Nurmen syöjät vähenevät, tuleeko biokaasulaitoksista sadolle uusi osoite?

Kun Esko Rissanen vuonna 1992 ryhtyi viljelijäksi, silloisessa Jäppilän kunnassa oli yli 50 maidontuottajaa. Nyt maitotiloja on samalla alueella kolme, ja niistäkin osa on lähiaikoina lopettamassa, Rissanen kertoo.

Nurmi sopii Etelä-Savon pienille, kivisille pelloille, mutta sillä on yhä vähemmän syöjiä.

Siksi viljelijät ovat ottaneet alueen biokaasuhankkeen innolla vastaan. Alustavien laskelmien mukaan biokaasun raaka-aineeksi tuotettava nurmi voi antaa samanlaisen tai paremmankin katteen kuin vilja, kunhan sadot ovat hyvät.

Rissanen toimii lihantuottajan roolinsa ohella Vienvi Oy:n toimitusjohtajana. Kahdeksan tuottajan omistaman yrityksen tehtävänä on varmistaa Leppävirralle suunniteltavan biokaasulaitoksen raaka-ainetoimitukset.

Kaikki lähti liikkeelle kehitysyhtiö SavoGrown koordinoimasta Pohjois-Savon biokaasuselvityshankkeesta, joka päättyi puolitoista vuotta sitten.

”Vuosi sitten MTK-Pohjois-Savon liiton toiminnanjohtaja Jari Kauhanen soitti, että tuletko kaveriksi selvittämään peltobiomassan saatavuutta Riikinnevalle”, Rissanen kertoo.

Wega Group Oy oli kiinnostunut biokaasulaitoksen rakentamisesta Leppäviran Riikinnevan alueelle, mutta raaka-aineen riittävyydestä piti saada varmuus.

Riikinnevalla on jätteenpolttolaitos, johon kootaan 700 000 ihmisen sekajätteet. Jätettä tulee laajalta alueelta Saarijärveltä Ilomantsiin ja Kajaanista Kouvolaan.

Laitokseen tulevasta jätteestä arviolta 30 prosenttia on biohajoavaa. Selvityksen mukaan siitä saisi 30 gigawattitunnin edestä biokaasua.

Vaikka määrä on valtava, se ei vielä riitä. Kun iso biokaasulaitos rakennetaan, kannattaa ryhtyä tuottamaan nesteytettyä eikä paineistettua biokaasua, koska sillä on laajemmat markkinat, Rissanen selittää. Nesteytysinvestointi on kallis, joten mittakaavan pitää olla iso.

Alueen MTK-yhdistykset laittoivat pystyyn hankkeen, jonka tavoitteena oli löytää 2 000 hehtaaria nurmea biokaasulaitoksen tarpeisiin. Rissanen ryhtyi vetämään hanketta.

Hankealueella eli Leppävirran, Varkauden, Joroisten ja Pieksämäen alueella on peltoa yhteensä 20 000 hehtaaria, Rissanen kertoo. Tilastojen mukaan siitä pari tuhatta hehtaaria on kesannolla. 10 000 hehtaaria on nurmiviljelyssä, mutta karjatilat eivät Rissasen arvion mukaan tarvitse kuin neljänneksen tämän alan sadosta.

Ensimmäinen soittokierros kohdistui noin kolmannekselle alueen tiloista, ja jo se tuotti 1 500–2 000 hehtaaria nurmea.

Kun hanke päättyi, perustettiin kahdeksan viljelijän omistama Vienvi Oy. Tammikuussa startanneen yrityksen toimitusjohtajana toimii Rissanen.

Vienvin nimissä tehdään aluksi aiesopimukset viljelijöiden kanssa. Yritys selvittää myös nurmen korjuuta, logistiikkaa ja mahdollisten välivarastojen rakentamistarvetta.

Kun aiesopimukset eri raaka-aineiden hankkimiseksi ovat kasassa ja lopulliset kannattavuuslaskelmat valmiit, Wega Group ryhtyy hakemaan biokaasulaitokselle tarvittavia lupia. Rissasen arvion mukaan laitos saattaa nopeimmillaan olla käynnissä vuonna 2026.

Rissanen ei vielä pysty sanomaan tarkkaa hintaa, joka nurmesta voidaan viljelijälle maksaa, sillä laskelmat laitoksen kustannusrakenteesta eivät ole valmiit.

Energian hinnan nousu parantaa toiminnan kannattavuutta. Myös pelloille palautettava mädäte on arvossaan, kun lannoitteet ovat kallistuneet.

Tällä hetkellä ajatus on, että viljelijä myy sadon pystyyn eli korjuu hoidetaan keskitetysti. Näin korjuu- ja kuljetusketju saadaan mahdollisimman tehokkaaksi.

Kunhan toimintamalli saadaan hiottua kuntoon, Rissanen arvioi, että se voisi toimia mallina muillekin. ”Valtion biokaasustrategia ei voi toteutua pelkällä lannalla ja puhdistamolietteellä, lisäksi tarvitaan runsaasti peltobiomassaa.”