

”Suomessa on valtavasti ihmisiä, jotka ruokkivat lintuja talvella. Jos kaikki ruokkijat saavat rikkakananhirssin linnunsiemensekoituksesta pihalleen, kuten minulle kävi, käsissä on valtava ongelma”, toteaa Orivedellä asuva Hilkka Vanhatalo.
Vanhatalo huomasi loppukesällä kasvimaansa laidalla oudon kasvin.
”Kasvi oli erittäin hankalana pidetty rikkakananhirssi. Tuntomerkit olivat selvät. Kukinto oli oudon näköinen haarova kiertotähkä eikä kasvin korsi ollut pyöreä vaan ovaalimainen. Tyvi on punertava. Kitkin tietysti heti kasvin kaikki kolme yksilöä pois.”
Ongelman alkuperä oli helppo selvittää, kasvia oli vain lähellä paikkaa, jossa Vanhatalo oli ruokkinut lintuja.
Vanhatalo otti havainnostaan yhteyttä Ruokavirastoon.
”Sieltä todettiin vain, että myytävien siemenseosten tutkiminen on liian työlästä eikä tutkiminen auttaisi mitään, koska laki ei määrittele rikkakananhirssiä vieraslajiksi”, hän kertoo.
”Siemenviljelijöilläkin on kaikilla seulat ja siemenkoostumuksen selvittäminen niiden avulla on helppoa. Ruokavirasto ei ole tehtäviensä tasalla, jos se ei ymmärrä teettää lakimuutosta ennen kuin nuo haitalliset rikkaruohot ovat levinneet koko maahan”.
Vanhatalo ilmoitti ongelmasta myös kauppaan, josta oli ostanut piensiemeniä sisältävää seosta.
”Heiltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta. Eikö vieraslajien leviämisestä ja hävittämisestä sekä hukkakauran, muumiotaudin, sikaruton, lehtokotiloiden tai koloradonkuoriaisen kanssa taistelusta ole opittu mitään”, hän ihmettelee.

Asiantuntija Sami Markkanen kertoo Ruokaviraston siemenyksikön saaneen kuluvana vuonna useita ilmoituksia rikkakananhirssistä.
”Niitä on löytynyt erityisesti monimuotoisuusseoksista ja ongelma on yhteinen kaikille siementen kauppaeriä maahantuoville yrityksille.”
Rikkakananhirssi on hyödyntänyt lämpimiä olosuhteita.
”Lämmin kesä ja alkusyksy olivat sille suotuisat. Ilmoituksia on tullut vuosittain enenevässä määrin”.
Markkanen muistuttaa, että rikkakananhirssiä ei ole kielletty lajina sertifioiduissa siemenissä. Se on rikkakasvi muiden joukossa. Siksi siementurvallisuuden parantamisessa avainasemassa ovat siementen maahantuojat ja pakkaajat.
”On tärkeää, että he ymmärtävät lajin haitallisuuden ja pyrkivät toimimaan siten, että kasvia ei esiintyisi Suomeen tuotavissa siementen kauppaerissä”.
Ruokaviraston rooli siementen turvallisuuden valvonnassa on Markkasen mukaan kapea. Useimmiten siementen kauppaerät on sertifioitu tuontimaassa. Virasto vain hyväksyy niiden todistukset, ei tee analyyseja uudestaan.
”Ruokaviraston siemenyksikkö tutkii pyynnöstä kauppaeristä rikkakananhirssin. Emme suorita säännöllistä valvontanäytteenottoa sen suhteen.”
Siemenyksikölle ilmoitetaan vain siemeneristä, joita käytetään siementuotannon kantasiemenenä, pakataan uudelleen Suomessa, käytetään siemenseoksiin tai tutkitaan laatuvaatimusten täyttymistä ylivuotisina.
”Näiden kauppaerien tiedot kirjataan viraston tietokantaan. Mikäli on tiedossa, että kauppaerässä on rikkakananhirssiä, ilmoitamme siitä maahantuojalle ja neuvomme joko lajittelemaan kauppaerän uudelleen tai lähettämään kauppaerän takaisin sen myyjälle. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin toimijalle vapaaehtoisia, emmekä voi kieltää maahantuojaa markkinoimasta erää.”

Markkanen huomauttaa, että Ruokavirastoon ei tule tietoa esimerkiksi sertifioiduista siemenistä, joita viljelijät tuovat ulkomailta omaan käyttöönsä. Myös pakkaamot voivat tuoda maahan sertifioitua siementä, josta ei ilmoiteta virastolle. Ulkomailta tuodut valmiit siemenseokset eivät pääsääntöisesti tule lainkaan Ruokaviraston tietoon.
Rikkakananhirssiä voi esiintyä myös maahantuotavissa rehuissa, joista ei lajin esiintymistä tutkita.
Esimerkiksi useat kukkakasvit, joita on usein mukana monimuotoisuusseoksissa, eivät ole siemenlainsäädännön alaisia. Näille lajeille ei ole sertifiointivaatimuksia.
”Kitkeminen on tärkeää, jotta rikkakananhirssi ei pääse pellon siemenpankkiin, josta se voi ilmestyä uudestaan vuosien päästä. Esimerkiksi välttämällä kyntämistä alueilla joissa on rikkakananhirssi voi välttää siemenpankin muodostumista”.
Ongelmakasvusto voidaan Markkasen mukaan hävittää paitsi kemiallisesti myös paalaamalla ja polttamalla paalit.