Paperilomakkeiden aika on kohta ohi: Ensi vuosi mullistaa tukien hakemisen ja koko hallinnon

Maataloustukien sähköinen haku otetaan käyttöön jo keväällä 2009, kertoi MT:n uutisen otsikko 28.12.2007.

Neljätoista vuotta ja yksi kuukausi myöhemmin, 28.1.2022, MT:n uutisen otsikko kertoi saman tarinan päätepisteen: Viljelijätukien haku paperilomakkeilla loppuu.

Ensimmäisen uutisen ilmestymisvuonna kaikki silloiset päätukihaun hakemukset tehtiin paperilomakkeilla, aivan kuten oli tehty siihen mennessä jo kahtenatoista vuonna Suomen EU:hun liittymisen jälkeen.

Ensin posti kuljetti paksun pumaskan oppaita, lomakkeita ja karttatulosteita jokaiselle tuenhakijalle.

Viljelijöiden piti palauttaa tukihakemuksensa kuntaan huhtikuun loppuun mennessä. Mahdollisista kylvöalojen muutoksista oli ilmoitettava kesäkuun puoliväliin mennessä.

Jos halusi muuttaa lohkojen rajoja, rajat piti piirtää A3-kokoiselle paperitulosteelle ja toimittaa se kuntaan lomakkeiden liitteenä.

Kaikkien näiden paperipinojen käsittelyyn tarvittiin kuntien viranomaisten työtä joka vuosi noin 500 henkilötyövuoden verran.

Paperia riitti tiloilla keväisin täytettäväksi. Täyttöohje muistutti, että lomakkeet tuli täyttää ”kuulakärkikynällä tai muulla pysyvällä tavalla”. Kuva: Kari Salonen

MT:n uutisen mukaan kaikki oli kuitenkin muuttumassa: "Tukihaun pitäisi onnistua tietokoneella jo vuonna 2009, mikäli maataloustukibyrokratian yksinkertaistaminen sujuu selvitysmiehen esittämien suuntaviivojen mukaan".

Nyt ollaan pisteessä, jossa paperilomakkeet ovat käytössä viimeisen kerran – ja jossa ylipäätään enää ani harva niitä käyttää.

Tänä vuonna viranomaiset lähettävät vihoviimeisen kerran viljelijöille postitse kirjeen tukihaun alkamisesta. Kirjeessä ei ole enää vuosiin ollut lomakkeita, paperikarttoja tai edes painettuja hakuoppaita.

Ensi vuonna tukihaku muuttuu tavalla, jota voi pitää jopa suurimpana mullistuksena sen jälkeen, kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995 ja tukia haettiin ylipäätään ensimmäisen kerran.

Siitä enemmän hieman tuonnempana.

Moni viljelijä siirtyi sähköiseen tukihakuun jo ensimmäisinä vuosina, joina se oli ylipäätään mahdollista. Tältä Vipu-palvelun sähköinen tukihakemus näytti vuosina 2009–2014. Kuva: Kari Salonen

Palataan vuoteen 2007 ja uutiseen selvitysmiehen ehdotuksesta.

Ruokaviraston johtava tietojärjestelmäasiantuntija Sauli Sonkkila paljastaa, että uutisessa mainitun selvitysmiehen, Pohjanmaan Työ- ja elinkeinokeskuksen johtajan Kaj Suomelan, oli itse asiassa helppo luvata sähköisen haun käyttöönotolle nopeaa aikataulua

"Olin maininnut Suomelalle, että olimme jo käynnistäneet aiemmin syksyllä pilottikokeilun testataksemme sähköistä tukihakua keväällä 2008."

Sonkkila työskenteli selvityksen aikaan samassa tehtävässä kuin nyt, mutta työnantajan nimi oli siihen aikaan Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike).

Sauli Sonkkilan mukaan sähköisen tukihaun pilotista oli jo päätetty siinä vaiheessa, kun silloinsen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan asettama selvitysmies sitä esitti vuonna 2007. Kuva: Sanne Katainen

Vuonna 2007 perustettu Maaseutuvirasto (Mavi) testasi laatimansa aikataulun mukaisesti sähköistä hakua kolmen TE-keskuksen alueella 14 kunnassa vuonna 2008.

