Lupiineita löytyy niin moneen lähtöön, että kasvi aiheuttaa välillä hämmennystä.
Lupiini on Suomessa määritelty haitalliseksi vieraslajiksi. Silti kaupassa saattaa törmätä kotimaisiin lupiinijauhoihin.
Sekaannusta aiheuttaa se, että lupiini-nimen alta löytyy itse asiassa keskenään varsin erilaisia kasveja.
Teiden varsia värittävä monivuotinen lupiini on viralliselta nimeltään komealupiini.
Haitalliseksi vieraslajiksi määriteltyä komealupiinissa ei hyödynnetä peltoviljelyssä.
Komealupiini on myös myrkyllinen sisältämiensä alkaloidien vuoksi.
Aivan tavatonta luonnonvaraisen lupiinin syötäväksi käyttäminen ei ole, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Marjo Keskitalo.
”Etelä-Amerikassa on yksivuotinen alkaloideja sisältävä lupiini, jota on perinteisesti pidetty purossa jonkin aikaa ja sitten syöty.”
Komealupiinin elintarvike- ja rehukäyttö Euroopassa ei ole sallittua eikä keinoja ole alkaloidien poistamiseksi.
”Ei ole mitään tutkimustuloksia siitä, että komealupiinia voisi hyödyntää näin.”
Luonnossa komealupiini vie elintilaa alkuperäiseltä eliölajistolta, kertoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Suomen ympäristökeskuksesta. ”Se on luonnossa kiistatta haitallinen.”
Lupiinien siitepöly voi myös haitata kimalaisia. On saatu viitteitä siitä, että lupiinin siitepöly saattaa olla kimalaisille myrkyllistä.
Suomessa myös viljellään lupiinia. Kaikki viljeltävät lupiinit ovat yksivuotisia.
Eniten viljellään sinilupiinia eli makealupiinia. Senkin kokonaisviljelyala on alle 100 hehtaaria.
Kapealehtinen sinilupiini on palkokasvi kuten härkäpapukin ja sitä voi käyttää elintarvikkeena, Keskitalo mainitsee. Esimerkiksi kaupassa myytävät suomalaiset lupiinirouheet ja -jauhot on tehty sinilupiinista.
Ulkomailta voidaan tuoda myös muun muassa valkolupiinista tehtyjä tuotteita.
Maapähkinäallergikoille sinilupiinin syöntiä ei suositella.
Se ei kuitenkaan sisällä haitallisia alkaloideja kuten komealupiini. Kotimaisia lajikkeita sinilupiinista ei ole.
Harvemmin pelloilla näkyy kelta- ja valkolupiinia, joista erityisesti jälkimmäistä käytetään tuorerehuna.
Lajikejalostusta tehdään Euroopassa eritoten Sveitsissä ja Italiassa. Siellä valkolupiini kiinnostaa soijan vaihtoehtona.
”Meille se on vähän myöhäinen”, Keskitalo valottaa.
Sini-, kelta- ja valkolupiini kasvavat komealupiinia heikommin. Ne eivät siis kykene komealupiinin tavoin levittäytymään tehokkaasti Suomen luontoon.
