloksin.
”Se kestää vain viisi pakkasastetta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