Tavoitteeksi oli asetettu, että hakemuksia tulisi 50, kertoo Jussi Tuumi. Hän työskenteli tuolloin Sonkkilan tavoin Tikessä ja nyttemmin Ruokavirastossa johtavana tietojärjestelmäasiantuntijana.

Tavoite ylittyi kirkkaasti: pilotin saldo oli 259 sähköistä hakemusta, mikä vastasi 0,4 prosenttia kaikista kevään 2008 tukihakemuksista.

Vuoden 2008 tukihaun pilotille oli asetettu vaatimaton tavoite, joka ylittyi kirkkaasti, muistelee hankkeessa mukana ollut Jussi Tuumi. Kuva: Sanne Katainen

Vuoden 2008 sähköinen tukihakemus oli vielä hyvin kömpelö, Sonkkila muistelee. Käytännössä päätukihaun lomakkeet eli maatilalomake 101A, tukihakulomake 101B sekä perus- ja kasvulohkolomakkeet 102A ja 102B oli vain muutettu tietokoneella täytettävään muotoon.

"Käyttöliittymä oli heikko ja viljelijän saama hyöty hyvin vähäinen", Sonkkila tiivistää.

Ensimmäisen vuoden kokemusten perusteella koko käyttöliittymä rakennettiin vuotta 2009 varten alusta lähtien uudelleen ja siihen lisättiin rajapinta viljelysuunnitteluohjelmia varten: sen ansiosta kasvulohkotiedot pystyi siirtämään muutamalla klikkauksella suorana hakemukseen.

Kuten Suomelan raportissa luvattiin, palvelu laajeni koko maahan.

Mavissa valmistauduttiin puheluiden tulvaan, kun viljelijät täyttivät ja palauttivat hakemustaan. Tulvaa ei tullut.

"Meitä istui viisi ihmistä valmiina odottamassa viljelijöiden soittoja. Hyvä jos jokainen yhteen puheluun vuoronsa aikana sai vastata", muistelee silloisen Mavin tietojärjestelmäasiantuntija ja nykyisen Ruokaviraston johtava tietojärjestelmäasiantuntija Kirsti Tuumi.

Ensimmäisen valtakunnallisen sähköisen tukihaun odotettiin tuovan Maviin kyselyiden tulvan. Toisin kävi, muistelee Kirsti Tuumi 13 vuotta myöhemmin. Kuva: Sanne Katainen

Vuonna 2009 tukihakemuksia jätettiin sähköisesti jo lähes 6 200, mikä vastasi tuon ajan tilamäärällä lähes kymmentä prosenttia kaikista hakemuksista.

Seuraavina vuosina sähköisesti tehtyjen hakemusten määrä nousi melko tasaisesti vajaan kymmenen prosenttiyksikön vuotuisella tahdilla, ja vuonna 2014 se oli jo yli 61 prosenttia. Palveluun tehtiin vuosittain erilaisia lisäyksiä, esimerkiksi hakemuksen tietoja tarkistava Vipuneuvoja sekä lohkojen hallinnan siirrot vuonna 2010, mahdollisuus tehdä karttakorjauksia 2011 ja tietojen täyttäminen useille kasvulohkoille samanaikaisesti 2012.

Pinta-alatukien lisäksi Vipu-palvelussa haettavaksi tulivat kansalliset kotieläintuet vuonna 2012 ja kasvihuonetuki 2014.

Ensimmäinen suuri järjestelmäremontti Vipuun tehtiin vuonna 2014. Se oli ajoitettu tietoisesti koko tukijärjestelmän uudistumista edeltävään vuoteen, jotta samalla kerralla eivät menisi uusiksi sekä tietojärjestelmä että tukijärjestelmä, Kirsti Tuumi kertoo.

Vipu-palvelun ohella vuosina 2014–15 uudistettiin myös hallinnon järjestelmä, Tukisovellus.

"Vipun ja Tukisovelluksen uudistaminen ja samalla uuden ohjelmakauden vaatimusten toteuttaminen oli kilpajuoksua aikaa vastaan", muistelee viljelijätukien järjestelmäkehitysyksikön johtaja Piia Ylikoski.

