Rikkakananhirssistä ei päästä enää eroon
Eniten havaintoja rikkakananhirssistä on Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Varsinais-Suomessa.Tilaajalle
Rikkakananhirssi on maailman haitallisimpia rikkakasveja. Kuva on Etelä-Karjalasta syksyltä 2021. Kuva: Jaana KankaanpääMaailman haitallisimpiin rikkakasveihin kuuluvat rikkakananhirssi ja viherpantaheinä ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, eikä niistä enää päästä kokonaan eroon.
”Rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä ei pääse enää eroon. Molempia lajeja on tavattu Suomessa jo kauan ja leviämistä on tapahtunut laajalti. Näiden lajien siemen voi säilyä maaperän siemenpankissa kymmenenkin vuotta ja yksikin yksilö voi tuottaa jopa tuhansia siemeniä”, sanoo asiantuntija Sami Markkanen Ruokavirastosta.
”On tärkeää, että tietoisuus näistä lajeista leviää ja niiden kanssa osataan toimia oikein. Jos varhainen saastunta havaitaan ajoissa, voidaan selvitä kitkemällä kasvit pois. On myös rohkaisevia tapauksia, joissa monipuolisella ja sinnikkäällä torjunnalla vaikeitakin rikkakananhirssisaastuntoja on saatu hoidettua.”
Rikkakananhirssin, viherpantaheinän, sinipantaheinän, kehtokoison ja mustakoison levinneisyyttä on tutkittu Ruokaviraston neuvojarekisterin neuvojille tehdyssä kyselytutkimuksessa.
Kyselyn tuloksia on julkaistu viime vuonna Kasvinsuojelulehden numerossa kolme.
”Kyselytutkimuksemme osoitti, että monilla tiloilla kananhirssi oli tavattu jo yli 10 vuotta sitten. Niinpä laji on sinnitellyt jo tuon ajan monilla tiloilla. Ahvenmaalla kananhirssi on ollut vuosikymmeniä”, tutkimusprofessori Terho Hyvönen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.
Kyselyn tulosten mukaan rikkakananhirssistä on tehty havaintoja kaikista muista maakunnista paitsi Lapista, Keski-Pohjanmaalta, Pohjanmaalta, Keski-Suomesta ja Kainuusta.
Havaintoja oli 43 kunnassa. Eniten havaintoja oli Etelä-Karjalasta, Etelä-Savosta ja Varsinais-Suomesta.
Pantaheinähavaintoja tuli seitsemästä ja koisohavaintoja 12:ta kunnasta.
Rikkakananhirssin levinneisyyttä luonnehdittiin kyselyn vastauksissa tilakohtaiseksi, paikalliseksi tai satunnaiseksi. Pantaheinien levinneisyyttä pääosin satunnaiseksi.
”Vastausaktiivisuus oli suurin Kaakkois-Suomessa, mikä viittaisi siihen, että siellä lajit ovat laajasti levinneitä. Kananhirssiä on kautta Etelä-Suomen, mutta kuitenkin paikallisesti ja tilakohtaisesti”, Hyvönen sanoo.
Siitä kuinka monelle peltohehtaarille rikkakananhirssi tai viherpantaheinä ovat Suomessa levinneet ei ole arviota.
”Rikkakananhirssi on kuitenkin yleisempi kuin viherpantaheinä”, Hyvönen toteaa.
”Kulunut kasvukausi ei ollut yleisesti rikkakananhirssiä suosiva.”
Tänä kesänä rikkakananhirssistä ja viherpantaheinästä on puhuttu vähemmän kuin muutamana edellisenä vuotena. Se voi kertoa siitä, että lajit eivät ole tänä kesänä levinneet voimakkaasti.
”Keskusteluita näistä lajeista ja meille tulleita tiedusteluita on tänä vuonna tullut edellisvuosia vähemmän”, Hyvönen sanoo.
”Tämä voi johtua siitä, että vuosina 2025–2026 ei ollut vuosien 2023–2024 kaltaista lämpöjaksoa alkukesällä, joka suosii näitä lajeja. Myöskin torjunnassa ollaan valveutuneempia ja lajit osataan jo tunnistaa”, Hyvönen jatkaa.
”Kulunut kasvukausi ei ollut yleisesti rikkakananhirssiä suosiva. Se hyötyy, jos esimerkiksi kylvöissä on ongelmia ja viljelyksillä on aukkoja, jolloin aurinko pääsee lämmittämään maata luoden sille suotuisat olosuhteet”, Markkanen sanoo.
”Nämä lajithan ovat huonoja kilpailemaan, eli kun on vahvat kasvustot, ne jäävät ainakin pieniksi ja siementuotto vähäiseksi viljelykasvin varjostaessa niitä.”
Suhteellisesti eniten rikkakananhirssiä tavattiin Unkarissa ja Puolassa tuotetuissa siemenerissä.
Ruokavirasto ja Luke ovat selvittäneet rikkakananhirssin ja muiden rikkakasvien esiintymistä Suomeen ulkomailta tuoduissa siemenerissä.
Tutkimus on koskenut tuontieriä vuosina 2013–2024. Tuloksista on kerrottu aiemmin Kasvinsuojelulehdessä.
Rikkakananhirssiä ja viherpantaheinää esiintyi monien eri kasvilajien siemenerissä, tutkimuksessa selvisi.
Rikkakananhirssiä esiintyi tutkimuksen mukaan muun muassa aitohunajakukan, sinimailasen, puna-apilan ja keltasinapin siemenerissä. Viherpantaheinää puolestaan löytyi muun muassa keltamaitteen, rohtomesikän, ruistankion ja viljahirssin siemeneristä.
Rikkakananhirssiä tavattiin 32 siemenerässä 15 kasvilajilla. Tutkittuja siemeneriä oli yhteensä 3 520. Kaikkiaan niistä löytyi yhteensä 378 eri rikkakasvilajia tai sukua.
Suhteellisesti eniten rikkakananhirssiä tavattiin Unkarissa ja Puolassa tuotetuissa siemenerissä. Euroopan ulkopuolisissa maissa tuotetuissa siemenerissä rikkakananhirssiä oli muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa tuotetuissa erissä.
Rikkakananhirssiä ja muita vieraskasvilajeja ei voida kieltää siemeneristä lainsäädännön keinoin.
Sertifioitu kylvösiemen on vain yksi mahdollinen vieraskasvilajien leviämiskeino. Monilajisten niittykasviseosten eli niin sanottujen monimuotoisuusseosten tiedetään olevan yksi uusien rikkakasvilajien leviämisreitti Suomeen, Kasvinsuojelulehden artikkelissa kerrotaan.
Monimuotoisuusseoksissa on usein mukana esimerkiksi kukkakasveja, joille ei ole sertifiointivaatimuksia.
Lisäksi vieraskasvilajeja voi kulkeutua Suomeen myös rehujen välityksellä. Rehuista valvotaan vain hukkakaura linnunsiemenistä.
Siemenalalla on ryhdytty toimeen, Markkanen muistuttaa.
”Siemenerien maahantuojat ovat ottaneet vapaaehtoisia omavalvontanäytteitä ulkomaalaisista siemeneristä, joissa on suurempi mahdollisuus näiden lajien esiintymiseen.”
Jos omavalvonnassa löytyy näitä rikkakasvien siemeniä, eriä ei oteta vastaan tai ne palautetaan takaisin lähtömaahan.
Lisäksi Suomessa pyritään nyt tuottamaan entistä enemmän itse monimuotoisuusseoksissa tarvittavia lajeja, kuten hunajakukkaa, jolloin näitä lajeja ei tarvitse tuoda ulkomailta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
