Taina Juvonen Etelä-Karjalan maaseututoimesta toteaa, että tilanne rikkakananhirssin suhteen on hyvin huolestuttava. Kuva: Mikko Nikkinen
Rikkakananhirssi on rutkasti hukkakauraa vaikeampi viljan vihollinen ‒ "Tätä ei kitke pirukaan”
Havainnot maailman vaikeimpiin lukeutuvasta rikkakasvista ovat lisääntyneet viime vuosina. Avuksi kaivataan tehokkaita torjunta-aineita.Taipalsaari
Taipalsaarelainen viljelijä Juha Ahokainen on taistellut rikkakananhirssiä (etualalla) vastaan epätoivoisesti jo kahdeksan vuotta. Kuva: Mikko Nikkinen”Hukkakaura on ihan lasten leikkiä tähän verrattuna. Tätä ei kitke pirukaan”, toteaa taipalsaarelainen Juha Ahokainen epätoivoisena.
Hän taistelee pelloillaan jo kahdeksatta vuotta rikkakananhirssiä vastaan niittämällä kasvustoja toistuvasti. Kitkeminen on jo käytännössä mahdotonta.
Rikkakananhirssiä pidetään yhtenä maailman pahimmista rikkakasveista, sillä siitä on hyvin vaikea päästä eroon.
”Yksi kasvi voi pahimmillaan tuhota 15 hehtaaria”, Ahokainen sanoo.
Havainnot rikkakananhirssistä ovat lisääntyneet rajusti viime vuosina. Ensimmäisenä tulokas aiheutti riesaa Ahvenanmaalla. Nyt sitä löytyy jo Pohjois-Karjalan korkeudelta.
”Tämä on suuri ongelma. Tilanne on räjähtänyt käsiin viime vuosina. Tässä on melkoinen haaste tuleville vuosille ja vuosikymmenille”, toteaa Taina Juvonen Etelä-Karjalan maaseututoimesta.
Haitallisuudestaan huolimatta rikkakananhirssi tunnetaan vielä melko huonosti.
”Tietoisuutta pitäisi lisätä. Kun tätä löytyy, ollaan jo pulassa”, lappeenrantalainen viljelijä ja neuvoja Antti Huttunen lisää.
Hän tietää tiloja, joilla isoja onnistuneita vilja-aloja on jouduttu lopettamaan glyfosaatilla ja siirtämään kesannolle rikkakananhirssin vuoksi. Kesantoja joudutaan käsittelemään toistuvasti glyfosaatilla, sillä rikkakananhirssiä nousee kesän mittaan lisää kasvin siemenpankista maaperässä. Ajoituksessa on oltava tarkkana, sillä jos siemeniä on jo kehittynyt, glyfosaatti kypsyttää ne.
”Ja kun glyfosaatinkin tulevaisuus on vaakalaudalla, mitä keinoja sitten enää jää”, Huttunen pohtii.
Hänen mielestään käyttöön pitäisi saada maavaikutteinen aine, joka torjuisi eri aikaan itäviä kasveja ja tehoaisi myös muihin kestorikkoihin.
”Tällä menolla vitsaus on muutaman vuoden päästä kaikilla Suomen pelloilla.”
Agrologi Antti Huttunen (vas.) kaipaa rikkakananhirssin torjuntaan lisää keinoja. Juha Ahokainen on samaa mieltä. Kuva: Mikko NikkinenHuttusella on itselläänkin hieman kokemusta rikkakananhirssistä. Toistaiseksi tilanne on pysynyt hallinnassa massiivisella kitkennällä, joka on tehtävä ennen siementen kypsymistä.
”Lisäksi puintijärjestys ja muokkausajat on mietittävä todella tarkkaan. Puimurin puhdistus on iso työ, mutta välttämätön.”
Myös viljelykiertoa on pohdittava.
”Kauraa ei voi viljellä. Ohra- ja vehnäkasvustoista se on tähkälle tulon aikaan torjuttavissa kemiallisesti melko hyvin.”
Ahokainen ei päässyt tänä vuonna puimaan 18 hehtaarin alalta viljaa ollenkaan. Ainut lupaava kaurakasvusto oli tuhottava myöhään esiin nousseiden rikkakananhirssien vuoksi. Viime vuonna puitavaksi jäi muutama hehtaari vehnää.
Silti hän ei aio luovuttaa. Lähes kaikki pellot ovat viherlannoitusnurmella, joita Ahokainen niittää ahkerasti. Tavoitteena on, että näin saisi maahan jäävän rikkakasvuston homehtumaan, mikä heikentäisi itävyyttä. Ruokavirasto suosittelee hankalasti saastuneille lohkoille avokesannointia.
”Kyntää ei kannata missään tapauksessa. Niittäminenkin maksaa, mutta on ehkä kustannustehokkain tapa tuottaa tappiota. En halua ostaa ja kylvää viljaa tuhottavaksi”, Ahokainen sanoo.
Juha Ahokaiselle ei jäänyt tänä vuonna mitään puitavaa. Sadon tuhosi puintikelvottomaksi lohkoille levinnyt rikkakananhirssi. Kuva: Mikko NikkinenAhokainen arvelee, että rikkakananhirssi tuli pelloille alunperin hanhien mukana, sillä leviäminen alkoi läheltä rantaa.
Hän ei ensin tiennyt, mistä kasvista on kyse ja pui pellon normaalisti. Todennäköisesti puimurin mukana kulkeutui siemeniä myös tilan muille lohkoille.
”Puimuri on tehokas levittäjä. Se pitäisi puhdistaa niiden lohkojen jälkeen, joilla rikkakananhirssiä on havaittu, ja välttää pöllyttämästä naapurien pelloille”, Juvonen muistuttaa.
Tihulainen leviää myös muun muassa lintujen, eläinten sekä lannan ja lietteen mukana. Sitä on havaittu myös ulkomaisten siemenseosten ja rehujen joukossa.
”Suomessa saisi olla Australian meininki, ettei mitään siemeniä tuotaisi ulkomailta”, Ahokainen toivoo.
Lantaa hän uskaltaa ottaa vastaan vain, jos se on muhinut vuosia ennen levitystä.
”Tilojen välinen koneyhteistyö sekä rehu- ja lantakauppa kärsivät tilanteesta myös”, huomauttaa Huttunen.
Rikkakananhirssin juuripaakku on iso. Kuva: Mikko NikkinenRikkakananhirssin tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Se kasvaa parhaiten yli 10 asteen lämpötilassa. Tämän vuoksi kasvi itää Suomessa vasta juhannuksen tienoilla ja säästyy usein alkukesän ruiskutuksien vaikutukselta.
”Eteläisessä Euroopassa sitä kasvaa valtoimenaan, eikä siitä välitetä”, Huttunen sanoo.
Korkeimmillaan jopa 150-senttiseksi kasvava heinä pystyy lisääntymään itsenäisesti ja yksi kasvi voi tuottaa jopa 80 000 siementä. Kasvi on hyvä muuntautumaan ja tuottaa siemeniä matalanakin. Lisäksi se pystyy häiritsemään muiden kasvien kasvua ja imee tehokkaasti maaperän typen käyttöönsä.
Rikkakananhirssi on yksivuotinen, eikä kestä pakkasta, mutta sen siemenet voivat säilyä maaperässä itämiskykyisinä jopa yli 10 vuotta.
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