"Ensi sijassa pyrittiin turvaamaan tukien haut ja maksut. Tämä on aina ollut meille prioriteetti numero yksi."

Tukisovelluksen ja sähköisen asiointisovelluksen eli Vipu-palvelun kehittämisessä etusijalla ovat aina tukihaun ja tukimaksatusten turvaamaan, korostaa Piia Ylikoski. ”Tämä on aina ollut meille prioriteetti numero yksi." Kuva: Sanne Katainen

Vuoden 2014 uudistuksessa Vipu-palvelun käyttöliittymä ja päätukihaun rakenne uudistettiin sellaiseksi, jona sen edelleen tänä päivänä tunnemme. Uusina ominaisuuksina palveluun lisättiin peruslohkomuutokset, jotka oli siihen asti voinut ilmoittaa vain paperilomakkeella 102C.

Kasvulohkojen ilmoittaminen karttapiirroksella tuli pakolliseksi jo vuonna 2015. Tämä monimutkaisti pinta-alatukien sähköistä hakua huomattavasti ja teki kartasta keskeisen osan hakemusta.

Se merkitsi myös sähköisen haun suosioon todella merkittävää harppausta: edellisvuodesta sähköisten hakemusten osuus nousi 15 prosenttiyksiköllä lähes 86:een prosenttiin, Jussi Tuumi kertoo.

Ensi vuonna karttapiirrokseen perustuva ilmoittaminen lisääntyy: myös syysilmoituksessa pelloilla toteutetut toimet ilmoitetaan karttamerkinnöillä.

"Karttaan merkitään esimerkiksi alueet, jotka ovat talven yli kasvipeitteisenä tai joille on levitetty ympäristökorvauksen toimenpiteen mukaisesti lantaa."

Vuoden 2015 jälkeen sähköisen ilmoittamisen osuus nousi edelleen, ja nyt se on jo lähes 95 prosenttia kaikista hakemuksista.

Määrällisesti se tosin ei enää ole vuosiin kasvanut. Tosiasiassa vuoden 2016 jälkeen se on hienoisesti laskenut. Vuonna 2016 sähköisiä tukihakemuksia tehtiin 46 700, viime vuonna määrä oli enää 44 300.

Osuuden nousun taustalla on Jussi Tuumin mukaan nimenomaan paperilomakkeella hakevien määrän väheneminen.

"Sähköisten hakijoiden määrä vähenee hitaammin kuin paperihakijoiden määrä."

Ensi vuosi tuo muassaan muutakin kuin kaikille pakollisen, karttaan perustuvan syysilmoituksen. Itse asiassa ensi vuonna koko tukihaun logiikka muuttuu, Kirsti Tuumi kertoo.

"Yhä suurempi merkitys on kaksisuuntaisella viestinnällä eli tietoa kulkee sekä viljelijältä hallinnolle että hallinnolta viljelijälle. Viestintä hajautuu myös laajemmin koko vuoden ajalle eli jatkossa viljelijöiden ja hallinnon tiedonvaihto ei enää rajoitu kerran vuodessa tehtävään tukihakemukseen ja osaa viljelijöistä koskevaan syysilmoitukseen."

Logiikan muutosta taas on seurausta kokonaisen ajattelutavan muutoksesta, mikä puolestaan on tapahtunut EU:n komission tasolla.

"EU ei ole enää kiinnostunut niinkään valvontatuloksista vaan tukien tuloksellisuudesta", kertoo hankejohtaja Åke Möller Ruokaviraston viljelijätukien valvontayksiköstä.

"Ensi vuodesta lähtien pyritään kaikilla tavoin siihen, että hakemus vastaa sitä, mitä käytännössä on tehty."

Tämä näkyy esimerkiksi niin, että pinta-alatukien haun päätyttyä entiseen tapaan kesäkuun puolivälissä avautuu Vipu-palvelussa tämänhetkisen suunnitelman mukaan syyskuun puoliväliin avoinna oleva muutoshaku.

Ensi vuodesta lähtien pyritään kaikilla tavoin siihen, että hakemus vastaa sitä, mitä käytännössä on tehty, kertoo Åke Möller. Kuva: Sanne Katainen

Sen aikana viljelijä voi muuttaa hakemustaan, mikäli esimerkiksi ei pystykään toteuttamaan jotain toimenpidettä alun perin aikomallaan tavalla. Viljelijä voi muuttaa hakemustaan todellisuutta vastaavaksi myös siinä tapauksessa, että monitorointi eli satelliittiseuranta osoittaa pellolla kasvavan jotain muuta kuin hakemuksessa on ilmoitettu.

Vastaava muutoshaku on myös kaikille pakollisen syysilmoituksen jälkeen.

Möllerin puheessa vilahtelee sana satelliittiseuranta, eikä se ole sattuma: tuota termiä on Ruokavirastossa juuri päädytty käyttämään monitoroinnista puhuttaessa valvonnan sijaan.

Syykin on selvä: valvonta kuulostaa lopulliselta toimelta, jonka lopputuloksena on sanktio tai jokin muu seuraus, oli sen syynä sitten tahallinen tai tahaton virhe tai puute. Satelliittiseurannassa tehtyihin havaintoihin viljelijällä sen sijaan on mahdollisuus reagoida ja turvata näin oikeutensa tukiin.

"Seuraamus määrätään vasta sitten, jos viljelijä ei reagoi viranomaisten selvityspyyntöön tai ei muuta hakemustaan vastaamaan todellisuutta", Möller korostaa.

"Paikanpäällä tehtävän valvonnan rooli vähenee huomattavasti."

Viidentoista vuoden harppaus on siis paljon suurempi kuin vain hyppäys paperisilta lomakkeilta ja kartoilta sähköiseen ilmoittamiseen. Sähköistä ei ole vain tukien hakeminen vaan koko hallinto alusta loppuun: hakemusten käsittely, valvonta, myöntäminen ja maksatus.

Mutta entä ne ihmiset, jotka vielä tänä vuonna jättävät tukihakemuksensa paperilomakkeella?

Sitä on sekä hallinnon että viljelijöiden ja neuvojien tänä vuonna mietittävä, toteavat sekä Möller että Jussi ja Kirsti Tuumi. Mallia todennäköisesti pitää hakea maista, joissa haku on jo tähänkin asti ollut kokonaan sähköinen. Esimerkiksi Baltiassa neuvojat täyttävät niiden hakemukset, jotka eivät itse kykene hakemustaan täyttämään.

"Toisaalta ylivoimainen enemmistö maatiloista on jo sellaisia yrityksiä, joita ei ole edes mahdollista ilman tietokonetta ja verkkoyhteyksiä ylipäätään pyörittää", pohtii johtava tietojärjestelmäasiantuntija Juha Kippo.

"Isompi kysymys voivatkin olla ne viljelijät, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää älypuhelinta luottamuksellisten asioiden hoitoon."

Ruokaviraston tietojärjestelmien asiantuntijat ja kehittäjät kokoontuivat maaliskuun lopulla keskustelemaan tulevan vuoden muutoksista. Kuvassa vasemmalta Sauli Sonkkila, Juha Kippo ja Piia Ylikoski. Selin Kirsti Tuumi. Kuva: Sanne Katainen

Jos Suomesta itsestään olisi ollut kiinni, paperilomakkeella tukea hakevien määrä olisi vuosi vuodelta liudentunut yhä pienemmäksi mutta koskaan se ei olisi kokonaan loppunut, pohtii Tuumi.

"Se on ollut suomalainen ajattelutapa, että vaikka tarvitsijoita olisi yksikin, paperilomake pitää tehdä, kävi se miten kalliiksi ja hankalaksi tahansa. Tarvittiin EU sanomaan, että se on nyt loppu."

Ja näin tosiaan on: EU on jo aikaa sitten tehnyt päätöksen, että yhtäkään paperihakemusta ei viljelijätuista vuonna 2023 viranomaisille toimiteta – ei Suomessa eikä missään muuallakaan EU:ssa: kansallisia poikkeuksia ei myönnetä.

Paperin aika on nyt ohi.

Jatkossa ei enää tällaista: Vuonna 2016 ympäristösitoumuksen antaneet viljelijät täyttivät paperilomakkeelle viljelykiertosuunnitelman. Kuva: Markku Vuorikari